keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Prosaisti kerkeästi sanoo, että hän joutuu tekemään töitä. Näinhän se on, mutta prosaistin työllä saattaa olla alku ja loppu, lyyrikolla ei välttämättä näin ole. Huono muotoilu. Mutta

ehkä "ajatus" välittyy.
Vittu mitä selittämistä.

Joskus huomaan "miettiväni" asiaa, mitä kuut eivät mieti.
Muut.
Ne muut.
Muut.
Lähellä olisi myös luut, juut ja nuut.
Luun lähellä on puu.
Huun tuu.
Suu pn ylsinään.

Ne
He
Ke
Le
Je
Me
Be

erreur:

tiimi po. riimi

mitta po. mutta

mutta po. mitta

prosaoston po. prosaistin

kuut po. muut
Näin 41:n vuoden iässä lienee syytä tunnustaa itselleni, että olen runoilijaluonne.
Voi vittu.
20 vuotta sitten tunnustin itselleni olevani onanisti ja luulin sen olevan pahinta, mitä voin itselleni tunnustaa.
En enää luule.
Nyt on edettävä niin, etten ala miettiä, mikä olisi pahinta, sillä pahin näyttää toteutuvan.
glame
valjun glamoröösi ylikansallinen sähköpostipalvelu

popugilisti
Errorpoetru:

ei po. se

PRN po. PEN, no, ei sentään PRK

ri po. ei, jotenkin hauska

Yämmönen vikabulääri

vikabulääri po. vokabulääri

yämmönenkin perpetuum mobile vai mikä se on höh nyt ei tule vorheitä

vorheitä po. virheitä

Poettidta maisemointia, liian hyvin onnistu, poeettista maisemointia, byt meni ihan oikein

byt åo. nyt

åo. po. po., ympyränhän tästä tulee, jotenkin heikko kirjoitusvirhe toi ympyränhän, t ahdon dyvemmälle koeleen

t ahdon po. tahdon

dyvemmälle po. syvemmälle

koeleen po. kieleen

Kun etdii sanoja samalta riviltä, siis kirjaimia, menee vaikeammamaksi elo luovemmaksi kirjoittaa

elp po. eli

elp po. eli

käväsi myös .po

Menen nyt nukkumaan kun kissakin nukkuu ja ärtyy kun on valot päällä. Ei yhtään virhettä. Eikä taaskaan.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Kaipaan mitä kaipaan.
Tuosta nimi noin johonkin. On selitteisyyttä.
- Joku oli hakenut blogiin Laatu-Haitilla. Muistaakseni Kuljen missä kuljen sisältää viittauksen tuohon anniskelulliseen tilaan. -

Vituttanut tänään taas aamusta saakka.
Yritän peittää vitsiin masennukseni. Ei ole oikein onnistunut. Hahhahhahhaa.

Joku oli tehnyt gradun, missä piti Palsan juttuja naurettavina, melko suoraan sanoi niin. On niillä otsaa. Tämmöinen on maailma. Vain itsekasvatukseni estää minua sanomasta mitä kaikkea pidän naurettavana.
TrI, TrII, TrIII jonkinlaisessa kunnossa.

*

Hypoteesi. Jonkinlainen runous tuntuu niin helpolta ettei sitä tee. Enää. Kaipaa "haastetta". Uudistumista. Viisitoista vuotta sitten kirjoitin yhdellä tapaa ja on mielenkiintoista odotella mitä kirjoitan viidentoista vuoden kuluttua. Tämä on "poetiikkaani".  Mietin, josko tekisi baarirunoteoksen, mutten sitä tee kun juna meni jo. Ehkä vuonna 2050 voi panna koottuihin nämä baarirunot. Näkyy semmoinen jana, ehkä mutkainen. Näkee, että minua rasittaa tuonnoinen baarirunouteni, häpeilen sitä. Toisaalta minua näköjään myös rasittava teeetes-sikermäni voidaan nähdä baarirunoutena, jos mietitään asennetta. Minua rasittaa se, että sitä ehkä pidetään vitsinä. Ei sille sitten mitään mahda. Kyllä se vitsi vielä näytetään. Muistaakseni en liiemmin nauranut kirjoittaessani, yritin kuvata ahdistustani, elämänpituista masennusta. Luullakseni jokin Jorma Korpelan romaani on samantyylinen teoltaan kuin vastaanotoltaan. Muttei tässä voi tekijä valittaa kuten nyt valitan, silti pidän tärkeänä kertoa näkemykseni. Vähän hienosyinen asia enkä oleta että kaikki ymmärtävät. Minun pitäisi nyt mennä töihin eikä inistä tässä. On minulla otsaa. Näin ennakoin vastaanottoa, pelkurimaista osaltani. Jne. Vituttaa vaan että olen vitsi. No, sitä saa mitä ei tiennyt tilanneensa.
Teeetes tuli eilen. Jotenkin ihmetyttää että siellä on nämä mun jutut ja sitten nämä muut jutut. Ei ne oikein sovi yhteen. Kun on tämä eroavaisuus. Mä en sovi sinne.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

narrivaara
vainoo neitosi
sinua kaunis
isotienooni
avaraa virran



su av at nio vastakaanon arretes te se tuotte suova jänislammas nous nakupaavi Pius
uipi vaapukansuon sammal sinä ja vous et toutes etseterra non a a.k.a. t's avoin tavaus
Koska olemme sitä mieltä, ettei väkivalta ole ratkaisu, ratkaisu lainkaan, on käynyt niin että raukat temmeltävät ilman vanhan maailman väkivallan uhkaa eikä kukaan edes sano mitään kun niin noloa on.

