Sitä vanhaa III

(Vanhan blogini liuskat 351-400. Kommentteja ei ole valitettavasti mukana, ne ovat hävinneet, tekstiä on muokattu kirjoitusvirheiden osalta, tehty kursivointeja ym. Suurempia sensurointeja ei ole.)

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 2 kommenttia Kommentoi

Vuodenajat

23.05.2006 - 01:19

Eihän täällä ole edes pimeä. Vuodenaikoja on kaksi. Ensin puoli vuotta pimeää ja sitten puoli vuotta valoisaa. Pohjoisilla leveysasteilla on neljä vuodenaikaa noin välillä 50-65. Enkä minä ole erityisen onnellinen syksystä, sitä ilman selviäisi helposti, samaten keväässä on jotain kaameaa. Talvi on hirvittävä. Sitten kun kesään tottuu, se häipyy. Ylipäänsä kun vuodenaikaan tottuu niin se on jo mennyt. Aivan kieroa. Ja nykyään eletään helppoja aikoja, vielä pari sataa vuotta sitten Savon järvet saattoivat olla kesäkuussa jäässä. Ja neandertaleilla oli aina kylmä. Ei ollut roomalaisilla suurta hinkua näin ylös. Pohjoinen on kuriositeetti, matkailunähtävyys.

Kategoria: entiedämiksikutsua 3 kommenttia Kommentoi

Hannu Salama

22.05.2006 - 19:23

Minullapa lukee Saavalaisen Velipoika löi kerran -kirjan etulehdellä: "Takatalvinen tervehdys Hanskille S. Päästellään pitkin ja poikin tätä ihmiselonperkelettä vielä kotva. Mitä? Tampereella 10.5. -84 Teuvo S. eli Mölinä"

Viimeiset kaksi sanaa vaikuttavat myöhemmiltä, ehkä jopa horjuvasti tehdyiltä lisäyksiltä. Myöhemmin illalla tehdyiltä.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Teeskennelty elämä

22.05.2006 - 17:43

Jumalat ovat minut hyljänneet

lopultakin olen herännyt huomaamaan

lotossa vain kolme oikein

olemattomat valtiaat iskivät salamansa

tähän poloon sekä parkaan

kaikki on sallittua sodassa ja siinä toisessa

sisäavaruuteni eetteripyörteissä

pyörähteleeheilahtelee epätoivon tunne

syytän eduskuntaa

.... pöh tätä muuta yhtään! pyörähteleeheilahtelee on Kauko Niemisen eetteripyörrekäsitteistöä.

Oot mulle niin tärkee

miks kaikki merkittävä

on törkee et oo

hyväks mulle

herkälle pojalle

liian monta kertaa

lauletut laulut

otetaan nämä taulut

vedän sauhut jaksaa

taas pari tuntii

ei vissii oltu

niinku samalla viivalla

vedän mitä vedän

mitä se mulle kuuluu

karseet halut ja hallut

voiko huonommaksi

enää mennä

teeskentelen jopa sekavaa

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

19.05.2006 - 17:56

Jumalat ovat minut hyljänneet

lopultakin olen herännyt huomaamaan

lotossa vain kolme oikein

olemattomat valtiaat iskivät salamansa

tähän poloon sekä parkaan

kaikki on sallittua sodassa ja siinä toisessa

sisäavaruuteni eetteripyörteissä

pyörähteleeheilahtelee epätoivon tunne

syytän eduskuntaa

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

Toinen Yksinäisyys

19.05.2006 - 02:22

kirjoitan vailla ymmärrystä muut suorittavat

lukuaktin ikäloput lapset yhdessä sekä erikseen

he tavaavat etsien merkityksiä vaikka

ainoa merkitys on siinä että he ovat idiootteja

perusolotilana sietämättömyys minulla

ei ole heille mitään sanomista ylimielisesti ammun

pilkkaan jos ei satu olemaan muuta tekemistä

Mietin että tämän nimi voisi olla Yksinäisyys, mutta voisi se olla myös Itsekkyys. Kai jokaisen itseään kunnioittavan jne. pitää kirjoittaa yksinäisyys-aiheesta? ja kaikki muut perusjutut (odysseiajne).

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

Yksinäisyys

18.05.2006 - 18:42

Tosi kiva skrivata kun tietää etteivät "läheiset" ymmärrä ja silloin harvoin kun ymmärtävät niin ymmärtävät väärin. Ei haittaa. Vissiin oon päättänyt etten enää oo lapsenvahtina aikuisille. Kaikki pitäisi selittää yhdessä ja erikseen. Yksinäisyys. Perusolotila. Idioottien ympäröimänä aina. Onneksi he eivät ymmärrä tätäkään. Minulla ei ole mitään sanomista. Voi tämmösestäkin valittaa jossei muuta valittamista keksi.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

sanoa (paha)

18.05.2006 - 17:13

Katsoin Euroopan karttaa

Itä-Eurooppa on Suomesta länteen

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 1 kommentti Kommentoi

Surun suura

17.05.2006 - 16:31

Kysyit, onko sulla joku kaava näissä jutuissa, vastaan, on, muttei ehkä semmonen kuin luulit.

sanoin äsken jotain jota en enää muista

en vastaa sinulle pelästyisit lisää

kätken sanasi sydämeeni en mieti mitään

märehdin olen kiva tunnustus baarissa

aika monen bissen jälkeen ootko sä ollu senkin kanssa!

mut se on selavii että muistan sanasi

yksi kaunis päivä niistä muistutan

*

pikkasen muunneltu versio. muismuis.

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 6 kommenttia Kommentoi

paha (sanoa)

16.05.2006 - 21:38

en vastaa sinulle

kätken sanasi sydämeeni

märehdin

mut se on selavii

yksi kaunis päivä

niistä muistutan

pahimmalla hetkelläsi

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

Tuntemattomalle ihmiselle

16.05.2006 - 03:16

päivä kerrallaan

mäyräkoira minun vaakunaeläimeni

räksyttää tuo rakki

öisinkin minua ahdistaa joka päivä

se ulkoiluttaa minua

valomerkkiini saakka

huomenna aina sama kuvio

sketsi ihmiseksi

*

päivä kerrallaan mäyräkoira

minun vaakunaeläimeni

räksyttää tuo rakki

öisinkin minua ahdistaa joka päivä

koira ulkoiluttaa minua

valomerkkiini saakka huomenna

aina sama kuvio sketsi ihmiseksi

*

En jotenkin totu siihen, että olutpakkausta nimitetään eläimeksi. "Varis minun vaakunalintuni", kirjoittaa Melleri. Vatsalihakset on olutpakkaus. Lopun aikoja eletään, niin kuin aina.

Kuvio ja sketsi? Huonot on jutut.

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 4 kommenttia Kommentoi

apeus

16.05.2006 - 01:33

päivä kerrallaan

mäyräkoira minun vaakunaeläimeni

räksyttää tuo rakki

öisinkin

minua ahdistaa joka päivä

se ulkoiluttaa minua

valomerkkiini saakka

huomenna aina sama kuvio

sketsi ihmiseksi

*

Piti tulla tästä erilainen, sävyltään, mutta tuli tämmönen kun ei hotsittanut tehdä semmosta. Holotna ollut.

Kategoria: Roinaa 0 kommenttia Kommentoi

Tuntemattomalle jumalalle

12.05.2006 - 23:08

saatanan vittu

tapasi tulin tuntemaan moni tuli

tulit itsekin muttet tuntemaan

kai ymmärsitte siellä takarivissäkin

et ollut poliittisesti korrekti

eikä tämä lähde menemään

elikkä tulemaan

saatanan vittu vailla virikkeitä

lastit tosi monet siis tooosi monet

saapu ajattomasti olit ikuinen huora

saatanan vittu vittu saatana

puhuit ja puhuit ja puhuit

mitään et tehnyt vaadit kaiken

en antanut mitään poliittisesti

korrektisti enkä muutenkaan

saatanan vittu että vihasin sinua

onneksi onneksi onneksi

sinua ei enää ole

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 8 kommenttia Kommentoi

ääääähhähähhähäh

12.05.2006 - 21:04

tapasi tulin tuntemaan moni tuli

tulit itsekin muttet tuntemaan

kai ymmärsitte siellä takarivissäkin

et ollut poliittisesti korrekti

eikä tämä lähde menemään

elikkä tulemaan

saatanan vittu vaikka on kirjotttanu päivittäin 15 vuotta niin tämmöstä skeidaa tää silti on. Aina on uimassa mukaan kulttuurinen ja muu lasti, pitäs muuttaa tunturin taakse lammen rantaan mökkiin kamiinan kanssa kaksin. vailla virikkeitä. pitäs lukea vain hyviä kirjoja. pitäs ja pitäs saatanan vittu.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Sana-Lugun Coitus

12.05.2006 - 19:39

tapasi tulin tuntemaan

moni tuli

tulit itsekin muttet tuntemaan

jatkunnee...

selasin Etymoloogista, aika kiva tää D. Jusleniuksen Suomalaisen Sana-Lugun Coetus, ihana ompi suomen kieli! Puhutaan että montaako (euro)kieltä osaat, mutta entä miten hyvin sujuvat murteet ja vanhat suomen sanat? Vaikka diggaankin Klingeä niin olen tässä kohdin sitä mieltä, että on hienoa oppia uusia suomen sanoja, lukea vanhoja lauseita, löytää murreilmauksia.

Kohta Torniossa sataa. Putsasin LMH VII:stä pari kulttuurista jätettä Vitin ohjeesta. Kuka hänkin lienee! Ei ole yhteystietoja... Hyvä että joku kannustaa muuhunkin kuin knoppinokkeluuteen. Se on aina vaarana, tosiaan, voi sanoa että AINA.

Luen syvällä ihailulla Helinin blogeja ynnä muita runojansa. Jumalauta että olisi joskus edes puoliksi noin taitava! Nyt sataa.

Kategoria: entiedämiksikutsua 2 kommenttia Kommentoi

*tika

12.05.2006 - 19:36

olen sika

mutten se miellyttäväksi

tunnettu eläin

olen mielikuvien sika

sikamainen

olen sika

mutten se miellyttäväksi

tunnettu eläin

olen mielikuvien sika

sikamainen

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

LMH VII, uusin yrite

12.05.2006 - 19:34

olen sika

mutten se miellyttäväksi

tunnettu eläin

olen mielikuvien sika

sikamainen tahkoo

tapparan terää syön sanani

metsänreunan kaukalosta

myös sinun

kaikkien perkele

luet minua

avointa kirjaa

vitun avoimena

tirkistellä luukkuasi

kiinnyin tavaraasi

maalliseen mammonaasi

kokoavana teemana

ilmeisyys

avoimien ovien yö

päättyy aamulla suljetulle

Kategoria: LMH 0 kommenttia Kommentoi

Opissa

12.05.2006 - 18:28

Yhteen aikaan olin kirjoitusopissa. Opettajina oli kaksi katujen kasvattia, tosin toinen asui äidin luona ja toinen eli naisen rahoilla, mutta kuitenkin.

Opettajille kaikki kirjoitus oli täyttä paskaa. Mitään hyvää ei ollut! Melleri: skeidaa. Strindberg: sitä samaa. Kaikki pelkkää paskaa. Kerran vein heille näytille Célinen Niin kauas kuin yötä riittää, tuomio oli armoton: säälittävä sotakuvaus!

He olivat niin kriittisiä kirjoittamista kohtaan etteivät itse kirjoittaneet lainkaan. Siinä he kenties tekivät oikein.

Kuulen vieläkin heidän jylinänsä: tautologiaa! Tosin he yleensä tarkoittivat tautofoniaa, mutta mitäs siitä. Elämä oli täyttä paskaa, kirjoittaminen oli täyttä paskaa, kaikki oli jumalauta täyttä paskaa.

Nykyään he ovat filosofian maistereita ja opettajia, mutteivät kirjoittamisen opettajia. Jylisenevätköhän luokissaan: paskaa!

Kategoria: entiedämiksikutsua 1 kommentti Kommentoi

LMH VII - uusi yritys

11.05.2006 - 02:49

olen sika

mutten se miellyttäväksi

tunnettu eläin

olen mielikuvien sika

sikamainen miesi tahkoo

tapparan terää syön sanani

haanpään metsänreunan kaukalosta

myös sinun

kaikkien perkele

luet minua

avointa kirjaa

vitun avoimena

tirkistellä luukkuasi

kiinnyin tavaraasi

maalliseen mammonaasi

kokoavana teemana

ilmeisyys

avoimien ovien yö

päättyy aamulla suljetulle

Kategoria: LMH 2 kommenttia Kommentoi

LMH VII

10.05.2006 - 18:26

syön sanani

myös toisten

röhkin ne ulos

luet minua

avointa kirjaa

kirjasi auki

vitun levällään avoimien ovien yö

päättyy suljettuun aamuun

en voi

sanoa sitä

mitä kaikkea tiedät kyllä

kieli meni huoltoon

sen päältä löytyy kitalaki

kuulemma näin on

eikä kokoavaa teemaa ole näkyvissä

paitsi se ilmeinen

hoettu

röhröh

*

ihan niinku tää ei olis vielä ihan niinku vielä valmis ihan mut melkein? otetaas uusiks:

olen sika

mutten se miellyttäväksi

tunnettu eläin

olen mielikuvien sika

sikamainen miesi tahkoo tapparan terää

syön sanani kaukalosta

myös sinun

kaikkien perkele

luet minua

avointa kirjaa

vitun avoimena

tirkistellä luukkuasi

kiinnyin tavaraasi

maalliseen mammonaasi

kokoavana teemana

ilmeisyys

avoimien ovien yö

päättyy aamulla suljetulle

*

tätä täytyy "sulatella". Lehmällä on tää jännä ruuansulatus.

Kategoria: LMH 0 kommenttia Kommentoi

Kriitikosta

10.05.2006 - 16:37

Lueskelin tuossa erään kriitikon juttuja netissä ja ihmettelin että mikähän se häntäkin elämässä pännii. Hän ei ole ainoa, joka näyttäisi ulkoistavan omat ongelmansa, eli ärisee muille kuin itsellä on paha olla. Suuri on hänen pelkonsa "uuden" ja "kokeilevan" suhteen, mitään ei saisi tehdä, pitäisi ikuisesti jollottaa päälauseproosaa ettei joudu "kirjalliseen umpikujaan". Kyllä on hankalaa elämä.

On toivottu "analyyttistä kritiikkiä" ja toiveessa saattaa olla jotain perää. Loppujen lopuksi mariseva kriitikko vain munaa itsensä, varsinkin kun SKS on keksinyt laittaa klassikkosarjaansa kritiikkiosuuden, josta on mukava lukea jonkun liikaa masturboineen hölmön pelkoja enemmän tai vähemmän uutta kohtaan.

Säälittävintä on se että kriitikkomme ei voi edes tunnustaa että häntä vituttaa, ja miten voisikaan tunnustaa, kieltäminen kuuluu hänen luonteeseensa, ilman kieltämistä hän ei valittaisi jatkuvasti vaan voisi joskus myös ymmärtää jotain.

Tämmöisiä kriitikoita riittää. Ilmeisesti teimme aikoinaan väärin, kun pilkkasimme heitä koulunpihalla tosikoiksi, nyt he "kostavat". Siinähän kostavat. Minulle se on ihan sama mutta jättäkää herkät runoilijat rauhaan!

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

mitä on?

10.05.2006 - 02:57

Luet minua avointa kirjaa. Kirjasi auki. Vitun levällään. Avoimien ovien yö. Suljetut aamut. En voi sanoa sitä. Vulgarialainen versio.