Luonnollisesti raukat kaipaavat vanhaa maailmaa vaikka nimenomaan siellä he eivät pärjäisi, vain täällä he pärjäävät, ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa heidänlaisensa jätetään henkiin. Meitä onnellisia. Kun pääsemme tätä seuraamaan.

erroröyricuese:

välivalta väkivalta

a vot, Eevaa
Aatami mataa
aave etova

perjantai 26. heinäkuuta 2013

artsastra


isku kunnia
kallo liitto
riso siitto
panilla halli
napotti iso
sirotti ilolla
Kain nukuksi


Aja Eros noin Ilo-Diana
Idolini on sorea ja


Runous on homojen hommaa.
Oon kyllä aika pahasti kaapissa sitten.
Mä oon runoilija. En oo vastuussa enää mistään.

mitä ihmiset "ajattelevat"


Aina ja iankaiken jaksetaankin runoilijalta, kirjailijalta, taiteilijalta kysellä, että tekeekö hän töitä eli laiskottelee sika saatana. Näille runkkareille kehotan tutustumista seuraaviin blogeihin:

Hannu Helinin Work in Progress

Sven Laakson Käymälä

Janne Kortteisen blogi, joka ei näytä nyt olevan saatavilla.

On niitä muitakin. Mutta näitä seuraan. Ed. mainituilla ei myöskään ole juuri mitään suodatinta vaan he suoltavat julkiselle työpöydällensä ihan mitä tahansa.

teemameet


Esti isäksi E.
Leinona nolo
Pää silisi
Kissalla kaunis
Aino koet
Neniä, Venus-
Neojumalatar
Noussut tussu
On rata
Lamujoen
Sun eväinen
Teokonia sinua
Kallas sikisi
Lisää polo
Nanoniele
Iskäsi itse.

Ettäjotta näin. Nyt on merestä-noussut tuossa noin. Hyvä.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Minua ärsyttää ettei keskusteluissa juuri koskaan mennä oikein kunnolla, vaan jarrutellaan ja ollaan hiljaa eli poissa. Sitten itsekin odottelee, vai odottelevatko kaikki tai monet eli voisiko vain antaa mennä. Mitä hulluimpiin kommenttiketjuihin olisi mahdollisuus. Mutta mitään ei tapahdu.

lyto erreurese:

jatkosika po. jatkoaika

minus po. minua

Kaipaan todellista irrottelua.

Hän on väkevä auttajamme


Ihmiset lukevat "dekkareita", koska pitävät pahuudesta. Kesällä ihmiset päästävät pahuutensa valloilleen.

X oli sanonut, että koska Y:llä on näitä niin sanottuja "erikoisia sympatioita" niin Y on keksinyt niitä ("erikoisia sympatioita") minulta. Voi vittu näiden kusipäiden kanssa. Hyvin ne vetää. Olen hyvä vihollinen, koska olen aivan nolla, joten jos joku rääkyy typeryyksiä niin kai se sitten on syytäni. Eihän voi edes ajatella, että joku olisi vain sitä mitä on, sillä hän on viaton, jonkun pahiksen syytä se on. No, elämä kyllä opettaa.

Suurin osa näistä on narsistisia alkoholisteja. Syljen haudoillenne. Jotenkin cracher muuttuu sairaassa mielessäni kusemiseksi. Mikä siinäkin. No names. Kyllä te tiedätte.

Tahtoisin siteerata runoa seuraavaksi, runon. Luin ja korjasin TrII:n janyt mietin mitä seuraavaksi puuhaltaisin. Menen kohta runohyllylle ja otan sieltä summamutikassa runoteoksen, konka avaan samaan tapaan ja josta sitten siteeraan hieman, kymmenen riviä ylhäältä, vasemmanpuolen sivu, osui Raamattuun:

anna meidän nähdä kasvojesi valo,
niin me pelastumme.

PSALMI 81 
Riemuitse, Israel, ja kuule Herraa!

1. Laulunjohtajalle. Säestetään gatilai-
silla soittimilla. Asafin psalmi.
2. Kohottakaa ilohuuto Jumalalle,
riemuhuuto Jaakobin Jumalalle!
Hän on väkevä auttajamme.

Noin. Aika hyvin tuossa sanottu. Elämänkatsomuksellista lyriikkaa.