Kieli meni huoltoon, sen päältä löyty kitalaki. kuulemma näin on.

syön sanani

myös toisten

röhkin ne ulos

luet minua

avointa kirjaa

kirjasi auki

vitun levällään avoimien ovien yö

päättyy suljettuun aamuun

en voi

sanoa sitä

mitä kaikkea tiedät kyllä

kieli meni huoltoon

sen päältä löytyy kitalaki

kuulemma näin on

eikä kokoavaa teemaa ole näkyvissä

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Yön melleriläinen tunnelma

10.05.2006 - 02:12

58 aiheutti Mellerille taikauskoista kauhua! Ivanhoe jäi tuolle sivulle ja sitten Melleri meni vielä lukemaan Kenilworthia, josta puhutaan sivun 194 runossa. "Yksi mies luki niin että siltä/ meni pää sekaisin, tämä on varma tieto,/ on Peellä nyt"

Pee lienee Piirimielisairaala tai jotain. Tai jotain... huonoa kieltä taas, taasen, taas en (osaa). Olen itsekin käynyt lasaretit, tuuria pitää olla että saa hyvän huonetoverin, eikä mitään perkeleen hullua! Tämä yksi epäili olevansa Britanniassa tappamassa kuninkaallista, sukellusvene Kursk oli hänet sinne vienyt eli tuonut. Masentavan fraasillinen oli hänen fantasiansa, ei lainkaan persoonallinen. Tietysti hän oli uskovainenkin, tuommoiset ovat helppoa riistaa törkeille kristityille.

Sanoin viime viikolla: Lähi-idän kolme uskontoa ovat maailman epäinhimillisimmät, ja niistä inhimillisin on juutalaisuus. En ollut aivan ensimmäinen joka näin sanoi. Mutta yritin tehdä vaikutuksen. Tosin pilkun jälkeinen osuus voi aiheuttaa ihmisissä vastustusta.

Mellerin runoissa on usein maalaiskauhua. Samoin Kauko Röyhkän sanoituksissa. Paha maa. Maaseutu ei ole tehty ihmisiä varten, ja aika vähän siellä ihmisiä asuukin, tässä saattoi hieman olla monimielisyyttä.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

päivän kolmas mellerimäinen lastu

09.05.2006 - 19:48

Rakas,

kuulemma näytti surulliselta kun ei ollut uusia kirjoituksia! Mutta löysin sentään sivulta 194 runon "Piirikirjasto", jossa se sanotaan: "Alan heti lukemaan, korjaan: rupean lukea". Lukion, joka ei ollut lyseo, ruotsin tunnit vietettiin opiskellen englantilaisia alatyyli-ilmaisuja, lisäksi luulin pitkään että 'sanity' ja 'insanity' viittaavat saniteettiin. Tämmöistä oli elo Hyvinkäällä. Samastuin siellä Axl Roseen, Helsingissä Cobainiin. Nykyään en samastu enää mihinkään. Samastu, samaistu. Tosin muutaman kerran on sa-maisteltu, niinkuin kenties muistat...

Ehkä eniten pidin Appetite for Destructionin kakkosbiisistä, se oli jotenkin jo niin pimee että sopi mulle. tietyllä tavalla ahdisti yliopistolla, kun siellä puhuttiin enintään Jim Morrisonista. Vittuillakseni pidin lukiessani Historian laitoksen Suomen historian kirjastossa GN'R-paitaa yllä, päällä, ylläpäällä. Näihin aikoihin lainasin mielelläni Bukowskia (olen varastanut tämän yhteen runoonikin): "I've read all the classics", pienenä vihjeenä siitä etten ole turha jätkä vaikka kuuntelenkin paskamusaa.

En ole käynyt Hyvinkäällä vuosiin. Hyvinkäätä voisi verrata Helvetin keskimmäisiin piireihin, joissa mitättömyydet asustavat. Unionilla ruotsin tuntia viettäessämme munasin itseni väittämällä, että ruotsin 'nussia' alkaa n:llä vaikka se alkaa koolla. Ei ollut helppoa. Myös kirjoitin väärin englannin d-alkuisen sanan. Pitkä on ollut tie.

Mietin lakituksen päätteeksi, että täältä on päästävä. Ja nopeasti. Pääsin. Kaikki eivät päässeet. Eivät tainneet halutakaan.

Kategoria: entiedämiksikutsua 9 kommenttia Kommentoi

hauhau

09.05.2006 - 17:35

Joskus kehuskelin viettäväni loppuelämäni, tarvittaessa, lukien etymologisia sanakirjoja. Kenties voisin viettää loppuelämäni kirjoittaen löysästi. Minulla oli puoli tuntia sitten aihe, mutta unohdin sen. Tämmöiset lauseet raivostuttavat monia!

Melleri ei usko Cobainin itsemurhaan. Ei kukaan usko. Tyttärensä toi Mellerille Nirvana-kalenterin ja oli ollut Roskildessa, kai silloin kun Pearl Jamin esityksen aikana ihmisiä kuoli puristuksissa/ puristuksiin. Ihmisiä kuolee. Aika moni on loppupeleissä kuollut. Olin kuulevinani teeveen englanninkielisestä ohjelmasta joskus sanan 'endgame' ja se oli suomennettu 'loppupeli'. Hyvä että kieli laajenee, kehittyy, yritän välttää kielipuritanismia kuin ruttoa, kohta jo kirjoitan: alan kirjoittamaan. Mellerillä on jossain runossa tähän viittaus, on minulla nuo nuoruuden runot, joista se löytyy, mutten etsi.

Yritin etsiä, en löytänyt, en hakenut tarpeeksi pitkälle. En ollut etsivä. joka löytää. Heitin runovihkoni Saimaaseen.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Tänään en hauku ketään

09.05.2006 - 16:03

Bertrand Russellilla on semmoinenkin loistava essee, jossa hän kertoo tapaamistaan kuuluisista ihmisistä, essee löytyy kirjasta Filosofiaa jokamiehelle, jota en löydä, vaikka se on tässä ihan lähellä, kolmen metrin sisällä. Esseen nimi todellakin taitaa olla "Tapaamiani kuuluisia ihmisiä".

Mellerillä taas on lastuset "Kirjoja, joita olen yrittänyt lukea, läpi saakka pääsemättä" ja heti perään "Naisia, joita olen himoinnut vaan en saanut". Nämä löytyvät teoksesta Kummitusjutun ilmakehä, jonka luin pari vuotta nimellä Kummitusjunan ilmakehä. Luen tätä kirjaa kun vituttaa. Osaan sen lähes ulkoa, tosin monesta kohtaa väärin ulkoa. Joku amanuenssi moitiskeli kirjaa, ettei kai Melleristä tule surkeaa muistelijaa, puhuiko modernista Taatasta, en muista. Joka tapauksessa ostin Mellerin Runot Suomalaisesta kirjakaupasta kanta-asiakasalennuksella hintaan 19,90 viime keskiviikkona, mutta kirja jäi etelään, josta sen ehkä joskus saan.

Muistelin, että Kuningatar hysteria olisi paska kokoelma, muttei se ollutkaan. Tein kirjaan merkintöjä, lähinnä alleviivailin, yhden runon kohdalle kirjoitin erään nimenkin, olin luetuttanut runon tuolla henkilöllä. Olisin halunnut lausua sen mutta hän mieluummin luki sen itse. Istuttiin sohvalla, semmoisella sinisellä, tumman sinisellä, henkilö luki runon, joka löytyy Viiden aistin todistuksesta, sieltä loppupäästä. Kokoelma on omistettu Nadjalle, minusta se on kaunista.

Kuten Mellerin lastuissa, ei minullakaan ole mitään asiaa, kunhan höpisen ja höpäjän, kulutan aikaa. Oma parantolani on Tornion kaupunki, jota olen lievästi sanoen moitiskellut, mutta turhaan! Itse olen helvettini tehnyt. Otan nyt tavoitteekseni, että lähipäivinä kertoilen junamatkoistani viimeisen kahden viikon aikana. Ei se nyt ole ihan Palsan tasoa, muistamme hänen kertomuksensa Mukan hautajaisista, mutta jotain... kuitenkin.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Perkele, retkahdin

07.05.2006 - 17:41

Menikin syys ja talvi viinoitta mutta jotenkin tuli dokattua ja diogeeninen päivystykseni joutui katkolle. Olen havainnut hämmästyksekseni että tätä luetaan joten jatkossa en paljasta itsestäni mitään, ainoastaan toisista... (ääääh) Joka tapauksessa huomenna haukun Hannu Salaman. Tosin se on vaikeata.

No niin.

Kategoria: blogosfääri 2 kommenttia Kommentoi

niinniin

01.05.2006 - 12:42

Lahtela: Sirkus (anteeksi Arto Virtanen), Hallitsija, Yksinäinen mies (erityisesti).

Saavalainen: Velipoika löi kerran, Ja poika vaikenee.

Kolme viimeksi mainittua erittäin kovia kirjoja, henkilökohtaisella tasolla kovia. Jos jatketaan samaa sarjaa:

Kontio: Lajinsa viimeinen.

Virtanen: Tyhjä testamentti, ei niinkään Koiran vuosi, joka on vikinää. Tykkäsin seuraavasta novellikokoelmasta, en muista nimeä.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

sanansyöjä

30.04.2006 - 22:55

syön sanani

myös toisten

röhkin ne ulos

Kategoria: Roinaa 0 kommenttia Kommentoi

Jukka Petäjä

30.04.2006 - 15:05

Matti Klingeltä meni vappuaattoaamu vituiksi, koska HB:n kulttuurisivujen etusivu kertoo amerikkalaisesta kirjallisuudesta. Henkilökohtaisesti ilahduin kun huomasin jutun tekijäksi Jukka Petäjän. Tarina alkaa näin:

"Michiganjärveltä puhaltava tuuli ujeltaa tunnetun purukumiyhtiön Wrigley Buildingin ja paikallisen sanomalehden Chicago Tribunen toimitalon väliin jäävällä varjoisalla kujalla. Rahan kahina lähes kuuluu korvissa täällä Chicagon ydinkeskustassa, magnificent milellä.

Juuri raha ja kova poliittinen peli ovat niitä aiheita, joita useat chicagolaiskirjailijat ovat kirjoissaan käsitelleet.

Kävellesä huomaa, että kirjallisuus kätkeytyy hyvin, se ei näy juuri katukuvassa. Homma toimii päinvastoin Chicagossakin. Katukuva vilahtaa usein kirjoissa."

Tuuli ujeltaa varjoisalla kujalla. Rahan kahina. Raha ja kova poliittinen peli. Katukuva vilahtaa. Ihanaa. Huomionarvoinen on myös vieraskielinen termi "magnificent mile", Petäjän genreen kuuluu olennaisesti ulkolaisten sanojen käyttö, erityisesti englantilaisten.

Kirjallisia ilmauksia riittää jatkossakin: "yrittää tunkeutua kaupungin ytimeen", "tuuli paukuttaa... lippuja", "pahuuden katkeamaton kierre", "runoilijoiden kummisetä". Paukutuskappaleen Petäjä päättää: ""Mieleen tulee stereotypia kirjailijasta, joka ei halua astua samaan ruotuun muiden kanssa." On syytä muistaa, että Jukka Petäjä on meritoitunut kirjailijanakin, vaikka tuskin hänen katuromaaninsa, joita en valitettavasti ole lukenut, yltävät samaan kielelliseen virtuositeettiin kuin hänen lehtiartikkelinsa, joille olen nauranut vedet silmissä viisitoista vuotta. Sen muistan, että jonkun romaanin lopussa lukee: "The Soundtrack of this book is not available."

Olisiko liikaa pyydetty, että Pekka Tarkan tavoin Petäjän artikkeleita julkaistaisiin kovissa kansissa? Kustantajana Like tai Johnny Kniga, tietenkin. Julkkarit pidettäisiin kapakassa ja varmasti hakisin Petäjältä omistuskirjoituksen. For sure, niinkuin piireissä sanotaan.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Olen pettänyt humanismini

30.04.2006 - 13:00

Olen lopulta pääsemässä humanismista eroon ja ehkä joku päivä minusta tulee humaani. Nokanvarsiasenne lähtenee minusta joku päivä, jatkuva pälpätys ja haluttomuus tekoihin, minusta saatttaa joku päivä tulla toimija. Eilen jouduin parannusta etsien osallistumaan teknillisten ja ekonomillisten ylioppilaiden prevappujuhlallisuuksiin, jotta saisin vastalääkettä humanistiseen sairauteeni. Aluksi olin humanistisesti järkyttynyt-närkästynyt, ihmiset kulkivat haalareissa, hoilasivat typeriä laulujaan, joku kaupitteli Hässi-nimistä lehteä, jossa ihan avoimesti pilkattiin pyhiä humanistisia arvoja kuten stalinismia, terrorismia ja sosiaalituilla elämistä ja eikö joku solvannut Tarja Halostakin. Kamalaa. Olin villi-ihmisten parissa!

Sitten näin käytävällä Profeettani kuvan ja rauhoituin... eikä mikään ollut entisellään... enkä viitsi kirjoittaa enempää. Vittuako se kellekään kuuluu mitä teen. Onneksi Helin kirjoittaa runoja, joita viitsii lukea. Onneksi elämä on täällä eikä tarvitse mennä taksijonoon. Onneksi ja onneksi. En ole juonut liki kahdeksaan kuukauteen enkä juo seuraavaan kahdeksaan tuhanteen kuukauteen. Sitten juon. Maitoa.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

LMH VI

29.04.2006 - 15:14

latelen ääliönä

kauneimmat

sanat kymmenentuhatta vuotta vanhat

ei oo uutta

neandertalilaisten erektusporukan osaamat

ei vissiin mikään muuttunut

mies rakastaa naista niinkun aina

***

Viisas blogisti sanoi että ihminen oli onnellisimmillaan 8000 - 10 000 vuotta sitten. Toivottavasti osaamme vielä jotain siitä mitä esivanhempamme silloin. Osasivat.

Kategoria: LMH 0 kommenttia Kommentoi

LMH V

29.04.2006 - 15:03

Olet olet olet

sammumaton

tähti tahti

tähtitaivaallani (ei mitään vaan)

moniplaneettaisen

kuntani universumini galaksini

ja niin edelleen

tiedät

kyllä kyllä kyllä

Kategoria: LMH 0 kommenttia Kommentoi

äääh

27.04.2006 - 02:18

syksy oli sesonkini

huomaa aikamuoto

***

en nyt jaksa viitata Freudiin

kaikki siis todella kaikki viittaa äitiin

***

etymologia epäselvä

kuinka lohdullista niin minunkin

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

Tänään haukun Haanpään

26.04.2006 - 18:01

Parnasson verkkosivuilla on essee Pentti Haanpäästä, jota en ole millään jaksanut lukea ensimmäistä kappaletta pidemmälle, koska minulla on salainen aavistus että siinä jälleen kerran aivan väkisin legendarisoidaan hyvä kirjailija, koska häntä on joskus sanottu huonoksi kirjailijaksi. 50-luvulla, tuolla pahuuden vuosikymmenellä, Alex Matson sanoi Haanpäätä kehnoksi, mutta 60-luvulla Veijo Meri oikeutetusti hieman korjali Matsonin käsityksiä ylipitkällä esseellään "Pentti Haanpään henkinen kehittyneisyys". Tämä oli vielä sangen hyvä, mutta loppu ei. Nyt tilanne on mennyt siihen, että joka helvetin Haanpään lausekin on julistettu todeksi ja nerouden ilmentymäksi. Erno Paasilinnako tosiaan sanoi, että Haanpäällä ei ole epätosia lauseita? Tästä opimme ainakin sen, että kaikki Paasilinnan lauseet eivät ole tosia.

Pitikö mennä toiseen äärimmäisyyteen? Muutamat Haanpään jutut ovat, kuten on sanottu, luonnosmaisia, jopa suoranaisia töherryksiä. Kaaleppi Köyhkänä on huono kirja, raakile, laiskasti tehty romaanintekele. Yhdeksän miehen saappaat kömpelö, ja ne kolmet pisteet vielä. Romaaniteknisiä ongelmia Haanpäällä on kautta tuotannon, Töräpäistä Jauhoihin, siitä ei päästä mihinkään, ei kaunistelemalla ja väittämällä, että Haanpää halusi "rikkoa muodon" tai muut sellaista, yksinkertaisesti Haanpää ei aina hallinnut aineistoaan. On Dostojevskistäkin samaa sanottu. Bahtinin kunnianpalautus oli kunnianpalautuksena turha, Dostojevskin ansiot ovat jossain muualla kuin juonen koherenssissa, joka sivumennen sanoen Dostojevskillä kuitenkin on toimiva.

Onko tieteen tehtävä selittää asiat parhain päin tai huonoin päin? Lienee lapsellista etsiä totuutta, sanoa se, ja kuitenkin arvostaa kohdetta, tässä tapauksessa kirjailija Pentti Haanpäätä. Olen sitäkin mieltä että Sillanpää on Haanpäätä "parempi" kirjailija, kaikin puolin. Sillanpää on syvällisempi, tarkempi itseanalyysissään, johon Haanpää ei juuri sortunut, ja ylipäänsä Sillanpää on INHIMILLINEN toisin kuin Piippolan näyttelijä (Vrt. Taivalvaaran näyttelijä), jonka typerän roolin saattoivat uskoa vain Paavolaisen kaltaiset hölmöt.

Joskus kirjoitin seitsenkohtaisen ohjelman "Miksen aio kirjailijaksi". Lisään siihen kahdeksannen pykälän: En halua enkä aio kirjailijaksi, koska minua inhottaa ajatus, että tutkijat käyttävät minua irstaasti hyväkseen omissa kiistoissaan.

Kategoria: entiedämiksikutsua 6 kommenttia Kommentoi

Kirjat jotka ovat muuttaneet elämäni

25.04.2006 - 19:14

Ainoat kirjat, jotka varsinaisesti ovat muuttaneet elämäni, ovat olleet ala-asteen rikolliseen uskonnonopetukseen sisältyvät kirjat, saivarrellakseni, mutta muutama kirja ja kirjailija on ollut minulle ja on edelleen todella tärkeä. Tässä alustavaa listaa. Kaunokirjat.

Suomalaisia:

Saarikoski: Tiarnia, Aika Prahassa, Kirje vaimolleni.

Haavikko: Talvipalatsi.

Salama: Siinä näkijä missä tekijä, Finlandia-sarja.

Haanpää: Taivalvaaran näyttelijä, Noitaympyrä oli nuorena kova juttu.

Jotuni: Huojuva talo.

Sillanpää: Hurskas kurjuus, Ihmiset suviyössä, Sillanpään lyhyistä tarinoista pidän paljon.

Turkka: Häpeä, Selvitys oikeuskanslerille.

Rintala: Jumala on kauneus.

Selo: Pilvihipiäinen, Diiva.

Kilpi: Alastalon salissa.

Aho: Papin tytär ja Papin rouva, Juha.

Carpelan: Axel.

Korpela: Tohtori Finckelman, Martinmaa, mieshenkilö. Tunnustuksen voi lisätä tähän.

Tapio: Aapo Heiskasen viikatetanssi, Arktinen hysteria 1.

Pulkkinen: Romaanihenkilön kuolema, Ehdotus rakkausromaaniksi.

Melleri: Puukkobulevardi, Elävien kirjoissa, Viiden aistin todistus.

Lehtonen: Putkinotko.

M. Y. Joensuu: Harjunpää-sarja tiivistettynä.

Ulkolaisia:

Dostojevski: ne neljä suurta romaania.

Tolstoi: Anna Karenina, Sota ja rauha, Kreutzersonaatti. Paljon hyviä kertomuksia.

Gogol: Kuolleet sielut, Reviisori... pietarilaisnovellit, upea "Riita".

Soltzenitsyn: Ensimmäinen piiri, Syöpäosastosta pidän ehkä vielä enemmän.

Céline: Niin kauas kuin yötä riittää ja erityisesti Kuolema luotolla, siinä on tajunnanvirtaa joka on jo aivan käsittämätöntä.

Strindberg: Palkkapiian poika, Hullun puolustuspuhe, joku Ulkosaaristossa on hyvä sekin.

Stendhal: Punaista ja mustaa, Parman kartusiaaniluostari ei niinkään.

Joyce: Odysseus. Keskiaikainen summa.

Woolf: Majakka.

Mann: Taikavuori.

Kafka: koko tuotanto, jota en ole kokonaan lukenut.

Sandemose: Pakolainen ylittää jälkensä.

Ellroy: LA Confidential.

Kiinalainen runous

omaelämäkertoja...

jatkuu....

Kategoria: entiedämiksikutsua 7 kommenttia Kommentoi

Suuren syntisen elämä

25.04.2006 - 16:39

Jos laintuntijoilta kysyisi, on kysyttykin, niin Isä-Karamazovin tappoi Smerdjakov, mutta syyllinen oli Ivan. Ivan myös tiesi tämän ja kävi kohkaamassa oikeudessa. Saattoi se olla Aljošakin, jos miettii miten romaanin olisi pitänyt jatkua, jos Aljošasta(kin) olisi tullut paha.

Karamazovin veljekset on niin valtava romaani, että sen kanssa on yksin ihan tarpeeksi tekemistä mutta sietämättömäksi tilanteen tekee se että romaani vertautuu suoraan Riivaajiin, ehkä vielä parempaan teokseen, joka sittenkin taitaa olla Dostojevskin romaaneista suosikkini. Ensimmäisellä kerralla pääsiin Riivaajia siihen kun Stavrogin tuli huoneeseen, uuteen yritykseen latasin voimia toista vuotta. Aika jännästi alun humoreski kuvaus Stepan Trofimovitšistä ja kuvernementtikaupungin eliitistä leikkautuu Stavroginin, itse saatanan, saapumiseen, sen jälkeen on vedettävä henkeä. Monet pitävät tätä heikkoutena että kirjassa on kaksi kirjaa, anarkistikuvaus ja Stavroginin elämä, mutta ei se minusta tunnu heikkoudelta, voisi jopa sanoa, että oikeassa elämässä asiat kulkevat noin, aivan törkeästi.

Alunperin sensuroidussa luvussa kerrotaan että Stavrogin oli lapsenraiskaaja. Hänellä oli muitakin ongelmia. Hän ei ollut laupea idiootti Myškinin tapaan, vaan älykäs ja vaarallinen, ihminen joka tajusi tekevänsä väärin ja kuitenkin teki. Ja, kuten tiedämme, Dostojevskillä itsellään oli suuri salaisuus, jonka hän kuulemma joskus kertoi Turgeneville, joka ihmetteli miksi Dostojevski hänelle tämmöistä oli kertonut ja Dostojevski vastasi: "Osoittaakseni miten paljon teitä inhoan." Yleisesti ajatellaan, että Dostojevskillä oli joku lapseensekaantuminen tunnollaan, vaikkei mitään todistetta olekaan paitsi se, että Dostojevskin kirjoissa usein käsitellään aihetta ja tunnelma on silloin hieman outo.'

Ehkä Dostojevski kuvitteli olevansa suuri syntinen. Ehkä hänen olisi pitänyt toteuttaa kirjasuunnitelmansa "Suuren syntisen elämä" omaelämäkerrallisesti. Ehkä Dostojevski tiesi, että meissä jokaisessa asuu jonkinkokoinen pedofiili, murhaaja, ylipäänsä roisto. Hän tiesi sen. Hän tiesi olevansa rikollinen vaikkei ollut tehnyt rikosta, hän tiesi että hänen olisi mahdollista olla rikollinen, mikään luonnonlaki ei estäisi häntä tappamasta ihmistä, tai yrittämästä sitä. Tässä lähestytään Rikosta ja rangaistusta. Harold Bloom, jota suomalaisilla kriitikoilla näyttäisi olevan varaa pilkata, sanoo, ettei "meistä" kukaan lounastaisi mielellään Svidrigailovin kanssa, vaan valitsi Porfirin, mutta Dostojevskin suhteen Bloom ei ole varma, Dostojevskiä Svidrigailov voisi kiinnostaa. Ja miksi Bloom höpisee, että maanalaisen seiniin voisi kirjoittaa "Svidrigailov elää!", ehkä siksi että Svidrigailov tappoi itsensä, lähti "Amerikkaan", Bloomin kotiin.

Ehkä kysymys on ajatusten ja tekojen suhteesta. Kuvitelluista synneistä ja todellisista synneistä. Yksi kysymys. Dostojevski melkein teloitettiin pikkujutusta, mutta ehkä hän ajatteli että hänen olisi pitänyt kuolla, koska oli suuri syntinen. Ehkä ja ehkä. Ei edes tiedetä, tappoivatko omat maaorjat Dostojevskin isän vai eivätkö. Mitään ei tiedetä.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Seppo Heikinheimo

24.04.2006 - 13:50

Turkan olen tavannut kerran. Hän tuli vastaan Erottajan liikennevaloissa, olin tulossa Bulevardilta, hän Esplanadin suunnalta. Turkka mulkaisi minua. Samoin teki Kemppinenkin Pohjois-Esplanadilla talvella, tosin miedommin, Turkka suorastaan antoi pahaa silmää.

Heikinheimoa en tavannut koskaan. Kerran soitin hänelle, huhtikuussa 1997, olisin kiittänyt parista upeasta kolumnista mutta hän ei ollut kotona. Sitten hän tappoi itsensä. Heikinheimon ja Tarkan takia Helsingoerischer Beobachterin kulttuuriosastoa viitsi lukea, ylipäänsä lehteä saattoi silmäillä koska siinä heidän lisäkseen kirjoittivat myös Hytönen ja Kajava. Kaikki ovat menneet, vähän eri suuntiin tosin. Nyt kulttuuriosastolla on pikkuvittuilijoita, joista ei millään jaksa innostua, ilmeisesti on menossa välikausi ennen seuraavaa älykästä sukupolvea.

Muistamme Tarkan kolumnin kun Finlandia oli 1998 jaettu. Se oli viiltävä, näennäisesti naista puolustava hyökkäys homokirjailijaa vastaan. Jos kolumnisteja opetetaan jossain koulussa niin tuo teos olisi heti alkuun analysoitava ja opeteltava ulkoa. Siinä on kaikki.

Heikinheimon Mätämunan muistelmat on keskeisiä kirjojani. Tosin minua hämää siinä se, että muistelija kehuu Jukka Petäjää, jonka vasemmistomenneisyydestä kyllä oikeudenmukaisesti muistutetaan. Toisaalta on inhimillistä että suurmieskin joskus lankeaa, vaikkapa Petäjään, jonka lukukelvottomat kirjallisuusarvostelut ovat tietyssä huumorimielessä mukavia. Muistan kun aikoinaan Petäjä haastatteli Röyhkää ja Yrjänää Suomalaisessa kirjakaupassa, oli Taiteiden yö. Petäjä joi kaljaa. Hän sanoi alkuun, että tässä haastattelussa vaihdetaan paikkaa, haastateltava istui haastattelijan tuolille ja toisin päin. Vähän ajan kuluttua joku sekopää keskeytti Petäjän, joka meni puihin, aukko käsikirjoituksessa. Sitten taas ylistettiin kirjailijaa. Kun ensimmäisestä kirjailijasta oli päästy (taisi olla Yrjänä), Petäjä vain rankensi tahtia: nyt käännettiin tuolitkin ylösalaisin. Meidän oli pakko lähteä paikalta, hävetti.

Arvostelijat eivät aina ole käsittäneet Mätämunan muistelmien monimielisyyttä. Muistelija pilkkaa lähes kaikkea, myös itseään, mutta hänellä on muutama kiintopiste elämässä, tärkeä henkilö. Siitä on jaksettu marmattaa, että Segerstamia on pilkattu, vaikka tuskin Heikinheimo on päästään keksinyt lentokenttäkohtausta. Mutta omaa hölmöyttään ja "lahjattomuuttaan" muistelija ruoskii myös. Hän on sellainen, se on hänen luontonsa. Vähän äkkipikainen. Ja ironiaa, myös itseironiaa, on pelissä jatkuvasti. Jotkut ovat tietenkin ottaneet tosissaan kirjan toisen motonkin, joka on Maolta: "Meillä on suuri joukko tovereita, jotka kuvittelevat olevansa suuria taiteilijoita. Kansan ja kriitikoiden tehtävänä on paljastaa nämä loiset ja petturit, jotta ne, joilla on edellytyksiä luoda todellista taidetta, voisivat menestyä." Tosissaan tämä pitääkin ottaa, mutta kymmenen prosenttia huumoria mukana. Ja muistettava ensimmäinen motto Keijo Kylävaaralta: "Parasta toimittaja-ainesta ovat huonosti sopeutuvat ja rähinöintiin taipuvaiset yksilöt."

Kun 50 vuoden päästä ennen itsemurhaani kirjoitan muistelmani kevättalvella, muistan kaiken. En näitä mulkkuja päästä vähällä. Aion esimerkiksi kertoa, mitä eräs keskustalainen poliitikko kertoi minulle vaalirahoituksestaan. Tai mitä Benkku kysyi naiselta yökerhossa. Aion myös kertoa omat toilailuni. Kirjani yhdeksi laajaksi luvuksi tulee "Kuuluisuuksien seksielämä". Englannissa oli divarissa opus Sex Life of the Famous People, jota en ostanut, olisi maksanut ehkä kaksi puntaa. Olen katunut päätöstäni usein, käytännössä päivittäin. Muistan kuitenkin kirjan anekdootin Eva Peronista: Evita oli jonkun amiraalin kanssa Italiassa autoilemassa ja kansa huuteli teiden ja katujen varsilta Evitalle "huoraa", jolloin Evitä kysyi amiraalilta, miksi kansa tuolla tavoin käyttäytyy. Tähän sanoi amiraali, ettei hänkään ole ollut vakipalvelussa enää viiteentoista vuoteen, mutta siltä häntä yhä kutsutaan amiraaliksi.

"Ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu." - Ismo Alanko

Kategoria: entiedämiksikutsua 4 kommenttia Kommentoi

LMH

23.04.2006 - 20:21

Olen aloittanut tuhannen runon sarjan otsikolla LMH. Neljä on jo kasassa.

Kategoria: LMH 0 kommenttia Kommentoi

toinen kolme yritystä

23.04.2006 - 16:51

Aamulla (AA-mulla?) oli mielessä joku hieno rivi mutta unohdin sen. Järjestelin jo aiemmin näitä vanhoja uusiksi:

Aurinko paistaa Ruotsista kaupungin yli

josta minulla ei ole hyvää

sanottavaa Koivut näyttävät edelleen kylmiltä

erityisluokkalainen kävelee mudassa jota vuokranantaja

kutsuu nurmikoksi Katot ovat romahtaneet

lumesta Kemi on hävitettävä päättää

puheen ajallisen maankohteen kaupunginhallituksen ikuinen

puheenjohtaja Euroopassakin itsensä ryssinyt de facto

kusipää Juridiikkaa täällä ei ole

armo ei halua tänne tulla

he ovat siis väkivaltaisia Aikani

käy loppuun en enää puhu

näille ihmisille en poistu asunnostani

pennut soittavat vitsikkäästi ovikelloa tälle

kaupungille en ole paikalla näin

Tekisi mieli kaivautua Arabian hiekkaan

toinen käsi kuunsirpissä tai puussa

taatelipalmussa hartautua hetkeen

Matkani tarkoitus epäselvä Turismi Todella rohkeat

eivät ruksaa maahantulopaperiin turismia

itse en ole siihen pystynyt Vakoilu

Kekkonen ei kiivennyt taatelipalmuun

Karjalainen näki lasiensa läpi lasit

Leskinen kuorsasi uima-altaassa joka oli lintujen

Syksyn uutuudet jäänevät väliin

Kameli tai dromedaari on aavikon laiva

miten omaperäistä silmiesi keitaat satamat virvoittava vesi

Ison Poetiikan teemat moititaan vielä vähän nykyaikaa

Auringot nousevat ja laskevat

yhä elämä on täällä

eikä täältä pääse taksilla

asiakas on aina vasuri

paremmissa maanpaikoissa Libanonissa

roomalaiset kehuivat naisiansa

Beiruthless kuuluisa kunnianperässäjuoksija

eikä muuta Jordanin kolmonen

kuningatar Nooria kupoliin

pyhässä maassa majoitun pyhään maahan

rakkauteni kaivokseen en louhi nukun unessa

Lou Andreas-Salomé pakitti

Nietzschen unohti ottaa ruoskan tapaamiseen

herään käväisen nähtävyydet

Jokainen itseään edes aavistuksen kunnioittava moderni runohenkilö on kirjoittanut säeryppään Nietszchestä, on se Mellerilläkin, kokoelmassa Viiden aistin todistus, siinä mainitaan salvarsaanin keksimisvuosi. Oliko se 1909? Jos Cipramil ja kumppanit olisi keksitty 1970-luvulla, Leif Färdingin ei olisi tarvinnut kuolla. Minun ei tarvinnut, kiitos.