Syljen haudoillenne


Kirjailija, filosofian maisteri J. Yli-Juonikas ei ole vielä ehtinyt rentoutua kesädekkarin äärellä ääreen, enkä minäkään ennen ko. iltaa, mutta eli nyt aloin lukea Boris Vianin crime noiria J'irai cracher sur vos tombes, jonka olen ostanut keväimellä jostakin muualta kuin Suomesta, jossa "ranskalainen kirjallisuus" tarkoittaa sitä yhtä pösilöä, aikakautemme Sartrea. Houellebecqiä. Välillä tajuan, "ymmärrän", tekstistä jotakin. Tiivistän: Pynchonin Gravity's Rainbow ja Perecin Elämä Käyttöohje ovat ne viimeiset sanat. Tämä lisäyksenä Calvinon höpinään.

En uskalla kysyä ihmisiltä että tota joo öö luetteko sitä mun paskaani, blogiini. Mikä siinäkin on. Ei tässä ole mainostamista. Sukulaiset saavat hävetä, kylänmiehet. Kumminkaimat, enonveneet. Pitäisi rohkeammin kysellä. Kinnunen tätä kai lukee, etsii mainintoja itsestään. Kaljussa vain hiki valuu kun se liu'uttaa näytöllä tekstiä. Käytä hölmö hakutoimintoa! Ei tarvitse kaikkea kuonaa läpikäydä.

Nyt on yö. Kuka suomentaisi tuon Vianin? Minä en viitsi. Siinä oppisi kieltämättä kieltä hyvin. Kymppitonnista suomentelesin.

Lyriqereureuse:

kumppiyonnista po. kymppitonnista

tohkeammin po. rohkeammin

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Ouvroir de Vätti potentielle


Ouxpo-luettelo. Harkitsen OuVäpon perustamista. Ks. myös Luutiin viimeaikainen illuminati-toiminta.
"nenuni" ajaa saat lihaa
tavaa huulemme luuhaavat
aah iltaa saajain unen


totu rutsaana sanota
sanani panokuoro
hunnutat Salomen emo-lasta
tunnu horo-ukon apinana
satona sana-astu rutot

Näitä taas saapuu. Tilaamatta. Semmoista se on. Ehkä kokoan näistä koosteen. Semmoisen pienen kirjan, josko sen joku kustantaisi. Kysyn Koolta, mutta jos hän, niin kuin pitäisi, käskee minun suksia suolle niin otan sitten tähtäimeen joku muu viaton sielu. Olen minäkin jo lapsena oppinut ettei tämmöinen käy päinsä, että tämä on ihan vitun naurettavaa, että mene töihin. Onnellisia nämä, joiden päässä eivät soi vanhusten kiellot. Minulla soi ellei jatkuvasti niin tiheästi. Muttei kaikilla ole ollut sellaisia vatipäitä seuranaan kuin minulla. Joillakin on ollut onnellistakin. Minun olisi muistettava, että minuun kohdistunut viha, luonteeltaan morbidi, on harvinaista. Yleensä lasta rakastetaan. Se on yleistä. Rakastettiin minuakin aluksi, mutta sitten olin jo tiellä. Enkä minä syytä ketään. Totean tosiasian. Ja, edelleen & edelleen minun pitäisi muistaa, etten voi olettaa näiltä muilta sitä mitä itse teen. Sillä minä ryhdyin siihen kuuluun avoimuuteen, enkä alkanut potkia koiraa tai hankkinut lapsia kiusatakseni sitten niitä, ei, minä aloin kiusata minua edeltäviä sukupolvia. Sekin oli väärin. Ymmärrän sen nyt, ajoittain. Ja koetan olla kunnolla. Tämä on osa sovinnonelettäni. Tämä selostukseni.
Teloin ajoni. Tiennet:
raton ura, runotarten
neiti, nojani olet.

Voi dam, tein laihat kaffet. Pinnintented.

lyriqerereuse:

on po. in

pin po. pun

On millaista elo kuusta katsottuna. Olisikohan teeetes jo tullut? Tajusin eilen, että sikermässäni on heti alkuun vanha il duce -vitsi. Tahdoin sen joskus pois, kun elämme tällaista huumoritonta vittupääaikaa, mutta kun kehotettiin jättämään niin jätin. Sitä kadun nytten tässä. Ei näille voi heittää herjaa eli etenkään vitsakimppua. Kun näillä autisteilla vähän vaihteita puuttuu. On vain eteen ja taakse. Kokonaisuus, osat, viitteet, siirtymät jäävät aivan tajuamatta. Ei ihme, jos kirjallisuustiede on vähän heikkoa. Ja niin moni muu. Mutta onko muuallakin näin paljon autisteja?

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Errorpoetiikkaa


Hyvin toistuva ob sivan po. aivan. Mikä siinäkin on.

Ehä olisi sittenkin tehtävä tagit, tunnisteet tagisteet tugisteet. Vähän niin kuinn omaan käyttöön. Ainakin. 
Äh, vittu mitä paskaa.

Tuossapa nimi kokonaiselle aikakaudelle ja se aikakausi on meidän sikakautemme.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

runottarenne ratto nur (umii-riimu)


Raton uraa lana muusan.
Etats-runous suon, ur-staten.
Asuu manalaa runotar.

Näitä on nyt yli kolmekymmentä. Taas. Tuleeko olevaksi väliteos ennen neliörunoelmaa? Se olisi kokoelma.