Joskus vituttaa todella paljon ja joskus vielä enemmän terapiatouhuilu. Paljonko Suomessa tehdään vuodessa itsemurhia? Yli tuhat. Ainakin kolmasosa, uskallan väittää, voitaisiin estää kunnollisella lääkityksellä, mutta ei, puhumisen on riitettävä. Sitten "asiakas" ei tule enää vastaanotolle, tais tappaa ittensä. Nooh, kyllähän asiakkaita riittää. Niitä tulee koko ajan lisää tässä hullunmyllyssä. Tärkeintä on, että psykodynaaminen lähestymistapa voi hyvin, että "keskustellaan" oikeista aiheista, paneudutaan auktoriteettien määrittelemiin kysymyksiin. Muista ei väliä.

Liikenteessä kuolee vuodessa reilut neljä sataa ihmistä. Saman verran kuolee terapioihin. Aika turhia kuolemia.

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 2 kommenttia Kommentoi

Lukenut ihminen

22.04.2006 - 21:34

http://www2.hs.fi/klik/alkuluku/unohtumattomat/unohtumattomat.html:

"ANJA SNELLMAN, kirjailija

Unohtumattomat

Eino Leino: Helkavirret

Löytyivät kotikirjahyllystä ja niitä ahmin ristiin rastiin Aku Ankkojen, Runotyttöjen ja Peppi Pitkätossujen kanssa.

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen

12-vuotiaan Anjan päiväkirjalleen esittämä kysymys pätee yhä: Miten suomalainen kirjailija on voinut kirjoittaa näin huikean tarinan?

The Complete Poems of Emily Dickinson

Parikymppisen englantilaisen filologian opiskelijan löytö 70-luvun lopulla: sairaalloinen, vuoteeseensa sidottu amerikkalainen naisrunoilija 1800-luvulta joka kirjoittaa intohimoista, raivokasta runoutta.

John Conrad: Heart of Darkness

Kaikki oleellinen ihmisestä vähän yli sadalla sivulla. Kannattaa muuten lukea Sven Lindqvistin Tappakaa ne saatanat, jossa hän kuvaa hienosti Conradin teoksen syntyhistoriaa ja taustoja.

Marguerite Duras: Un barrage contre le Pacifique

Suuren kirjailijantyön alkua; näyttää jo tässä miten henkilökohtaisen ja univeraalin voi yhdistää nautittavasti.

Elie Wiesel: From The Kingdom of Memory

Kaikki tärkeät kysymykset 1900-luvun ihmiselle - mitä tapahtuikaan todella?

Lukematta jääneet klassikot

Koskapa olen ollut sekä kotimaisen kirjallisuuden että yleisen kirjallisuustieteen opiskelija, olen pakostakin joutunut lukemaan kaikki asiaankuuluvat klassikot. Mutta jotkut ovat kyllä olleet mustempaa tervaa kuin toiset. Esimerkiksi Volter Kilven Alastalon salissa ei kuulu lempikirjoihini. Dostojevskiä enemmän pidän Tsehovista."

***

Onhan tuo, "olen pakostakin joutunut lukemaan kaikki asiaankuuluvat klassikot" ironiaa ja itseironiaa? Anja Snellman on lukenut kaikki klassikot, siihen ei ole pystynyt edes Kai Laitinen, Kotimaisen kirjallisuuden emeritusprofessori! Kun näen lehdestä Anja Snellmanin haastattelun, pyrin lukemaan sen, koska pidän huumorista. Käpylän-Kumpulan eliitin suosio mitattiin aikoinaan sillä, kuulemma, kuka saa kutsun Snellmanin lasten syntymäpäiville, joissa emäntä lateli vitsiä tiiviiseen tahtiin. Tai isäntä.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

LMH IV

22.04.2006 - 21:10

rakkaus rymisteli porstuassa

kutsuin sisään ilman

sivumerkityksiä melkein

meillä ei tartte ottaa kenkiä

jalasta hattu päästä

valistan kasvoni sinulle

torvi menee torveen

putki katon läpi

koivu palaa kivasti

savustaa merkityksiä

takassa roihuaa hymiö

asiankannattajana pyydän

istumaan tule liki iholle

kaikki kauneus

yhtyneenä dialogiin sydän

painettuna ikkunaan katsovat

rouvaskaiset

Kategoria: LMH 0 kommenttia Kommentoi

Suurin häpeä

22.04.2006 - 20:21

Turkan sikiövaiheessa Suomessa elettiin puutteessa, Jatkosodan aikaa: "Niinpä minulta puuttuu kyrvänpäästä se herkullisin sentti pari. Siinä minun uhrini että Suomi on vapaa ja kansakunta itsenäinen." Turkka haluaa tehostaa, kun kyrvässä ei ole tarpeeksi mittaa, ja siitä lähtee luovuus: "Jäytävä epäily, katkeruus, riittämättömyyden ja avuttomuuden tunne ovat tehneet minusta taiteilijan."

Turkan suurin häpeä on se, että hän oli uskollinen armaalleen kuusi vuotta: "Enkö koskaan opi että jos teen lumiukosta laulujoutsenen, tämän totta kai täytyy paskantaa silmilleni tähtitaivaalta. On pakko, se on elämän laki." Turkka kasvoi naisten keskellä, alussa itkevien ja sitä kautta rumien sotaleskien keskellä, heidän ihailemanaan. Myöhemmin olivat teatterikoulun nuoret kauniit naiset. Ja lihapullaan Turkka ratkesi! Maalaislihapullaan.

Aikuisena Turkka saa kuulla äidiltään, että "Din far var impotent!" ja vielä tätä ennen: "Nu kan du gå till dina homor." Turkkaa pidettiin homona, koska hän suostui aisankannattajaksi, hän oli ihmisten mielestä homoseksuaalinen masokisti. Isä ja poika, molemmat homoja? "Muuten hintelän isäni pitkänä roikkuva suuri muna oli ollut siis pelkkä vetelä koriste."

Itsekin olen kasvanut naisten keskellä, sotaleskien ja lottien, tosin 30 vuotta Turkkaa myöhemmin. Puhuin kuin mummot kolmevuotiaana. Vanhat ämmät kysyivät minulta, kun eivät itse muistaneet, kuka se nyt olikaan Suomessa sisäministerinä. Isäni toinen vaimo epäili että tämmöinen "kasvatus" oli tehnyt minusta kieron.

Kamalaa, suorastaan hirveätä oli mennä seurakunnan päiväkerhoon joskus nelivuotiaana. Jouduin ikäisteni seuraan! Kaiken lisäksi ympärillä oli poikia, joista en ymmärtänyt mitään. Suoraan sanoen ihmettelen ettei minusta tullut homoa. E. Saarinen sanoo, että jokaisen on syytä miettiä, olisiko hänestä homoksi. Olen miettinyt. Minusta ei ole. Homona olisin päässyt helpommalla, homous on nykyään niin tunnustettua ja hienoa että se on kuin NSDAP:n jäsenyys Natsi-Saksassa, mitä vain voi tehdä, kaikki teot ovat hyväksyttäviä.

Joskus koulussa opin "olemaan" poikien kanssa, lähinnä siksi, että olin hyvä urheilussa ja minut valittiin joukkueeseen kolmen ensimmäisen joukossa. Jos olisin ollut huono urheilussa, minun olisi ollut tehtävä homo itsestäni vaikka väkisin, urheilu "pelasti" minut homoudelta. Stereotyyppimaailmassa, jota melkein kaikki elävät, on tärkeää valita puolensa, dikotomisoida itsensä jompaan kumpaan ryhmään, oli aihe mikä hyvänsä. Minä halusin heteroryhmään, ja vielä sen määrääväksi jäseneksi. Vielä en ole saavuttanut lopullista tavoitettani, mutta siihen suuntaan ollaan menossa.

Kategoria: entiedämiksikutsua 4 kommenttia Kommentoi

Kaikki kauneus

22.04.2006 - 18:18

rakkaus rymisteli porstuassa

kaikki kauneus on täällä

kutsuin sisään ilman

sivumerkityksiä melkein

meillä ei tartte ottaa kenkiä

jalasta hattu päästä

valistan kasvoni sinulle

torvi menee torveen

koivu palaa kivasti

takassa roihuaa hymiö

semmonen kiva

ei tää nyt oikein lähe... takassa roihuu sydän, torvi on tyhmä ja vagina, pää on alapää, just joo. "Se oli kuin metrinen halko se lemmensalko" laulo Popeda.

Kategoria: Roinaa 0 kommenttia Kommentoi

Miksi en aio poliitikoksi?

22.04.2006 - 03:22

1. En siedä sitä, että minua ei kuunnella ja typerät toimittajat puhuvat päälleni television keskusteluohjelmissa.

2. Poliitikko edustaa kansaa. Minä en edusta kansaa.

3. Kansa, jota poliitikko edustaa, halveksii aivottomalla tavallaan poliitikkoja.

4. Poliitikko on kansaa, "laskeutuu kansan pariin".

5. Enemmistöt eivät kiinnosta minua. Olen kiinnostunut vähemmistöistä.

Kategoria: entiedämiksikutsua 3 kommenttia Kommentoi

etyydi yöhön

22.04.2006 - 03:13

tienvarressa kattelen ylös

syljeskelen kattoon

vaikka aika korkeella

mutta sitä mulla on

ei oo kortilla

niinku aika

jumala paskonu tiet tähän

kuntoon

omapahan on häpeensä

mulla omani

nimeni on teivas

tosin synnyin torstaina

kuulemma sen huomaa

seittemäntenä päivänä lepäsin

myös halusin korostaa

tota tosiasiaa

jumalauta

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

LMH III

21.04.2006 - 17:19

ainakin yksi tosiasia

maailmassa

se on tullut viime päivinä

helvetin selväksi

en lopeta ajoissa

tais kysyntä kohdata tarjonnan

kysymys tarpeen

bådeoch ranskaksi

antingeneller filosofiaksi

maailma on olemassa

mun monadissa on ikkuna

kaakkoon

sitä ilmansuuntaa diggaan

jo kolme viikkoo

taivaan ja helvetin etäsuhde

rapiat 700 kilometriä

helvetti on se väli

matka kiirastuli

taivas hyvin välitön

aamulla herään puhelimeen

sanon roolistani ohi

"'Mitä merkitsee sana taivas? Muinaispreussilainen deiwas? Liettualainen devus, intialainen devas. Gallialaiset devo ja divo. Latinalaiset divus ja deos. Kiinalaisten tao. Kreikkalaisten theos?.. Ne merkitsee taivaallista, ja sitä tietä, joka meissä johtaa taivaaseen. (Joten kreikan theosta ei siis voida kääntää 'jumalax', kuten on käännetty Bibliaan.)'" - Selo, Pilvihipiäinen, s. 12.

"taivas, balttilaina. Liettuassa dieavas on jumala, latvian kielessä dievs. Muinaispreussissa jumala oli deiws tai deywis. Vanha yleisbalttilainen sana oli deivas. Se oli samaa juurta kuin muinaisintian devah, taivaalinen, jumalallinen, jumala. Muinaisiranissa eli arjalaisten kielessä sana oli daeevoo, vanha umala eli paholainen. Samaa juurta ovat latinan deus, jumala, kreikan ylijumala Zeus, muinaisgermaanien teiwa-. Indoeurooppalaisen kantakielen sana oli deiuos. Muinaisiranissa se sai myös muodon deiuas. Sana on voitu lainata suomalaisten esi-isien kieleen arjalaisista vanhoista muodoista, koska ne tarkoittivat jumalan ohella myös taivasta. Sitä balttien sanat eivät tee." - Meri, Sanojen synty.

Day, dag, tag? Adrian Roomin Who's Who in Classical Mythology, kohta Zeus: "- - It contais the root for 'sky' or 'day' in a number of languages, for example the actual word for 'day' in Latin (dies), French (jour), German (Tag), Russian (den) and English 'day' itself. The name is reflected in those of other similar 'sky' gods, too, such as the Scandinavian Tiw or Tiu, whose name comes in our 'Tuesday'. More importantly, his name is 'god' itself, as in Latin deus, Greek theos and French dieu. In fact, we get the same powerful amalgam that can be found in the name of Diana (which see). In addition, there have been attempts to associate his name with zao, 'to live'."

Ja tao on suomeksi 'tie'.

Buddha sanoi tähän tapaan: "Onnellisuuteen ei ole tietä, tie on onnellisuus." Happiness is the way.

Tie?

Webster's Online Dictionary: "Etymology: Day \Day\, noun. [Old English day, dai,, dei, Anglo-Saxon d[ae]g; akin to Old Saxon, Dutch, Danish, & Swedish dag, German, tag, Icelandic dagr, Gothic dags; compare to Sanskrit dah (for dhagh) to burn. Compare to Dawn.]."

Diogenes? 'Dio' Roomin mukaan 'of the gods' ja 'from the gods'. Genes? Alkuperä?

Euroopan reunassa Saarikoski puhui deivaasta. Teivas Oksalasta hän puhuu myös.

The Penguin English Dictionaryn mukaan kreikan 'genos' on 'rotu'.

Kategoria: LMH 0 kommenttia Kommentoi

Siinä vaan kävi niin

20.04.2006 - 22:26

Häpeä on hyllyssäni, tosin nyt pöydälläni. Jouko Turkka, Häpeä, sivu 181: "Aina se osapuoli jolla on pahempi ja villimpi hormoonitalous on saanut sitä vastaavat estot, ja aina käy niin että se jolla olisi paljon pahempi pakko pettää, jonka paine on moninkertainen toiseen verraten kärsii ja kestää uskollisena, kun se toinen ihastuu vaan ja se tapahtuu."

Eikö tämä ole oleellista? Kamala yliminä valvoo jokaista katsettasi ja tuomitsee armotta, "kun se toinen ihastuu vaan ja se tapahtuu." Monilla ihmisillä pikku sivuloikka ei tunnu missään, "se tapahtuu", se on luonnollista, se vain on. Itse kehittelee itselleen kuvitteellisia rikkeitä, kärsii perkeleesti, on epätoivoinen koko ajan. Tosin minulla ei taida olla hurja hormonitalous, ihan tavallinen, perustalous on.

Ei antanut Tellervo Koivisto Turkalle Finlandiaa Häpeästä. On se upea kirja. Selvitys oikeuskanslerille on finaalinen syy, lopullinen selitys, sen jälkeen ei tule mitään. Matti Pulkkinen sanoi 15 vuotta sitten että Suomen mielenkiintoiset ihmiset ovat Turkka, Nykänen ja Linkola. Tilanne ei ole muuttunut. Tuossa on kolme paisetta Suomi-"neidon" perseessä, jotka eivät lähde ikinä pois.

Jonkin verran mielenkiintoa kohdistan E. Saariseen, Kemppiseen, Haavikkoon, Klingeen ja ehkä vielä johonkuhun muuhun. Naisia tällä listalla ei valitettavasti ole. Ennen oli sentään Minna Canth, mutta nykyiset naiset eivät ole nousseet odottamalleni ja toivomalleni, suorastaan kaihoamalleni tasolle. Monet ovat hyviä, mutta kukaan ei ole loistava. Suomalaisia naisälykköjä ei tällä hetkellä ole, näitä Merete Mazzarelloja en semmoisiksi laske, Simonsuuria.

Kategoria: entiedämiksikutsua 9 kommenttia Kommentoi

Leif Färding -pastissi

20.04.2006 - 18:01

Minun sanat

aina

sinusta

Sanani

aina

sinusta

Minä

sanon aina

sinusta

Färding oli hyvä runoilija. Kaveri käveli Kosmokseen ja kertoi, että tässä on mun postuumi runokokoelma. Meri hätkähti. Oliko siinä Ojaharjukin. Färding oli Vaasasta Ojaharjun tapaan. Selokin kävi siellä, luin verkosta (siis "netistä").

Kategoria: entiedämiksikutsua 2 kommenttia Kommentoi

Menestystä

20.04.2006 - 16:22

Blogilista kertoo näin:

"Sijoitus top-listalla

Tilaajia Lukijoita viikossa**) Kuumuus

876 21 51 +44.7°

noussut 5 sijaa! 1 uusi tilaaja!"

Viikossa nousua yli 1000 sijaa! Tilaajia tullut 15 lisää. Lukijoita enemmän ja enemmän, kuuma oon. Tavoitteeni on tunkeutuminen sadan listalle! Tätä on suosio. Nyt tiedän miltä Ville Valosta tuntuu. Vitun hienolta.

Kategoria: blogosfääri 1 kommentti Kommentoi

Kolme yritystä

20.04.2006 - 15:39

Aurinko paistaa Ruotsista kaupungin yli, josta minulla ei ole hyvää sanottavaa. Koivut näyttävät edelleen kylmiltä, erityisluokkalainen kävelee mudassa, jota vuokranantaja kutsuu nurmikoksi. Katot ovat romahtaneet lumesta. Kemi on hävitettävä, päättää puheen ajallisen maankohteen kaupunginhallituksen ikuinen puheenjohtaja, Euroopassakin itsensä ryssinyt de facto kusipää. Juridiikkaa täällä ei ole, armo ei halua tänne tulla, he ovat siis väkivaltaisia. Aikani käy loppuun, en enää puhu näille ihmisille, en poistu asunnostani, pennut soittavat vitsikkäästi ovikelloa, tälle kaupungille en ole paikalla. tälle näin, näille täin.

***

Tekisi mieli kaivautua Arabian hiekkaan, toinen käsi kuunsirpissä tai puussa, taatelipalmussa, hartautua hetkeen. Matkani tarkoitus epäselvä. Turismi. Todella rohkeat eivät ruksaa maahantulopaperiin turismia, itse en ole siihen pystynyt. Vakoilu. Kekkonen ei kiivennyt taatelipalmuun, Karjalainen näki lasiensa läpi lasit, Leskinen kuorsasi uima-altaassa, joka oli lintujen. Syksyn uutuudet jäänevät väliin. Kameli tai dromedaari on aavikon laiva, miten omaperäistä, silmiesi keitaat, satamat, virvoittava vesi, Ison Poetiikan teemat, moititaan vielä vähän nykyaikaa.

***

Auringot nousevat ja laskevat yhä elämä on täällä eikä täältä pääse taksilla asiakas on aina vasuri paremmissa maanpaikoissa Libanonissa roomalaiset kehuivat naisiansa Beiruthless kuuluisa kunniajuoksija eikä muuta Jordanin kolmonen kuningatar Nooria kupoliin pyhässä maassa majoitun pyhään maahan rakkauteni kaivokseen en louhi nukun unessa Lou Andreas-Salomé pakitti Nietzschen unohti ottaa ruoskan tapaamiseen herään käväisen nähtävyydet

***

Olisi kiva selittää mitä olen näillä sanaryhmillä tarkoittanut. Harmitti aikoinaan, kun kehuskelin epäomaperäisesti opiskelijakapassa "etsiväni hyvää lausetta" niin yksi toinen sanoi etsivänsä hyvää sanaa. Olisi pitänyt vastata, että etsin hyvää kirjainta. Tämmöiset asiat voivat kaihertaa vuosia.

Kategoria: entiedämiksikutsua 1 kommentti Kommentoi

Hans Selo

19.04.2006 - 18:31

Hans Selo kirjoitti kaksi parisataasivuista kirjaa, Diivan ja Pilvihipiäisen, jotka pitäisi julkaista uudelleen esipuheella varustettuna mahdollisimman nopeasti. Ne voisi laittaa samoihin kansiin, ei se olisi kuin 400-500 sivua. Perikunta tuskin panee vastaan, miksi panisi.

Selo ei ole helppo kirjailija, hän on avoimesti vaikea, ja juuri siksi häntä pitäisi muistaa tässä 50-luvun modernistien pilaamassa kirjallisuudessamme. Muistamista ei ole auttanut se, että Selon suurin piirtein ainoa julkinen tukija on ollut Markku Eskelinen, joka tunnetusti ärsyttää keskinkertaisuuksia, näitä FM-tutkintoisia hölmöjä. Mutta jos tehtäisiinkin asiasta jotain muuta kuin henkilökysymys, ensimmäistä kertaa sataan vuoteen Suomen sivistyshistoriassa (tosin Suomen sivistyshistoria ei ole satavuotias), ja keskityttäisiin kirjallisuuteen eikä kirjallisiin henkilöihin. Olisipa se mahdollista.

Jos hakee verkosta maininnat Selosta niin huomaa että viisainakin pidetyt ihmiset alentuvat juoruilemaan, jos kohde on sallittu juoruilulle. Supisisivat välillä vaikka Väinö Linnasta tai Veijo Merestä, siinä olisi rohkeutta eikä laumasieluisuutta. Esimerkiksi Meri on kännissä paljastanut tuntemalleni henkilölle totuuden 50-lukulaisuudesta, mutten sitä tässä paljasta, koska en halua. Olen ennenkin tästä valittanut, että miksi esimerkiksi Panu Rajalasta saa puhua mitä paskaa tahansa, mutta auta armias jos moittii Kari Hotakaista niin saa kimppuunsa nämä perässähiihtäjät, joiden omaperäisyys on suorastaan ällistyttävää. Hotakaisella varmaan tulee paskalla käynti halvaksi kun ei kulu paperia.

Näin päädyimme Hans Selosta Kari Hotakaisen (tuottanut Harri Haanpää) perseeseen.

Kategoria: entiedämiksikutsua 4 kommenttia Kommentoi

LMH II

19.04.2006 - 16:29

Pikkasen muotoiltu uusi versio:

Yökatuja takomassa

muistan kyllä nuoruuteni

tuskani ihan

vapaaehtoisestiko tässä

iässä paskat olen

liian kiltti maailmaan

en ole kiltti

kovikseksi en halua tulla

olen siis vitun idiootti

vakipano vain seksiä selvät pelisäännöt

niitä minulla ei ole

haluaisin olla tunteeton

nussija olen tunteellinen panija

yökadun takoja

luotan kykyihini etten saavuta

tavoitettani

rakastan sinua niin paljon

että voin olla kanssasi

neiti nättivittu neiti kaunispillu

ja muut jumalattaren tuhat nimeä

öisten katujen apea takoja minä

empatiakankkuinen hölmö

rakas et kenties tiennyt mutta

sukuni miehet eivät ole miehiä

ja äitini oli huora

isäni roikkuja

genomini vanki selittelen

takoja

roikun siis olen

haluan panna

sata runoa olen kirjoittanut

miehisyydestäni

ennen kuin tulit

jeremiadini alkusoittoa huitomaan

persettäsi heivailemaan

rintojesi vaaroja tästä oli puhetta

esittämään todellisuutta

eikä sanoja

ihanuutesi on lähellä

hoen hämmästyttävää

sydämeni on murtunut etuajassa

vain seksiä takaapäin

ensin osuvaan aukkoon

keskittymisvaikeuksissa tuuletin katossa

älysin en

ole koskaan nainut päiväntasaajalla

enkä sen eteläpuolella

talvipalatsissa on yhdeksän runoa

teemaa en muista

ja seminaariesitelmäni yksitoista

vuotta sitten ei ollut

soraäänetön menestys

en nauti elämässä mistään

vähiten nautinnoista

öööhhhhh sönkkään suuhusi

punat naamalla

ehkä tulin

jos äiti tietäisi

hänellä ei ollut näitä ongelmia

katselee saastepilveltä

tyhmää poikaansa

joka puheissaan vieraissa käy

syksy rakkauteni vuodenaika

normaaleilla vähän toinen

vittu kun ei ollut ensirakkautta

eikä nuoruutta

rassaa jatkuva epätoivo ja masennus

ei musta oo elämään

vitun valittamista aina

miten jaksaa

eipä tartte enää teeskennellä

rakkauden tuskia raukkauden olin kirjoittaa

korjasin rakkauden

jotain todellisuutta

munkin elämässä

eikä tätä sanaleikkiä tee mieli jatkaa

ehdotus virtuaalirakkausrunoksi

kirjoittanut pusi malkkanen

haestakkee vittu

uskaltais olla vapaa

matkustaja erotiikan valtamerellä

voi luoja valtiolaiva karilla

avioliitto vuosia sitten

niinku riu'uttava ikävä

huussissa juostava jatkuvasti

huussiksessa harvemmin

en liene normipoika

elämäni unelmia ei oo

naisystävä toisen naisen kanssa

tässäkin kohin

mussa on vikaa

kaikenlisäksi jukka tarkka siinä helvetin

aamuohjelmassa vuonna 94

kertoi matkastaan kameran eteen

espoosta sillä oli koti

tunsin kateutta

kukkokiekuu kanalassa

juontajana ylen sonni

mutta tämä oli äidin mukaan

mitä surisi seuraavaksi

olispa vanhuus

niinku se syys

kuvaannollisesti

ehkä se on vale

voi hyvin se tiedetään

mulla on siitä kokemusta

ei tarvii olla latinisti tietääkseen

tako ne yökatuja roomassakin

perkele catullus ihan hulluna rakkaudesta

en muista yhtään sen runoa ulkoa

vitut muistan

duunissa en kestänyt

pikkujoulut kuin varastomiehillä

kaikki panee kaikkia

tosi hienoa

olen negaatio elämässä tai jotain

takoja kadun

syysyössä hiivin

romaanihenkilönä vakipanona

edellisen sukupolven lääkityksellä

metsässä puiden holvistoissa

ja muissa latteuksissa

eli suomeksi sanottuna hiivin pillussasi

mietin älä mieti

carpe diem koppaa nättivittu

***

Sain eilen kuulla että yksi entinen tuttavani piti minua "outona". Olipa yllätys. Minun elämääni eivät kuulu ryhmäseksi, irtosuhteet ja pettäminen, joten lienen outo. Kiva elää tämmösellä aikakaudella, tosin kaikki aikakaudet on tämmösiä. Silloin kun vielä dokasin, alistuin aikakauteni tapoihin ja tavattomuuksiin, mutta raittiina en voi sietää näitä tekopyhiä paskiaisia. Minä petin koska dokasin, en muusta syystä. Kännissä saa välillä hyviä ajatuksia, siksi. Eksän kanssa tajuttiin erota ennen kuin homma meni käsistä. Avioliitto on "pyhä", muttei sillä tavalla että sitä on pakko pitää kasassa, kärsien loppuelämä.

Taidan lukea seuraavaksi Homerosta. Akhilleus on raivona, jotenkin pidän hänestä, kaveri on lähdössä himaan kesken sodan, ei viitti enää kuunnella paskanjauhantaa Agamemnonilta, joka kerää kunnian ja Akhilleukselle ei jää mitään. Katsotaan miten tilanne kehittyy. Harmi ettei Saarikoski saanut käännöstään valmiiksi, julkaistut kohdat ovat loistavia, mutta on Manninenkin suvereeni.

Tuli mieleen tuosta Anger of Achilles -teemasta, että olen ihaillut Gravesin omaelämäkerran nimeä Goodbye to All That, muttei ole huono Nina Berberovankaan muistelmateos Kursiv moi, ilmeisesti suomennettu nimellä Kursivointi minun. Pitäisi itselle keksiä jotain napakan nasevaa. Haista paska mennyt aika. Nuorena kirjoitin kaksi "muistelmaa", toinen oli nimeltään "Virhe universumissa" ja toinen "Runkkari". Edellinen käsitteli peruskouluaikoja, jälkimmäinen lukiota. Olen niitä joskus lueskellut, 300 liuskaa vuodatusta. "Runkkari" ei ole ihan huono, siinä on aitoa vihaa ja katkeruutta, mutta ensiksi kirjoitettu "Virhe Universumissa" on teeskentelevä ja valheeellinen, silloin en vielä osannut olla rehellinen edes jälkikäteen. Ai niin, sitten on vielä trilogian päättävä osa "Hullun muistelmat", yliopistokuvaus, joka on suunnilleen saman pituinen kuin kaksi edellistä yhteensä. Kerron siinä kaikkea kivaa tunnetuista ihmisistä. Aina löytyy joku paskiainen joka ei pidä suutaan kiinni.

Kategoria: LMH 0 kommenttia Kommentoi

Vitun valitus

19.04.2006 - 01:58

Yökatuja takomassa

muistan kyllä nuoruuteni

tuskani ihan

vapaaehtoisestiko tässä

iässä paskat olen

liian kiltti maailmaan

en ole kiltti

kovikseksi en halua tulla

olen siis vitun idiootti

vakipano vain seksiä selvät pelisäännöt

niitä minulla ei ole

haluaisin olla tunteeton

nussija olen tunteellinen panija

yökadun takoja

luotan kykyihini etten saavuta

tavoitettani

rakastan sinua niin paljon

että voin olla kanssasi

neiti nättivittu neiti kaunispillu

ja muut jumalattaren tuhat nimeä

öisten katujen apea takoja minä

empatiakankkuinen hölmö

rakas et kenties tiennyt mutta

sukuni miehet eivät ole miehiä

ja äitini oli huora

isäni roikkuja

genomini vanki selittelen

takoja

roikun siis olen

haluan panna

sata runoa olen kirjoittanut

miehisyydestäni

ennen kuin tulit

jeremiadini alkusoittoa huitomaan

persettäsi heivailemaan

rintojesi vaaroja tästä oli puhetta

esittämään todellisuutta

eikä sanoja

ihanuutesi on lähellä

hoen hämmästyttävää

sydämeni on murtunut etuajassa

vain seksiä takaapäin

ensin osuvaan aukkoon

ihan sama

tuuletin katossa

älysin en

ole koskaan nainut päiväntasaajalla

enkä sen eteläpuolella

talvipalatsissa on yhdeksän runoa

teemaa en muista

ja seminaariesitelmäni yksitoista

vuotta sitten ei ollut

soraäänetön menestys

en nauti elämässä mistään

vähiten nautinnoista

öööhhhhh sönkkään suuhusi

punat naamalla

ehkä tulin

jos äiti tietäisi

hänellä ei ollut näitä ongelmia

katselee saastepilveltä

tyhmää poikaansa

joka puheissaan vieraissa käy

rakkauteni syksy rakkauteni vuodenaika

normaaleilla vähän toinen

vittu kun ei ollut ensirakkautta

eikä nuoruutta

rassaa jatkuva epätoivo ja masennus

ei musta oo elämään

vitun valittamista aina

miten jaksaa

eipä tartte enää teeskennellä

rakkauden tuskia raukkauden olin kirjoittaa

jotain todellisuutta

munkin elämässä

eikä tätä sanaleikkiä tee mieli jatkaa

ehdotus virtuaalirakkausrunoksi

kirjoittanut pusi malkkanen

haestakkee vittu

uskaltais olla vapaa

matkustaja erotiikan valtamerellä

voi luoja valtiolaiva karilla

niinku riu'uttava ikävä

huussissa juostava jatkuvasti

huussiksessa harvemmin

en liene normipoika

elämäni unelmia ei oo

naisystävä toisen naisen kanssa

tässäkin kohin

mussa on vikaa

kaikenlisäksi jukka tarkka siinä helvetin

aamuohjelmassa vuonna 94

kertoi matkastaan kameran eteen

espoosta sillä oli koti

tunsin kateutta

kukkokiekuu kanalassa

juontajana ylen sonni

mutta tämä oli äidin mukaan

mitä surisi seuraavaksi

olispa vanhuus

niinku se syys

kuvaannollisesti

ehkä se on

vale voi hyvin

se tiedetään mulla on siitä kokemusta

ei tarvii olla latinisti tietääkseen

tako ne yökatuja roomassakin

perkele catullus ihan hulluna rakkaudesta

en muista yhtään sen runoa ulkoa

vitut muistan

duunissa en kestänyt

pikkujoulut kuin varastomiehillä

kaikki panee kaikkia

tosi hienoa

olen negaatio elämässä tai jotain

takoja kadun

syysyössä hiivin

romaanihenkilönä vakipanona

edellisen sukupolven lääkityksellä

metsässä puiden holvistoissa

ja muissa latteuksissa

eli suomeksi sanottuna hiivin pillussasi

mietin älä mieti

carpe diem koppaa nättivittu

Kategoria: Roinaa 0 kommenttia Kommentoi

paha

18.04.2006 - 18:50

Rahvaallekin on viimein kerrottu, ettei Juudas Iskariot ollut paha mies vaan välttämätön paha. Ilman Juudasta ei olisi ollut Jeesusta. Luin alkuvuodesta Matti Myllykosken (viisas mies) kirjan Jeesuksen viimeiset päivät, jossa ihmeteltiin, miksei Jeesus antautunut itse. En nyt muista miten Myllykoski ratkaisi ongelman vai ratkaisiko. Eikö ollut Jeesukselta hieman itsekästä käytöstä panna Juudas kärsimään? Suorastaan "epämiehekästä".