Wikipedian mukaan Nur on arabiankielinen unisexname. Noor kuuluiko tähän. Johan jumittaa l'internet.  Noor on "valo". Siitä voi sitten kehitellä.
Täytyy tutkia, missä romaanissa on pisin nimi. Vaikka näistä suomalaisista. Rakastuneessa rammassa on aika pitkä. Tusinaromaani II:een panen ennätyspitkän nimen. Tai jonnekin. Ensimmäiseen tuli jo aika pitkä. Saa nähdä meneekö läpi, edes nimi.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

sontaa


Olen saapunut seuraavaan lukuun. Nyt vaihteeksi luen. Luin kokonaan Harjunpää ja rautahuoneen, Hevosen ja Rypäleen veljeskunnan. Sitten löysin Musilin kirjojen takaa ja luin sitä lähes 50 sivua. Kirjojen takaa löysin Musilin.

Lueskelin "somea" ja siellä pilkattiin näitä perussuomalaisia. Ei oikein onnistunut. Niiden vahvuudet on jossakin muualla. En tiedä missä.

Miksi ihmiset on tommosia. En minä voi kunnioittaa ihmistä, joka on... tommonen. Jotenkin epäitsenäinen. Olen minäkin. Näen itseni peilistä kun katson kulttuurirääkyjää "Tavalla". Meissä on kuitenkin yksi ero: minä en aivan aina luule olevani hyvä ihminen. Toki melkein aina luulen. Okei, ihan aina.

Errorpotikkaan lisiä:

pita po. puta

lastu po. laatu

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

änäxänä


ämmän äällä ässää anoo
elläksi ässänne ällässä iillä
ässillä iissä ässät uussa
äffä assuu tässä ässii ällissä
ällii ässällä ennässä iskälle
oona äässä ällään ämmä

Kai toi toimii. En jaksa tota lällätystä tarkistaa, läpänderiä per defeatistem. Defeatinem. Vai miten. Tuohon olisi lisäystä toisessa muistikirjassa, mutta se on työhuoneella enkä jaksa sitä hakea. Sitten tämä:

Sota. Apajasi opi. Sota.
Pato ojalla oio. Alla jo
ota patosi. Pois aja paatos.

2 errorunosanaa:

ad po. as.

joutuivat po. joutivat, vai oliko toisinpäiten

tiistai 16. heinäkuuta 2013


teitittely yletti tiet


aava iso tapata
patosi avaa


Aasian etu mahoo rahaa
muusalla Oonan anoo allas
uumaa haroo hamuten aisaa.


ne maatu, ala katua Oonan
anoo auta kalauta amen


Elluni sinuttelet, "tu".
- "Ni", sinulle.


nemoni nomen nemot sen emoa
omen est omen nemoni nomen


Etti veret Lebanon.
Abel, te revitte.


Alasi sula himo:

nenä, hymy hänen.

Omi halusi sala.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

S a.k.a. RAKAS


ihosi sula
hileviha hiveli
halusi sohi


solut, isku seis
sie suksit ulos


otso, katso, kuole -
loukosta kosto


isillä ällöyöt
uit saarelle raasti Utö
yöllä ällisi


siut saa uni siro
ori sinua astuis


ai, sanot, olen ovela
levon eloton asia


ajaa viha
telo sakarana
rakas olet
ah ivaaja


encore (Immulle):

Ano sataa tasaa
Pariisiin iisii rapaa
sataa tasona.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Selim Miles

poetiikkaa


Olen harjoitellut sananeliörunojen kirjoittamista. Sananeliö on merkki, joka pitää sisällään merkkejä eli sanoja ja kirjaimia. Kun lukee sananeliörunoja, on tarkattava erilaisia kokonaisuuksia ja erilaisia osia.

Käsittääkseni sananeliörunoja ei ole ennen tehty. Eikä paljon sananeliöitäkään, siis sellaisia, joista lähtee sama teksti joka nurkasta. Sananeliö on siis myös palindromi. Clinamenin saa, kun jättää keskipisteen tyhjäksi. Tai jonkin muun kohdan.

Sananeliörunoelman ehkä kirjoitan. Minulla alkaa olla merkkejä hyvä määrä kasassa, ja osaan kohtuullisesti muodostaa uusia.

Sanan pituus on kahdesta viiteen kirjainta, kuusikirjaimisia on, mutta sitten neliöt alkavat muodostua epäsanoista, mikä ei ole hyvä runon kannalta, kun luettavuus on kärsinyt jo tarpeeksi. Ei ole. Yksikirjaiminen sananeliö on hauska juttu. Toivottavasti saan sellaisen sovitetuksi johonkin.