En jotenkin diggaa Pietaria. Valittaja, sanansyöjä, mutta ehkä juuri siksi Jeesus piti hänestä, näki Pietarissa itsensä. Johannes on minulle ollut jotenkin hankala, etäinen, en oikein näe hänen funktiotaan. Jeesuksen ja Johanneksen suhteen homoeroottinen vire on kuitenkin mielenkiintoinen, samoin kuin Jeesuksen ja Maria Magdaleenan lähinnä perimätietoon perustuva heteroerotiikka.

En ole lukenut Kazantzakisin Viimeistä kiusausta, mutta olen nähnyt Scorsesen elokuvan, jossa tuli hienosti esiin Juudaksen ja Jeesuksen suhde. Juudas on länsimaiden keskeisin marttyyri, eikä Sokrates ja Jeesus, vaikka hekin ovat kärkijoukossa. Mutta Juudas otti vastaan kansakoulunopettajien ja muiden hölmöjen ikuisen halveksunnan, sitä eivät tehneet Sokrates ja Jeesus. Ketkä tuomitsivat Sokrateen? Aristofaneskin joutunut tulilinjalle, loistava komediakirjailija. Sofistit lyöty maahan. Ihmiset löytäneet syylliset.

Entäs sitten yhdysvaltalainen laatutuotanto Lost? Siitäkin löytyy vapaaehtoiskärsijä, nimittäin Sawyer, joka tuli sellaiseksi pahaksi, joka hänelle ja vanhemmilleen teki pahaa. Hämmästyttävää. Sawyer antoi kiduttaa itseään, koska hän ei välittänyt itsestään eikä toisista. Sarkasmi. Kaikki. Lostin saarella ei syntipukkia tarvitse etsiä kauan. Se helpottaa ihmisten kärsimyksiä oleellisesti.

Kategoria: entiedämiksikutsua 4 kommenttia Kommentoi

rakas et kenties tiennyt mutta

17.04.2006 - 18:14

Yökatuja takomassa

muistan kyllä nuoruuteni

tuskani

ihan vapaaehtoisestiko

tässä iässä

paskat olen

liian kiltti

maailmaan

en ole kiltti

kovikseksi en halua tulla

olen siis vitun idiootti

vakipano vain seksiä selvät pelisäännöt

niitä minulla ei ole

haluaisin olla tunteeton

nussija olen tunteellinen panija

luotan kykyihini etten saavuta

tavoitettani

rakastan sinua niin paljon

että voin olla kanssasi

neiti nättivittu neiti kaunispillu

ja muut jumalattaren tuhat nimeä

öisten katujen apea takoja minä

empatiakankkuinen hölmö

rakas et kenties tiennyt mutta

sukuni miehet eivät ole miehiä

ja äitini oli huora

isäni oli roikkuja

genomini vanki selittelen

roikun siis olen

haluan panna

sata runoa olen kirjoittanut

miehisyydestäni

ennen kuin tulit

jeremiadini alkusoittoa huitomaan

persettäsi heivailemaan

rintojesi vaaroja tästä oli puhetta

esittämään todellisuutta

eikä sanoja ihanuutesi on

lähellä hoen hämmästyttävää

sydämeni on murtunut etuajassa

vain seksiä takaapäin

ensin osuvaan aukkoon

ihan sama

tuuletin katossa

älysin en

ole koskaan nainut päiväntasaajalla

enkä sen eteläpuolella

talvipalatsissa on yhdeksän runoa

teemaa en muista

ja seminaariesitelmäni yksitoista

vuotta sitten ei ollut

soraäänetön menestys

en nauti elämässä mistään

vähiten nautinnoista

öööhhhhh sönkkään suuhusi

punat naamalla

ehkä tulin

jos äiti tietäisi

hänellä ei ollut näitä ongelmia

katselee saastepilveltä

tyhmää poikaansa

joka puheissaan vieraissa käy

rakkauteni syksy vuodenaika

normaaleilla vähän toinen

vittu kun ei ollut ensirakkautta

eikä nuoruutta

rassaa jatkuva epätoivo ja masennus

ei musta oo elämään

vitun valittamista aina

miten jaksaa

eipä tartte enää teeskennellä

rakkauden tuskia raukkauden olin kirjoittaa

jotain todellisuutta

munkin elämässä

eikä tätä sanaleikkiä tee mieli jatkaa

ehdotus virtuaalirakkausrunoksi

kirjoittanut pusi malkkanen

haestakkee vittu

uskaltais olla vapaa

matkustaja

niinku riu'uttava ikävä

maha sekasin

en oo normipoika

elämäni unelmia ei oo

naisystävä toisen naisen kanssa

tässäkin kohin

mussa on vikaa

kaikenlisäksi jukka tarkka siinä helvetin

aamuohjelmassa vuonna 94

kertoi matkastaan kameran eteen

tais olla espoosta

sillä oli koti olin kateellinen

kukkokiekuu

juontajana ylen sonni

mutta tämä oli äidin mukaan

mitä surisi seuraavaksi

olispa vanhuus

niinku se syys

kuvaannollisesti

ehkä se on

***

Viime yönä kirjoitin tämän vihkoon. Muuttelin aika paljon. Huomenna muuttelen lisää. Mikä sen Ylen sonnin nimi oli ja on? Ehkä vielä tulee mieleen. Aika tarkasti tunnen yleisradiolaisten sukupuolielämän. Ja Helsingoerischer Beobachterin toimittajien. Niillä on pikkujoulut kuin varastomiehillä, kaikki panee kaikkia. Tosi hienoa.

Kategoria: Roinaa 3 kommenttia Kommentoi

Junarata, ent. rautatie

13.04.2006 - 23:00

Junarataa 800 kilometriä sivistystä kohti, etelään. Oulusta tuli junaan 15-18-vuotiaita junioreita, jotka kertoivat toisilleen ja koko vaunulle olevansa poikakotilaisia. Oli siinä joku tyttökin. Pääjehu vertasi poikakotia vankilaan ja kertoi olleensa alaikäisenä juomassa kapakassa viinaa ja joku nelikymppinen ämmä/eukko/muija/huora oli tullut pokaamaan. Poika oli kuitenkin ollut vaikeasti tavoiteltava ja kieltäytynyt. Mustalaispoika oli pukeutunut tunnuksiinsa sekä mustiin aurinkolaseihin, jotka hän oli pudottanut puolivarteen nenää. Lasien yli hän tarkkaili maailmaa. Musta poika oli minua ennen kusella ja oli unohtanut nostaa rinkulan. Ravintolavaunun myyjä ihmetteli, että luuleeko ne että me luullaan niitä kaikkia samannäkösiks kun kaks poikaa tulee samoilla papereilla ostamaan kaljaa. Toisella oli viikset, toisella ei ollut. Poliisi nouti yhden poikakodista karanneen junasta. Laiskaääninen pääjehu nauroi. Onko pääsiäisperinteenä erityisluokkalaisten kokoontuminen Etelä-Suomessa?

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Kuka oli Kula?

12.04.2006 - 16:09

Kauko Kula on ollut arvostelija, eli kriitikko. Löysin hänen exlibristämänsä kirjan Hagelstamilta, nyt kuuklasin nimensä. Tietomääräni on lisääntynyt. Joka päivä ei käy niin.

Ulkona ei sada. Mitään. Harvemmin sisälläkään sataa. Onko se edes mahdollista. Onko "sisällä sataa" epälooginen lause? Onko "ulkona sataa" analyyttinen lause? Tervo on korostanut, että lause "ulkona on sankka pyry" on sama kuin "pyrytti", sillä 'pyry' on aina sankka ja pyryttää aina ulkona ja olla-verbin voi suomessa liittää pääverbiin. Tosin en ole varma, kannattaako aina kirjoittaa 'pyrytti' vaikka se olisikin järkevää ja lyhyempää. Tässä on modernismin ongelma, kompaktiudessa ja järkevyydessä. Modernistinen dialogi on välillä kiusallista lukea, kun se on tällaista:

- Mitä?

- Ei mitään.

- Lähden.

- Moi.

- Moi.

Ja kun se on tätä aina, ei silloin tällöin. Tekisi mieli jopa sanoa, että ihmiset eivät aina puhu näin. Tosin todellisuuteen vetoaminen on raukkamaista. Ketä kiinnostaa todellisuus? Monia.

Kategoria: entiedämiksikutsua 5 kommenttia Kommentoi

K. Palsa II

12.04.2006 - 03:04

Syksyllä 2002 Palsa-seminaarissa yleisöstä kysyttiin Maj-Lis Pitkäseltä, paljonko prosentteina kaikista Palsan päiväkirjoista on julkaistussa laitoksessa. Emme saaneet vastausta. Kiusallisesti tätä tärkeää asiaa ei mainita esipuheessa ja seminaarissakin Pitkänen alkoi jaaritella siitä miten kustantaja olisi halunnut vielä lyhyemmäksi kirjaa.

Anna Makkonen oli käynyt tutkimassa alkuperäisiä päiväkirjoja ja selvittänyt Palsan "salakirjoituksen". Kyllä, se oli peilikirjoitusta. Makkonen korosti sitä, että julkaisemattomissa päiväkirjoissa on myös "hyviä" hetkiä, mm. kuvaus purjehdusreissusta, ja joihinkin päiviin on otettu vain joku masentava merkintä, ei kokonaisuutta.

Julkaistuissa päiväkirjoissa on hieno draaman kaari, Palsan todellisen elämän draaman kaari. Olen lukenut ne 10-15 kirjaa, keskimäärin, parhaat kohdat sadasti.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Ilkeä tositarina

11.04.2006 - 16:23

Vuosi sitten tapailin naista, joka kertoi olevansa kotoisin J:n kaupungista. Sanoin, että hienoa, kuulemma kaunis paikka. Sitten hän korjasi, että onkin kotoisin K:n kaupungista, jonka asujaimiston ja maisemuuden kehuin. Hän kertoi olevansa nimeltään M. kunnes korjasi että on E., toinen nimensä on M. Sanoin, että sepä mukavaa. Vähitellen sain tietää että hänellä on lapsi. Kerroin pitäväni lapsista, heissä ja nuorissa on tulevaisuus, laulussakin niin sanotaan. Nainen kertoi että lapsen nimi on S. Kiitin nimenvalintaa, pidän perinteisistä nimistä. Sitten sain tietää että S. on lapsen toinen nimi, J. on ensimmäinen ja sillä häntä myös kutsutaan. Sanoin, että hyvä tietää, ei tule ongelmia jos tapaan lapsen, en kutsu väärällä nimellä. Nainen sanoi olevansa töissä markkinointialalla, vastasin, että työ lienee mielenkiintoista. Sitten hän kertoi, että oikeasti on hoitoalalla. Sanoin kunnioittavani tuon alan työntekijöitä. Hän osti itselleen prepaid-liittymän, josta soitti minulle ja johon saatoin soittaa. Lopulta hän antoi varsinaisen numeronsa. Kerroin arvostavani sitä, että minuun luotettiin.

Lopulta tunnustin naiselle, etten ole uskollista sorttia, käyn vieraissa ehtimiseen, en ole luotettava. Pahoittelin tilannetta ja kehotin naista hakemaan parempaa seuraa. Minulle soitettiin naisen ystävien taholta muutamia puheluja, joissa minun kerrottiin olevan epäluotettava sika, naisten hyväksikäyttäjä. Myöntelin.

Voi meitä.

Kategoria: entiedämiksikutsua 2 kommenttia Kommentoi

K. Palsa I

11.04.2006 - 00:40

Talvella 1981 lappilaiset taiteilijat Aulikki Nukala ja Tapani Rantala närkästyivät, kun heidän työnsä olivat esillä yhdessä Kalervo Palsan maalausten kanssa. Asiasta käytiin keskustelua Pohjolan Sanomissa ja Lapin Kansassa. Päiväkirjassaan Palsa kehottaa kriitikkoaan Armi Harjua tulemaan Kittilään, huomaamaan että kriitikon painajaiset ovat todellisia. Kittilässä ihmiset kuolevat "luonnottomasti" luonnon keskellä. Julkaistuista päiväkirjoista olen laskenut seuraavat kuolemantapaukset ja aiheeseen liittyvät teemat Kittilässä:

"Pikku-Moilanen on hirttänyt itsensä tuppivyöllä haarakuuseen mustalaisten perällä."15.8.65

Joutuu lopettamaan oman rakkaan Hemppu-koiransa. 1.2.67

Keskustelee Onnin kanssa, jolla on ollut outo tunne koko kevään: "'Mimmonen?' 'Semmonen että aina on sanonu: Tapa ittes, tapa ittes.'" 3.7.68

Palsalla itsellään itsemurhakauhu jängällä, mutta tuskatila hellitti. 3.9.68

Reijo kertoo Tiinan olleen mielisairaalassa. 4.9.68

Reino sanoo hirttävänsä itsensä. 28.8.75

Moni hautoo itsemurhaa Kittilässä. 11.9.75

"Tämä seutu on kirottu." 13.9.75

Jukka Jaskari kertoo ystäviensä Kontion, Stierncreutzin, Eyvind Johnsonin, Jevgeni Ruhinin ja Sinkkosen kuolemista. 17.9.76

"Täällä ovat kaikki sairaita." 22.10.76

Eero ja Voitto sanovat tekevänsä itsemurhan, mutta Palsan pakko elää, "tulkata aikaansa ja ihmisiä". 23.10.76

Kittilä: "Kokea ulkonainen, luonnollinen kylmyys jotta saisi vastapainoa inhimilliselle kylmyydelle. Siten oppii tajuamaan jälkimmäistä paremmin." 11.3.77

Körri kuollut. 1.6.77

Leppäsen Jouko ampunut itsensä. 23.6.77

Painii Eeron kanssa ja hakee kirveen. 2.7.77

Paavo on palanut saunassa muutama vuosi takaperin, Raution Aimo kuoli sinkkimyrkytykseen juotuaan kiljua sinkkikauhasta, Pauli jäi Oulussa auton alle. "Aimolla oli tapana sanoa humalassa useasti että 'ammutaan'." 15.7.77