Aion tehdä merkkikirjan, itselleni, mutta panen sen myös yleiseen jakoon blogini sivuksi. Merkkikirjassa ovat merkkini. Olette minulle rakkaita ja tahdon näyttää teille puuhiani.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

sikalalakis

seesamasees

metromortem

maananviikko tiisviikko keskitai torsviikko perviikko lauanviikko sunnunviikko

januaari vepruaari marssi aprilli maikki june julli kustaa septemperi oktooperi novemperi tesemperi

Toislanti Eesräikki Polanti Peliryssä

Että näin / &c.
RISAA
RAISAA
AISAA
AISA
KAISA
KAISAA
KISAA
KOISAA
KOISAAS
KOISAS
KOISASI
KOISASIN
KISASIN
KISASI
KISAS
KIUSAS
KIUSASI
KIUSASIN
KUSASIN
KUSASI
KUSAS
USAS
USA
US
U
UT
UTÖ
UTU
TU
T
TE
UTE
UUTE
UJUTE
SUJUTE
SUUTE
SUUT
UUT
UU
U

Siis jos näin menisi aakkoset läpi.
I
IT
ITE
ITSE
ITSEN
ITSENI
ITUSENI
ITKUSENI
LITKUSENI
LITKUSEINI
LITKUSEIN
ITKUSEIN
ITUSEIN
ITSEIN
ISEIN
SEIN
EIN
EN
E
ET
ETI
SETI
SETIÄ
SETÄ
ETÄ

Ä
ÄN
TÄN
TÄNÄ
TÄINÄ
TÄRINÄ
TÄRINÄÄ
ÄRINÄÄ
ÄRINÄ
ÄINÄ
ÄLINÄ
HÄLINÄ
HÄLINÄÄ
HÄLINÄÄN
HÄLINÄÄNI
HÄLINÄNI
HÄINÄNI
ÄINÄNI
SÄINÄNI
SINÄNI
SINNI
SINI
SIN
IN
I
IS
ISO
ISTO
RISTO
RIISTO
RIISTON
RIISTONA
RIISTONAS
RIISTONASI
RISTONASI
RISTONAS
RISTONA
RISTOA
RISOA
RISO
RIS
RISA
E
TE
TEE
TEEN
ETEEN
ETEENI


E

EMÄ
EMÄS
EMÄÄS
EMÄÄSI

E
EI
HEI
EHEI
EHKEI
VEHKEI
VEHKEIN
VIEHKEIN
VIEHKEINÄ

E
ET
ETC

O
NO
ONO
SONO

O
OK
OKO
YOKO

U
UN
UNE
UNEN
UNENI
UNTENI

U
UT
UTE
MUTE


taajamaa majaat


uumaa sinut
itse neurona
jano tuota oma
saama jaat neit
sinä sekoat sinä
jänis tao kesä
nistien taaja maa
samoat outona ja
noruen estit
unis aamuu

(muistikirjasta löytynyt ja muokattu)

torstai 11. heinäkuuta 2013

En ole aikoihin saanut luettua kirjaa loppuun. Ostin antikvariaatista viimeisen Harjunpään ja koettelen sen kanssa. Se on hyvä kirja. Muttei hyvyydellä ole juuri tekemistä sen kanssa, että saa kirjan luetuksi. Lyhyydellä ehkä. Lhyvhyys. Lyvyys. Ei jumalauta nolottaa tuo ed. merkintä, käyn ottamassa sen pois. Noin. Siinä ei siis ollut mitään negatiiivistä, paitsi itseäni kritisoin, mutta ihan pöljä juttu silti. En tahdo olla vittuilija. Sitä piirrettä itsessäni kritisoin, ilkeyttäni kritisoin. Kai se on puolustusmekanismi mutta mille, vuosikymmeniä sitten sattuneille asioille... Mutta tuo Harjunpää, onhan se kerronta huomattavan voimakasta. Mitä siitä sanottiin kun se ilmestyi?

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

suonurunous
Lisäsin "SIVUUN" tekstiä. Kerrytän massaa. Nyt menen nukkumaan.

(II) NIMIN (II)

S A N A A S
A P I L L A
N I V A L A
A L A V I N
A L L I P A
S A A N A S

Toi ei oo hyvä. TANAAS - SAANAT ei auta.

rettelöletter

Ä S S I I
S A A V I
S A M A S
I V A A S
I I S S Ä

S A N A A
A L I P A
N I M I N
A P I L A
A A N A S

O O N A
O L O N
N O L O
A N O O

S Ä Ä T I
Ä L L Ä T
Ä L Y L Ä
T Ä L L Ä
I T Ä Ä S

Ä S S Ä T
S Y Y L Ä
S Y L Y S
Ä L Y Y S
T Ä S S Ä

Ä S S I I N
S Ä E S T I
S E E S T I
I T S E E S
I T S E Ä S
N I I S S Ä

S Ä Ä N Ä Ä S
Ä L L Ä S S Ä
Ä L L Ä S S Ä
N Ä Ä T Ä Ä N
Ä S S Ä L L Ä
Ä S S Ä L L Ä
S Ä Ä N Ä Ä S

N Ä Ä T Ä Ä N
Ä L L I S S Ä
Ä L L I S S Ä
T I I V I I T
Ä S S I L L Ä
Ä S S I L L Ä
N Ä Ä T Ä Ä N

S Ä Ä T Ä Ä N
Ä L L I S S Ä
Ä L L Ä S S Ä
T I Ä T Ä I T
Ä S S Ä L L Ä
Ä S S I L L Ä
N Ä Ä T Ä Ä S

Ä S S Ä
S U I S
S I U S
Ä S S Ä

Ä L L Ä
L A I L
L I A L
Ä L L Ä


isonurstaatsrunosi

I N I Ö
N I S I
I S I N
Ö I N I

K I S K O
I V A A K
S A R A S
K A A V I
O K S I K

S K I N
K E M I
I M E K
N I K S

I S O K
S I M O
O M I S
K O S I

I S O T
S A L O
O L A S
T O S I

S A L L A
A V I O L
L I T I L
L O I V A
A L L A S

L I E T O
I L L A T
E L E L E
T A L L I
O T E I L

A L I A S
L U V I A
A V A V I
A I V U L
S A I L A

L A O S
A V I O
O I V A
S O A L

S I S I N
I N A R I
S A M A S
I R A N I
N I S I S

S I K I
I R A K
K A R I
I K I S

S A K S A
A J A A S
K A T A K
S A A J A
A S K A S

U S A
S O S
A S U

I I
I I

E N O
N O N
O N E

maanantai 8. heinäkuuta 2013

serve the servants

En löytänyt Oulipo Compendiumista kohtaa, missä kerrottiin kielen kertovan jotakin. Sen sijaan etsin jonkin muun hauskan lainattavan kohdan. Roubaudin johdannon voisi joku suomentaa Nuoreen Voimaan, itse en viitsi, kun huomenna on kuukausitarkastus. Muuten olisin oikein mielelläni. Otetaanpa Roubaudilta siispä jotakin.

"21. The aim of the Oulipo is to invent (or reinvent) restrictions of a formal nature (contraintes) and propose them to enthusiasts interested in composing literature."

Jatketaan.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

nimin

Olen kirjoittanut jokusen sananeliön.

N I S Ä Ä S
I S Ä L L Ä
S Ä K Y L Ä
Ä L Y K Ä S
Ä L L Ä S I
S Ä Ä S I N

Tuo Säkylä kun on alan miesten suosiossa (vrt. Tammela, Nivala, Simo, Salla, Salo, Eno, Nummi, Tuulos, Iniö, Kisko, Kaavi, Ii, Inari, Ivalo, Kemi, Sastamala, Tuusula, Taivassalo, Lieto, Savonlinna ja Luvia).

Etumussumute. Atollis sillota. Ällässä ässällä. Ällii iillä.

Entäpä kirjainryves suomenemous, siinä on muutamia (3-12) asioita. Kun sanoja tonkii niin löytää jos jonninmoista. Kuka se sanoi, että tuntuisi kuin sanat tahtoisivat kertoa jotakin. Löytyy Oulipo Compendiumista, jahka pääsen kotiin niin pääsen tuon opuksen (opus - Supo) kimppuun.

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Ithaka-Kahti

Ehkä äsken keksin runoteoksen muotomuodon. Ja nyt kun sen ilmoitan tässä nyt ja näin, ehkä myös alan toimia keksimäni mukaisesti.

Idea:

88 yksikköä, jotka jakautuvat kahtia ja kummassakin kahdessa on 43 plus 1. Ensimmäinen kahti loppuu yhteen ja toinen kahti alkaa yhdestä, siis teos avautuu keskeltä eri suuntiin. Sisältöä ei vielä ole. Mutta tästä on kelpoa ponnaltaa. Kahti voisi olla teoksen nimi! No niin, siispä: Ithaka-Kahti. Se on tuo.

ithakakahti

IthakakahtI

ithakAkahti

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Verisunnuntai

Tuli mieleen, että ei kai joku pidä esim. ed. merkintääni ilkeilynä? Ihmisillä kun on niin outoja näkemyksiä. En tahtonut ilkimöidä, mutta joskus juttuni käsitetään siten. Joskus ilkimöin. Se on eri asia ja huono asia. Keksin aamulla että Sotaanlähdön jatko-osa olisi nimeltänsä Verisunnuntai. Kun siinä mennään sunnuntaihin, -taille.  Ja muukin syy on. Sitä on helvetin hidas kirjoittaa, aihe on raskas, olen kirjoittanut Sotaanlähtöä kesästä 2010 saakka. Tusinaromaaneja nyt kirjoittaa.

viestipostausmerkintä

mitä"älysin"tänään


Ntamor
Ntamorfiaana
N+7amo

Siis ihmisiä ärsyttää ntamon / Ntamon kokonaistaideteoksellinen luonne eli kustantamon mies.

omat ntamo. Se siitä. Ongelma ratkaistu. Leevi Lehtokin on harrastanut kääntyileviä sanoja, kaikki on nyt selvää.

Kohta mennään Vermoon, eikä taas huimaakaan paljon.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Itserakkauden viimeisimpiä vaiheita

Hauskaa, että Don Alexius vinkitti Luutiista blogiini ja nyt täällä käy porukkaa ennätyksellisellä määrällä. Kirjoitinkin heti uuden hupailun aiheesta. Yleisön pyytämättä.

Tuli mieleen että sähköisessä lukulaitteessa on hankaluus ettei sivujen väliin voi niistää eli ei voi kääntää sivua ja kelata että mahtaa seuraavaa lukijaa ällöttää. Minulle tulee tämmöisiä mieleen.