Reino kuollut. 6.8.77

Samppa Kivelä kuollut viime keväänä keuhkokuumeeseen, ei pyytänyt apua, "siis eräänlainen itsemurha". 9.8.77

Humalassa lyö kaksi kertaa Taunoa paistinpannulla päähän. 28.8.77

Katuu aggressiivisuuttaan: "Sandemose löi Ivar Lo-Johanssonia tukholmalaisessa kapakassa ilman mitään syytä. Richard Dadd murhasi isänsä. Van Gogh heitti Gauguinia kohti juomalasin." 29.8.77

Kinnus-Kallelta amputoitu jalat, on kuolemassa. 1.9.77

Harjun Santeri kuollut. 11.1.78

Manto-Paavo ja "hullu" Tohnonen kuolleet, "hullu" paleltui. 2.2.78

Taunolla taipumusta itsemurhaan, kävi humalassa uimassa ja oli hukkua. 2.2.78

Löi Jussilan Paavoa saksilla käteen. 26.3.78

Saa kuusi kuukautta ehdollista, puolitoista vuotta koeaikaa, sekä korvaukset. 14.4.78

Olli kutsuu hautajaisiinsa pullakahville. 24.4.78

Äiti kuolee. 26.6.78

Nikkisen Topi kuolee ja Eero ihmettelee tapetaanko heitä tahallaan. 4.9.78

"Tänään viimeksi juodessa meitä oli kymmenen miestä. Kolme sammui heti alkuun. Kaksi heti perään. Me olemme melko loppuja jo nyt." 7.9.78

Onni kertoo, että Rönköharju syttyi tuleen, kun oli juonut tenttua ja pistänyt sitten tupakaksi. Sota-aikana nuori mies oli kuollut nälkään. 5.10.78

Kaukosen Paavo ampunut itsensä. 3.11.78

Pätsin Arvo puukottanut Harjun Voittoa. 18.12.78

Sanoo Helsingissä: "Kotona Kittilässä on väkivaltainen loppu edessäni." 4.3.79

Kuolleita: Kitti-Olli, Paason Taisto, Ollilan Veikko. 22.11.79

Pitkäsen Pekka paljastanut itsensä kolmivuotiaalle pikkutytölle. 17.2.80

Poliisit hakkaavat Pekan ja ampuvat käteen. 7.3.80

Aihan Mara yrittänyt tappaa itsensä. 11.5.80

"Turtiainen kuoli tänään. Täytyy lähettää kukkia." 8.10.80

Lassi kuollut. 5.7.82

Eerolla syöpä "pahinta laijia", Palsa epäilee että se tulee häneenkin, on paskantanut verta. 29.3.83

Toivas-Antti raiskannut kahdeksanvuotiaan, Noita-Anttikin raiskannut, sekä Ossi joka pahoinpiteli Noita-Santerin rautaputkella hengiltä. 10.7.83

Kallossa (kylä Kittilästä etelään) kuollut mies kylmään. 19.1.86

Armi Harju ei tainnut käydä Kittilässä. Harva käy. Raskain kuolema äidin ohella oli Palsalle Reidar Särestöniemen kuolema. Mukan hautajaisista lähtenyt suhde oli Palsalle tärkeä. Homosteltuaan Palsan kanssa Reidar sanoo, että he menevät naimisiin. Molemmat ihailevat Stalinia, Reidar kertoo gruusialaisista homoista ja Palsa kommentoi Reidarin Stalin-maalausta: "Sitä kuvaa hän jatkuvasti maalaa." (17.2.78) Palsa epäilee, että Lapin taiteilijat ovat homoja kaikki. Reidar veisaa Palsalle puhelimessa virren. Reidar on menossa linnajuhliin. 27.5.81 on merkintä: "Reidar kuoli yöllä. Tulin silloin junalla Helsingistä." 14.6.: "Reidar on luonani. Päivisin käymme pitkiä keskusteluja taiteesta ja minä yritän tehdä sitä. - - Reidar haluaa unissa oikeastaan kaikkein eniten sitä että minä jatkaisin."

Särestöniemi ja Saarikoski taisivat olla Kekkosen keskeisimmät hovitaiteilijat. "Voitto ja Kari olivat olleet kaksin niin Reidar oli tullut ja kysynyt, haluavatko he rahaa. 'Mie soitan Kekkoselle', Reidar oli sanonut. 'Poltatko hashista?' 'Mie tillaan kuution.' Kuutiossa on vissiin kilo. Tämän Voitto kertoi myöhemmin." (20.1.86)

Palsa ei pitänyt siitä, että Brita Polttila elämäkerrassaan paljasti Särestöniemen homouden, tosin Palsaa mainitsematta. Ruotsissakin Palsa pelkää Särestöniemen homouden paljastumista, luullaanko Palsaakin homoksi.

Julkaistuissa päiväkirjoissa on yksi maininta heteroseksuaalisesta seksistä. Miehet panevat Siljaa vuorotellen, "Minäkin vaikka en oikein kyennyt." (9.6.77.) Muutamia mainintoja on nukeista, 9.7.83 Palsa kertoo tilaavansa vinyylinuken. 10.2.84 puhutaan kahdesta muovinaisesta, joista muovinainen 2 on "teinityttö" tai "lollipop". 17.7.84 nuken vyötärössä on reikä, Palsa tarvitsee nukkea vaikka "Nainen olisi parempi." Hän katsoo Miss Universum -kisat, panee nukkea ja päättää tilata neekerinuken.

Kategoria: entiedämiksikutsua 5 kommenttia Kommentoi

Miksen aio kirjailijaksi

10.04.2006 - 19:33

Päätin etten ala kirjailijaksi. Päätös kypsyi pitkän ajan kuluessa, joten sitä voi pitää harkittuna, kenties lopullisena. Perustelut päätökselleni:

1. En halua jäädä Helsingoerischer Beobachterin (huom. kirj.asu) julmien kriitikoiden (aka SA) armoille, sillä maassamme vain he päättävät kuka saa elää ja kuka ei (saa elää).

2. Minusta ei ole enää masentumaan. Olen ollut masentunut tarpeeksi elämässäni.

3. Epäilen kustannustoimittajia. Heitä kaikki kehuvat, asiassa on oltava jotain väärin, sen sanoo vaisto.

4. En millään jaksa laukata seminaareissa, matineoissa ynnä muissa tilaisuuksissa.

5. Kari Levola vaikuttaa epäilyttävältä.

6. Minusta ei ole suuttumaan jonkun runkkarin "arvostelusta" eikä minulla ole aikaa kirjoittaa vastineita.

7. Kehut ovat minulle yhdentekeviä, koska ne ovat lähes aina valheellisia ja johtavat luulemaan että olen kova jätkä.

Näistä syistä en enää pyri kirjailijaksi.

Kategoria: entiedämiksikutsua 8 kommenttia Kommentoi

LMH I

10.04.2006 - 17:09

Historian ensimmäinen sydäntäni koskeva kirjainrykelmä

huonot sanat huonossa lauseessa

sohjossa mulkkuani myöten

en ole omimmillani r-alkuisuuksissa

viikko sitten väitin

tunne-elämäni on kuollut

nyt ei muuta olekaan

toivoin rauhakasta vanhuutta kolmekymmentäneljävuotiaana

erakkoelämää

en ole parhaimmillani missään tunne-elämän kuvauksissa

on vaaransa tekee itsensä naurettavaksi

kaihoan etäisyydestä kommentoimaan maailman tilaa

tunnottomasti kylmästi armottomasti

ja katson seinää valtani menettäneenä

etten vielä menettäisi tyyliäni alentuisi anelemaan

vaaroja on liikaa kumpuilevat vaarasi rintasi

tässä sohjossa en haluaisi olla

masentavimmat kielikuvat ovat löytyneet tuokaa keinotekoinen

maailmani takaisin keinotekoiset vaarani

pitikin r-alkuisuutta tulla elämääni

vaarojesi diktatuuri apua olen vanha mies

ja niin vitun sekaisin kumpujen aamussa huonoissa kirjainrykelmissä

jeremiadi ilman poljentoa olen ääliö vitun ääliö

vittusi ääliö huonoin sanapari on löydetty

kylmän raivokkaan soturin kantapää

luonnollisuus on hankalaa kaipaan hakkuuaukeaa

pistettä iin alle

hybridistä elämää säännönmukaisuutta

omakotitaloa lonkkavikaista rotukoiraa ja takkatulta

kemiallis-insinööristä turvaa

vitut

***

TULKINTA: kertoja tässä kertoo parisuhteen mahdollisuuden tuomasta pelosta, toivoo tasaista ja ei-mieltäjärkyttävää elämää, mutta kuitenkin viimeinen sanansa murtaa pitkän jollotuksen, hän ottaakin haasteen vastaan, onpa hän rohkea mies.

Kategoria: LMH 0 kommenttia Kommentoi

Mitä pajattelin tännään

10.04.2006 - 11:25

Yritän kirjoittaa mahdollisimman huonosti. Onnistun jossakin. Viidentoista vuoden harjoittelun jälkeen treenaan lähtöä. Humanistit eivät arvosta tätä kielikuvaa koska heidät valittiin viimeisenä joukkueeseen.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Miksen pidä pilvenpoltosta ja pilvenpolttajista

10.04.2006 - 02:22

En pidä pilvenpolttajista, koska heidän "kulttuurinsa" on masentavaa. Se on esittämistä, pintaa. Pidän esittämisestä ja pinnasta, mutta se on tehtävä hieman monitahoisemmin kuin nämä pellet tekevät. He pukeutuvat samalla lailla, "ajattelevat" samalla lailla, ovat samalla lailla. Masentavaa. He ovat yhdessä persoonallisuuksia, yhdessä aina, yksin he eivät osaa olla. Heitä varten ovat kommuunit.

Pilveä poltetaan salassa, pyhässä toimituksessa. Palvojat näyttävät tietämystään termistön hallinnalla ja teknisellä osaamisella. Joku sanoo "Dami", onpa hienoa. Hihitellään. "Seksi on pilvessä sata kertaa parempaa kuin selvänä." Ai jaa. Millaistahan se on näillä selvänä sitten? "Pilvestä ei tule krapulaa." Ei tule. Siitä tulee hulluksi. Mutta ei tule krapulaa.

Kannabiksen voisi puolestani laillistaa. Saatan kuvitella miten paljon se vituttaisi pilviuskovaisia, koska keskeinen elementti mystisyydestä häviäisi. Se olisi heille oikein. Rauhanmerkkiäkään ei kehtaa pitää kun hörhöt pitävät niitä. Ylipäänsä nämä nuijat ovat pilanneet monia asioita. Pilvenpolttajien takia en voi ottaa tosissani Vasemmistoliittoa, Vihreitä, Amnestyä, Green(!)peaceä enkä edes kettutarhaajien jahtaajia. Tämä viimeinen on raskainta, pidän ajatuksesta, ettei pohjalainen nuija saa nukutuksi kun tarhaisku vaanii lähimetsässä. Ylipäänsä maaseutua pitää kurittaa.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Vaarojesi diktatuuri