Tänään taas huimaa. Luin illalla todella hyvän käsikirjoituksen, eli käsikirjoitus ei ollut omani, ja nyt mietin että tänään minun ei tarvitse tehdä mitään koska olin suunnitellut lukevani käsikirjoitusta tänäänkin. Mutta minulla on suunnitelma (unelma se ei kuitenkaan ole).

Oli muuten naurettava juttu tuo kolmetoistaprojektini, juuri kaltaiselleni säntäilijälle semmoinen ei sovi, enintään voin keskittyä viikon samaan asiaan. Siinä mielessä kuitenkin projektini oli hyvä että osaan epäonnistua.   Tai siis tiedän mitä se on, osaamista minulla epäonnistumisenkaan suhteen ei ole. Jos olisin hyvästä perheestä ja taustasta, epäonnistuminen olisi hankalaa, katastrofaalista, nyt epäonnistuminen on vain jatkoa sarjaan. Enkä minä osaisi onnistua. Menen aivan sekaisin onnistumisesta. Nyt olen normaalitilassa tunaroituani. Kai noista neljä romaaninteelmää saa. Viides on niin ilkeä etten tahdo sitä julki ja kuudennessa on oma ongelmatiikkansa.

Valtaisa taideteelmä

Tulevaisuuden historioitsijoita käy kateeksi kun pääsevät tutkimaan blogeja, valtaisia taideteelmiä. Toisaalta, voi kirjoittaa tulevaisuudenkin historiaa. Kun käyskii blogeissa, löytyy aivan upeita juttuja. Esitelmäblogit ovat omansa, mutta sitten on näitä sekavia blogeja, moniaiheisia, joista löytyy laajaa kommentointia, sitä keskustelua. Samassa blogissa on useita kirjallisuuden ja taiteen lajeja. Esitelmäblogilla tarkoitan blogia, jossa on laajoja kirjoituksia, eikä blogi välttämättä päivity usein. Koska on niitä laajoja kirjoituksia. Kommentointi voi kuitenkin olla laajaa. Sellaisesta esitelmöinnistä lähdin minäkin liikkeelle muttei se tällä luonteella onnistu. Pompin aiheesta toiseen. Tyylistä. Massaa tulee. Vihjaan, että blogini on valtaisa taideteelmä! Eilisestä saakka Blogger on vaatinut otsikkoa kirjoituksille, siis tuonne ylös. Required field must not be blank. Jo on. Kirjoitin sinne otsikon sitten.

Viesti nro 994

En tykkää riitelystä mutta olen oppinut toimimaan riitelemällä. Tässäkin minulla riittää kehityttävää.

Oulipo Compendium, BO79:

"- -
4. an underground poem by Jacques Jouet. An underground poem must be composed during a journey on the underground (or subway). Each line is mentally written between two stations, then noted down when the train stops. A change of line makes for a new verse, and the last line composed is noted down on the platform of the last station. No rewriting is permitted;
- -"

Siis niin olen käsittänyt että linjaa / junaa vaihdettaessa myös kirjoitetaan asemalla. Vai missä sitten? On hankalaa metropoetiikka. Kai tuon yllä olevan voi panna alkuun selitykseksi, että mistä on kyse. Suomeksi. Käännettynä ranskan kielestä.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

tämä vaatii tämä näin otsikkoa

Juoksuaika


Lapsen nimi on Lumi. Mietittiin miten sitä taivutetaan. Siis lapsen nimeä. Kuten huomautettiin, Lumia on vähän heikko myös. Ootko nähnyt Lunta? Yritä siinä muodostaa kestävää minäkuvaa.

Mutta jatkan myrskystä X-lasissa. Lienee toteennäytetty, että meitä on huijattu, joten miten etenemme. Tämä on oikea kysymys, tätä Wittgenstein etsi elämänsä ajan, löytämättä. Olen perjantaiaamuna lähdössä keskiselle Pohjanmaalle, jossa käsittääkseni vaikuttaa tämä toinen kujeerinkiläinen, mutta kuuluu kujeerinkiin muitakin, esim. Jyväskylän juuttaat. Kujeeringitetäänkö meidät jollakin soisella suoralla Reisjärven takana? Silloin kiellän kaiken. Minä en ole Yks Kake.

Hankala on tilanne. Onneksi olen keskiviikkona menossa Vermoon raveihin, joten voin kysyä asioista Hevosmiesten Tietotoimistolta (lyh. HeTi).

On esitetty näkemys, että kritiikki avaa keskustelua, mikä puolestaan avaa aivan uuden, ainakin minulle, näkemyksen keskusteluun. Siis baaritappelutkin ovat keskusteluja. Olen konkarikeskustelija, näköjään, tämän näkemyksen mukaan.

Yksi suurimmista hämäävyyksistä kritiikissä on tämä kohta: 
Tulee kiusallinen tunne, että kirjan kirjoittaja oikeasti kuvittelee minä-minä-itse keksineensä metafiktio- ja identiteettileikit. Tunne ei hälvene kirjaa lukiessani. Kas, teoksen työnimenä onkin ollut ”Dentiteetti”. 
Ihan kuin ei me kaikki jo tiedettäisi, ettei kirjan minä ole sama kuin kirjoittava minä. Lindstedt oikeastaan sanoo tässä suoraan puhuvansa niin sanotusti kieli poskessa. Ja on hyvä muistaa kriitikon kirjallisuustieteellinen tausta ja toiminta MKS:ssä. Ihan sama kuin teurastaja ihmettelisi että mitä mä tällä kirveellä teen, lyönkö sillä polveeni vai häh. Sillä, voin kertoa, teurastaja tietää mitä tekee.