10.04.2006 - 02:08

Historian ensimmäinen sydäntäni koskeva kirjainrykelmä

huonot sanat huonossa lausessa

sohjossa mulkkuani myöten

en ole omimmillani r-alkuisuuksissa

viikko sitten väitin

tunne-elämäni on kuollut eläköön

nyt ei muuta olekaan piti tällä iällä langeta

toivoin rauhakasta vanhuutta kolmekymmentäneljävuotiaana

erakkoelämää

en ole parhaimmillani missään tunne-elämän kuvauksissa

on vaaransa tekee itsensä naurettavaksi

kaihoan etäisyydestä kommentoimaan maailman tilaa

tunnottomasti kylmästi armottomasti

ja katson seinää valtani menettäneenä

etten vielä menettäisi tyyliäni alentuisi anelemaan

vaaroja on liikaa kumpuilevat vaarasi rintasi

tässä sohjossa en haluaisi olla

masentavimmat kielikuvat ovat löytyneet tuokaa keinotekoinen

maailmani takaisin keinotekoiset vaarani

pitikin r-alkuisuutta tulla elämääni

vaarojesi diktatuuri apua olen vanha mies

ja niin vitun sekaisin

Kategoria: Roinaa 0 kommenttia Kommentoi

elämä on ponnahdusikkuna

06.04.2006 - 17:49

naurettavan suuret tiet liittymäkompleksit

Pahkasian vitsi 80-luvulta liittymään kadonnut retkikunta

ne vitsit ovat ennenkin tulleet tosiksi

onko muissa maissa samanlaista

pitäisi matkustella niin tietäisi radion kanavanvaihtoa

ei huomaa cd soimassa vai radiostako meteli tulee

tunnukset tunnusmusiikki ja melu raastava kokemus

EEENERZIII

istutetut puut artifikiaaliset nautinnot

tehty mäki asfalttia neliökilometrejä

paljonko Suomesta on asfaltin peitossa prosentti

montako ärsykettä sinulla on keskimäärin tv radio tietokone puhelin

EEENERZIII

hirveä hiljaisuus miten voi autoilla ilman ärsykkeitä

puhelimeen on syytä pölöttää koko ajan

maanteillä pitäisi olla valonvälähdyksiä

teissä ja teiden laidoilla erilaisia ääniä mahdollisimman hermostuttavia

mainokset ja pelkät ärsykkeet ilman sisältöä jota tuotetaan

ulkoisuudentuottajat ärsykkeetön kauppakeskus

mahdottomuus musiikki mainokset häly valot

EEENERZIII

onneksi puut on istutettu kauniisti

geometriseen järjestykseen onko Suomessa vielä

istuttamattomia metsiä rumia sekaisin olevia

onhan maanviljelijä kyntänyt suoraan

kamalan näköistä kun lumen alta vyöryy esiin vääristynyt

perverssi kynnös luonnollinen on tästedes perverssiä kauniit

maantievalot kallioleikkaukset tunneli on rumempi

huonommin esilläoleva

EEENERZIII

hylätty bensa-asema siellä voisi piileksiä sarjamurhaaja

miksei meillä ole sarjamurhaajia pitäisi saada autiomaakin

kyllä autiomaan ja sarjamurhaajan voisi järjestää

EEENERZIII

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

Särki lohiverkon

06.04.2006 - 17:15

ruskea ja märkä maantie

tasaista tehty joki niitä ei täällä kasva luonnossa

artifikiaalinen kylä

keskustalaisia ja kommunisteja

yhdistää vaimonhakkaus erittelevät

tekniikoita taktiikoita peräti strategioita

shekkiväärentäjä ui kartanonrouvan vuoteeseen

kuin särki lohiverkon läpi ja minua ahdistaa

verrata hienoa kalaa paskapäähän

antaako särki anteeksi sitä toivon

kartanonherra ampui kuulan kalloonsa

muistan sanamuodon näin mustan keilapallon osumassa päähän

kaksi mötikkää vierekkäin

asiasta ei oikein voinut puhua aikuiset olisivat hermostuneet

savisella maantiellä laukkaa koira traktorin perässä

jääden jälkeen punainen kieli vilkkuu näyttää ihan älyttömältä

läheisessä puhelintolpassa laulaa sukulaismies

traktorinsa pylväässä sekin loput traktorit suossa

ilkeä ihminen soitti poliisit ei selvinnyt ehdollisella enää

pimeässä ruskealla tiellä näkyy valo

mummu polttaa tupakkaa salassa mutta jää aina kiinni

se ei kuitenkaan estä yrittämästä uudelleen

nuorisolla auto sladissa mutkassa syvä oja odottaa

kännissäajo pitäisi opettaa autokoulussa realismia sen verran

muttei liikaa rumat laatikkoevakkotalot liikaa liikaa

hirviä ammutaan ne haittaavat autoilua

aidataan tiet vallihautaojat oiva alku

oijjoiotaan muutama mutka muttei liikaa menisi jännitys

nuori-isäntä pikataipaleella haaveena ralliautoilijuus

todellisuutena aivovammaisuus

kukaan ei sano mitään

maisema on täynnä sanoja huutoa täynnä kirkunaa

selät puhuvat selän edessä selille

kuoli kylähullukin ketä seuraavaksi säälitään

rehellisemmät nauravat rehellisimpiä ei ole

hullun velipoika meni hirteen joskus sieltä tullaan

alkavat olla puheenaiheet

selillä vähissä ikävää kunnioitetaan välillä vanhaa ikäluokkaa

puhein tekoja ei ole näkynyt

jäävät mummujen talot maalaamatta heitä arvostetaan

ei ehdi korjauspuuhiin akat tapetaan jos ne muuten lähtisivät

metsä sentään tottelee rivit suorat harvennushakkuu menestys

jumalauta jos hirvi koskee vuosikasvuihin sekin tapetaan

tapetaan kaikki eivät välitä mistään

opettaja kaulailee kylän tytöt mutta vain nätit

sotaveteraanilla on oikeus tekee

pilkkaa taivaanrantaan jo pilkistää

autonvalo kuuden mutkan takaa nuori-isäntä ralliratteilee

kuin viimeistä päivää joka saattaa olla totta jollekin

kevätjuhlassa veteraanin panopuulotalla ruma

kansallispuku lapset haisevat näyttävät

siltä mitä ovat kauppa konkassa myös puoluekirjalainen

VSOP ei todellakaan elämä ole kauneus

muistellaan ihmisiä ääneen hyvällä

jotka pilasivat elämänsä muistelemalla äänettä pahalla

samoin teemme me

mutainen kylä muttei mustavalkoinen

ruskea vihreä harmaa haalea uusia värejä ei tämän kuvaamiseen

tarvitse keksiä yksi antaa kaikille toinen ei kenellekään

lehmä kävelee maantiellä hän antaa siltä väliltä

he ovat herran kansaa uskovat omalla tavallaan

tapaisesti tapailevat tappailevat

Jumala itkee kun katsoo heitä sataa usein

vallihautaojat nekään eivät riitä keinojoki

tulvii sillat löytyvät Vantaalta

ei ole muuta mahdollisuutta vain siksi

ihminen oppii tyytymään

Kategoria: 5-6 vuodenaikaa 0 kommenttia Kommentoi

tekee pilkkaa taivaanrantaan

05.04.2006 - 19:49

ruskea ja märkä maantie

tasaista tehty joki niitä ei täällä kasva luonnossa

artifikiaalinen kylä

keskustalaisia ja kommunisteja yhdistää vaimonhakkaus

erittelevät tekniikoita taktiikoita

peräti strategioita shekkiväärentäjä ui kartanonrouvan vuoteeseen

kuin särki lohiverkon läpi ja minua ahdistaa

verrata hienoa kalaa paskapäähän

antaako särki anteeksi sitä toivon

kartanonherra ampui kuulan kalloonsa

muistan sanamuodon näin mustan keilapallon osumassa päähän

kaksi mötikkää vierekkäin

asiasta ei oikein voinut puhua aikuiset olisivat hermostuneet

savisella maantiellä laukkaa koira traktorin perässä

jääden jälkeen punainen kieli vilkkuu näyttää ihan älyttömältä

läheisessä puhelintolpassa laulaa sukulaismies

traktorinsa pylväässä sekin loput traktorit suossa

ilkeä ihminen soitti poliisit ei selvinnyt ehdollisella enää

pimeässä ruskealla tiellä näkyy valo

mummu polttaa tupakkaa salassa mutta jää aina kiinni

se ei kuitenkaan estä yrittämästä uudelleen

nuorisolla auto sladissa mutkassa syvä oja odottaa

kännissäajo pitäisi opettaa autokoulussa realismia sen verran

muttei liikaa rumat laatikkoevakkotalot liikaa liikaa

hirviä ammutaan ne haittaavat autoilua

aidataan tiet vallihautaojat oiva alku

oijjoiotaan muutama mutka muttei liikaa menisi jännitys

nuori-isäntä pikataipaleella haaveena ralliautoilijuus

todellisuutena aivovammaisuus

kukaan ei sano mitään

maisema on täynnä sanoja huutoa täynnä kirkunaa

selät puhuvat selän edessä selille

kuoli kylähullukin ketä seuraavaksi säälitään

rehellisemmät nauravat rehellisimpiä ei ole

hullun velipoika meni hirteen joskus sieltä tullaan

alkavat olla puheenaiheet

selillä vähissä ikävää kunnioitetaan välillä vanhaa ikäluokkaa

puhein tekoja ei ole näkynyt

jäävät mummujen talot maalaamatta heitä arvostetaan

ei ehdi korjauspuuhiin akat tapetaan jos ne muuten lähtisivät

metsä sentään tottelee rivit suorat harvennushakkuu menestys

jumalauta jos hirvi koskee vuosikasvuihin sekin tapetaan

tapetaan kaikki eivät välitä mistään

opettaja kaulailee kylän tytöt mutta vain nätit

sotaveteraanilla on oikeus tekee

pilkkaa taivaanrantaan jo pilkistää

autonvalo kuuden mutkan takaa nuori-isäntä ralliratteilee

kuin viimeistä päivää joka saattaa olla totta jollekin

kevätjuhlassa veteraanin panopuulotalla ruma

kansallispuku lapset haisevat näyttävät

siltä mitä ovat kauppa konkassa myös puoluekirjalainen

VSOP ei todellakaan elämä ole kauneus

muistellaan ihmisiä ääneen hyvällä

jotka pilasivat elämänsä muistelemalla äänettä pahalla

samoin teemme me

Kategoria: Roinaa 0 kommenttia Kommentoi

Kuningas Lear Euroopassa

05.04.2006 - 19:15

Turgenevin Kuningas Lear arolla - käännöksessä vuodelta 1886, joka uudelleenjulkaistiin 1980, puhutaan vielä herrainen aika ja hevoinen. Kapinen on kopinen, ilkeä tai häijy on häjy, suuret kourat ovat aimoiset kourat ja pyyhkimet ovat pyyhkeet. Pitäisi lukea vanhaa kieltä, pyrkiä sillä tavoin lähemmäs sanojen alkuperää. Suomentajaksi on mainittu Samuli S., sadan vuoden päästäkään ei voi kertoa koko nimeä, on ollut perikunta tiukkana.

Wallinia inhottaa Egyptissä länsimaiset vaikutteet, hän on todellakin tullut etsimään islamilaista kulttuuria ja haluaa kokonaan olla poissa länsimaisista paheista (ja hyveistä). "Qotta tuntuu olevan taitava mies, mutta hänelläkin on vähäsen tuota puoliranskalaista löperyyttä ja kohteliaisuustermejä, joita suureksi närkästyksekseni olen täällä tavannut monilla ihmisillä." Ajatella, kun ranskalainen matkaaja saapuu Suomeen ja tapaa heti pääkaupungissa emeritusprofessorimme mielin kielin kumartelemassa ja hokemassa silvupleetä. Tietävätkö engelsmannit mitä emeriitta heistä kertoilee päiväkirjoissaan?

21. maaliskuuta 2004 ilmenee, että täysinpalvellut on lukenut brittiläisen, filosofian historiaa käsittelevän kirjan Wittgensteinin hiilihanko. "- - Cambridgen ja yleensä englantilaisen yliopistomaailman sisäpiirijutuilla on sentään varsin rajoitettua mielenkiintoa saarivaltakunnan ulkopuolella. - - Tähän tulee liikaa komisario Morsen seikkailujen sävyä, täältä katsoen Oxfordilla ja Cambridgellä ei ole paljon eroa." Tekisi lähes mieli sanoa, että englantilaisen yliopistomaailman sisäpiirijutuilla on enemmän mielenkiintoa Iso-Britannian ulkopuolella kuin Sorbonnen juoruilla Ranskan ulkopuolella. Mutta tämä luonnollisesti johtuu vain siitä että englantilainen kulttuuri on vääryydellä saavuttamassaan hegemonia-asemassa. Katseleeko emeritus Morsen seikkailuja? Miten kansainvälisesti ansioitunut yliopistohistorioitsija voi sanoa, että "täältä katsoen Oxfordilla ja Cambridgellä ei ole paljon eroa"? Kun hän kuitenkin katsoo vain omasta näkövinkkelistä eikä rahvaan.

Tapojen ja kohteliaisuuksien tulkki sivaltaa englantilaista muodollisuutta: "Saksassa puhutaan asioista verrattoman paljon suoremmin, mikä tuntuu usein epäkohteliaalta, englanniksi taas, ainakin Englannin 'paremmissa piireissä', kovin kierrellen, se pehmentää puhetta, tekee sen kohteliaaksi mutta samalla usein hieman koomilliseksi." Niin, Saksahan on tunnettu sinuttelu-kulttuurista, johon professorimme on mieltynyt. Heti alkuun vastaanotolla tehdään sinunkaupat ja käsitellään viimeaikaiset sairaudet. Miten pitkälle hän on valmis menemään englantilaiskielteisyydessään? Luullakseni hän pystyisi julkisesti hyväksymään saksalaisten pommitukset Englantiin toisessa maailmansodassa. Aivan! Dresdenin ja muiden saksalaiskaupunkien hävityksestä hän on muistuttanut. Itse muistuttaisin siitä, että emerituksen äiti oli anglofiili.

Kategoria: entiedämiksikutsua 0 kommenttia Kommentoi

Versio Vulgata

05.04.2006 - 00:30

ruskea ja märkä maantie

tasaista tehty joki niitä ei täällä kasva luonnossa

artefaktinen kylä

keskustalaisia ja kommunisteja yhdistää vaimonhakkaus

erittelevät tekniikoita taktiikoita

peräti strategioita shekkiväärentäjä ui kartanonrouvan vuoteeseen

kuin särki lohiverkon läpi ja minua ahdistaa verrata

hienoa kalaa paskapäähän

antaako särki anteeksi sitä toivon

kartanonherra ampui kuulan kalloonsa

muistan sanamuodon näin mustan keilapallon osumassa päähän

kaksi mötikkää vierekkäin

asiasta ei oikein voinut puhua aikuiset olisivat hermostuneet

savisella maantiellä laukkaa koira traktorin perässä

jääden jälkeen punainen kieli vilkkuu näyttää ihan älyttömältä

läheisessä puhelintolpassa laulaa sukulaismies

traktorinsa pylväässä sekin loput traktorit suossa

ilkeä ihminen soitti poliisit ei selvinnyt ehdollisella enää

pimeässä ruskealla tiellä näkyy valo

mummu polttaa tupakkaa salassa mutta jää aina kiinni

se ei kuitenkaan estä yrittämästä uudelleen

nuorisolla auto sladissa mutkassa syvä oja odottaa

kännissäajo pitäisi opettaa autokoulussa realismia sen verran

muttei liikaa rumat laatikkoevakkotalot liikaa liikaa

hirviä ammutaan ne haittaavat autoilua

aidataan tiet vallihautaojat oiva alku

oijjoiotaan muutama mutka muttei liikaa menisi jännitys

nuori-isäntä pikataipaleella haaveena ralliautoilijuus

todellisuutena aivovammaisuus

kukaan ei sano mitään

maisema on täynnä sanoja huutoa täynnä kirkunaa

selät puhuvat selän edessä selille

kuoli kylähullukin ketä seuraavaksi säälitään

rehellisemmät nauravat rehellisimpiä ei ole

hullun velipoika hirtti itsensä alkavat olla puheenaiheet

selillä vähissä ikävää kunnioitetaan välillä vanhaa ikäluokkaa

puhein tekoja ei ole näkynyt

jäävät mummujen talot maalaamatta heitä arvostetaan

ei ehdi korjauspuuhiin

Kategoria: Roinaa 0 kommenttia Kommentoi

Pääilmansuunta: Talvi

04.04.2006 - 17:17

SINULLE, RUNO, SINULLE

joki meni lopultakin jäähän

on tammikuu

en ole kirjoittanut runoa kuukausiin

aloitin luontokuvalla

kävelen siltaa joen yli

pohjois-euroopan suurimman kahlitsemattoman

pilkkijöitä yksi kaksi kolme neljä

kaupunginhotelli

mietin sinua

hallituskadulla näytänkö sinulle nämä tienoot

riskeeraanko

pakkasta kaksikymmentäkuusi astetta varjossa

kaupungintalon kello on allapäin

se jätättää länsipohjan kansaa eu:sta kaikesta

meillä ei ole tornia niin kuin teillä

vaikka paikannimi siihen viittaa

okapiikki tämä on perkele

mietin sinua otanko riskin

näytän todellisuuteni

jokeen verrattuna mitättömät ihmiset

alavan maan kateelliset pässit

olet tottunut parempiin maisemiin

ihmisiin ja ilmastoihin

en ole kirjoittanut runoa kuukausiin

selitän sinulle

en minä ole niin kuin muut

tämä ei ole todellisuuteni

on se

pohjois-euroopan suurin kahlitsematon

symbolina hallitsematon

kävelen hallituskatua ja mietin

sinua

runoa sinusta

kotona olen unohtanut

VANHA MESTARI

ei päiväkaljan voittanutta onko

kantapöydässä tunnelmaa nostattaa rauno

istun tiskillä

tosin jakkaralla tiskin vieressä (jos tarkkoja ollaan)

ennenaikaisesti vanhentunut tarjoilija kysyy ikuisen kysymyksen:

"samanlainen?"

ja tuottaa uuden tuopin maksan

joku hullu laittaa jukeboksista Tampereen aamun

vaikka kello on puoli kaksi

siirryn teräviin

IKRA

koivut on kuurassa

sinistä

ihminen kävelee pakkasessa töihin.

VERLAINE I

lumisade ei rauhoita minua

koivunrungot runnovat levottomuuttani

tekevät siitä kuhmuraista peltiä

luonnon matkittu kauneus ei innosta minua

verinäytteenoton jälkeinen sekavuus

voi minua kun joudun elämään talonrakentajien aikakaudella

TIEDONANTO A.W. YRJÄNÄLLE

Hei kaveri, ollaanhan saman

kylän poikiakin,

muista ettei taiteilijaa tee päivittäin leikattu tukka ja parta,

musta olemus,

vaan päivittäin leikattu sielu ja luonne,

musta sydän.

Äläkä unohda leikattua konjakkia.

Ei mulla muuta tällä kertaa,

näkyillään.

ARTO MELLERI

Soitin Mellerille, silloin hän vielä eli

kysyin, voiko taidetta tehdä vihasta

ei kuulemma voi

kysyin, ootko runoja kirjotellu

koneessa, vastattiin

ai missä

koneessa

ei mulla sitten muuta

Melleri ehti sulkea linjan ennen minua

katkera häviö

VERLAINE II

Liian monta keksittyä lähdeviitettä urallani

tylsät luontokuvat tylsät

lumen riiputtamat puut, jestas

miten vihani ovat syntyneet

hyvästi

ELÄMÄ ON BINGOKONE (MM.)

Aurinko laskee ulkomaille

meillä se piipahtaa

nähdään joskus, kolmen kuukauden päästä

mummot ukot ja muut akat

törkkivät bingokonetta

6139 oikein seuraavaksi kolme riviä

älkä tehkö tätä meille!

antakaa kahden tunnin vapaat

ja neljäkymmentä pistettä euron lapulla

yhtä vaille (jäänyt elämässä/ liian monta kertaa… tämä vertaus tiedettiin)

teen vaaleanpunaisen ruksin

jotkut tekevät ympyröitä

iivari kaksikymmentäneljä

pitäisi siirtyä tulosvetoon

kunhan ei tehdä maalia tyhjiin (elämäni: tyhjä maali)

otto kuusikymmentäseitsemän

laitan sormen nappulalle mutta ei osu

bertta yksitoista

miksei gabriel 47?

katkera häviö, otan tämän henkilökohtaisesti

onnekseni osaan Catullukseni, ainoana täällä, lohduttaudun

ei tullut tämäkään lappu täyteen (elämän lappu)

17.5.2003

äiti kuoli

monta vuotta sitten

vähitellen