Tietenkin on psykologinen selitys mahdollinen, muttei kuitenkaan ole, tällä kertaa. Ei tämä aika psykologisoi vaikka tulevilla sukupolvilla on ihanana tehtävänänsä psykologisoida meidät, muttei siihen kauan mene, vartti korkeintaan.

Ikävää tässä on se, että niin sanotusti oma koira puri, eikä esim. Jukka Petäjä, tuo kirjallisuutemme hyvä vihollinen.

Tämä tässä. Vielä kun oppisi kirjoittamaan. Laitoin otsikoksi "Juoksuaika", viittaa tuohon oman koiran pureskeluun. Semmoinen hauska otsikko. Olen minä freudilainen. Kaikki palautuu pilluun. Palsalla on maalaus "Juoksuaika". Siinä nainen juosta vinttasee (Palsan ilmaus noin suurin ja piirtein) alastomana lumessa (no niin, ja äskön puhuttiin Lumen taivuttamisesta), paitsi että sen nimi on osapuilleen "Kiima-aika". Versioita on ainakin kolme, eikä se nainen juokse. Ehkä siksi kun sillä on kiima- eikä juoksuaika. Täällä neljäs.

En sano tätä mielikseni, koska arvostan päätoimittajaa, mutta onhan se päätoimittajan / vastaavan toimittajan vastuulla, mitä lehteen tyrkätään. Ehkä nyt meni vähän hutia? Muttei kukaan ole täydellinen. Ei tuomoisella kritiikillä ole mitään tekoa. Se ei edistä keskustelua. Nyt taas menee riidoiksi. Voin kertoa omasta kokemuksestani ettei riitely ole hyvä asia.
Saakeli kun tämä ei tahdo julkiintua. Proosan illuminaatti hyökkää! Yritin löytää Luutiista sitä illuminati-juttua mutten löytänyt. Vain tämän löysin.

ehkä paskin merkintä nevöevö


Näkemykseni kritiikistä käsiteproosaisena tekona aiheutti ivaista naurua. Pahoitin mieleni. Huomaa että minulla on lyyrillinen minä, kun mieleni niin herkästi pahoittuvi (vrt. tämän blogin merkinnät ja vähän muutkin toimeni).

Ei mulla muuta.

Siis onko lyyrillisellä minällä sairausluokitus, numerokirjainsarja pisteineen? Narsismin muoto. Narkismin. Narkiasma. Narsoosi.

Käytännön järjesteet. Ne on hankalat edellä mainitun kaltaisessa käsiteproosaisessa teossa. Anna Halmkronassa varmaan oli. Ja kuulin minäkin asiasta etukäteen tosin tietämättä mistä on kysymys. Että jokin juttu on tekeleytymässä. Niin paljon kuuluu vaikkei kuule.

Kuluu. Kuulen missä kuulun.

Minäjuonnytkahvia. Narsomaani. Narsisti. Narkomaani. Narkisti.

Kuljun. Kujun. Kuun. Kun. Ku. K.

Narkisti. Nakisti. Naisti. Nisti. Isti? Ist. Is. I.

Kuuluu. Kuluu. Kulu. Kuu. Ku. U.

Kissa. Issa. Iss? Is. I eller S.

Enten-Tenten-Eller. (SK:n lastenkirja)

Lyysankarillinen (vrt. Kekkos-teos nimenään noin "Sanka-rillinen känä") toivolyysankarillinen

Proosa. Roosa. Rosa. Osa. Sa. &c.

Etceteravaa.

Kulli, pulli, pilli, pillu.

Mies, ies, es. &c.

Mies, ties, tees, teis, tais, nais.

Tarja, sarja, saaja, saava, saavi, saali, Sauli.

Putin, petin, letin, Lenin.

A
JA
JAA
AJAA
VAJAA
VAAJAA
AVAAJAA
TAVAAJAA
TAVAAJAAN
AVAAJAAN
VAAJAAN
VAAJAN
VAJAN
VAJA
AJA
AA
A
Teen suunnitelman: maanantaina luen erästä käsikirjoitusta ja varmaan tiistainakin. Jos pystyn, kirjoitan siitä, siis tästä eräästä käsikirjoituksesta, mielipiteeni. Sitten ollaan vähintään keskiviikossa. Luen omaa erästä käsikirjoitustani. Samoin torstaina. Perjantaiaamuna Haapajärvelle (tietäisittepä ketkä kaikki siellä ovat). Siinä työviikko. Jokin aikaraja on noin 21. heinäkuuta. Ehkä teen ensi viikolla maalaustanikin. Kiinnitän sen maalattavaksi. Kiva kun sain arvostellakseni kaksi kirjaa. Toinen on Pynchon-suomennos! Toki arvostelut tehtyäni lopetan arvostelut lopullisesti. Niin käy.