Tässä hieman perspektiiviä ortodoksien puolelta vaikka ollaankin samassa veneessä (Heikki Huttunen (Ekumeniako muka turhaa?"):

Päivi Jussila [Tuiran srk:n kappalainen Oulusta] peräänkuuluttaa muun maailman kuin miehisen pohjoisen teologiaa. Se on nähdäkseni jo parikymmentä vuotta sitten tullut mukaan ekumeeniseen työhön. Ekumeeninen teologia ja työ ovat nykyään kokonaisvaltaisia. Radikaalit yhteiskunnalliset toimijat tuntevat klassiset kirkkoisät ja akateemiset kirjoittajat ymmärtävät kontekstin olennaisuuden. Ekumeniaa eivät tee enää vain valkoiset miehet luterilaisesta tai reformoidusta Euroopasta. Maailmanlaajuinen katolinen kirkko on siinä mukana. Afrikan ja Aasian protestanteilla on siinä äänekäs osansa. Lähi-Idän ja itäisen Euroopan ortodokseillakin on annettavaa. Vaikka se vaikeaa onkin, koko ihmiskunnan kokemus vaikuttaa siihen miksi kristillinen ekumenia tänään ja huomenna muodostuu.

Kristittyjä eivät yhdistä kirkkojen elämän moniväriset kukinnot, vaan yhteisen rungon juuret.

Virkistävää lukea järkipuhetta, eikä "viholliskuvien rakentamista", mitä jatkuva monkuminen "valkoisesta miehestä" ynnä muusta on, ja "viholliskuvaa" tehdään nimenomaan sisäpoliittisesti enemmän tai vähemmän kuvitelluista vastustajista. Mutta pitäisi lukea ja tutkia itseään, eikä jankuttaa asioista, joita ei enää ole (naispappeutta Suomen luterilaisessa kirkossa jotkut yhä luulevat ongelmaksi, kun naispappeus on Suomessa ongelma noin kolmelle pohjois-satakuntalaiselle seurakuntapastorille) ja lukeminen ja tutkailu on hankalaa. Kivempi lässyttää yleisesti ja fraasikkaasti, niin saa päännyökytyksiä osakseen.

Luin eilen FB:stä kirjallista yleislässytystä, missä yksi moitti toista epähumaanista käytöksestä. Tietäen yhden oman käytöksen etenkin viiden kaljan jälkeen yleislässytys oli hämmästyttävän kaksinaamaista mutta tämä kaikki menee läpi, mitä tahansa voi sanoa, mitä tahansa voi tehdä eikä kukaan sano eikä tee mitään. Kukaan ei huomauta, että teot ja sanat ovat pikkasen etäällä toisistaan. Sen sijaan käydään ilmoittamassa, että ollaan samaa mieltä. Ihmisen hulluus on niin kauhistuttavaa ja jatkuvasti oman ennätyksensä ylittävää, tai lähinnä alittavaa, että jos tuo energia käytettäisiin hyvyyteen, kauniisiin asioihin, niin maailma olisi kelpo paikka elää. Kukaan ei sano, että haista jätkä vittu. Tuollainen von oben -kaveri, joka opastaa muita mutta itse on täysi sika, vaikka on huomattava että sika on miellyttävä eläin. Ja nämä humanistit vihaavat eläimiä, tietenkin, kyllä ne lähimmäisiäänkin vihaavat mutta joutuvat sitä hieman peittelemään.

Ihminen tuottaa aina pettymyksen. Tätä ei pidä unohtaa. Silloin pettymys ei aina lyö naamaan aivan suojauksetta. Eilen järkytyin kun kuuntelin eräänkin humanistin toilailuista. Miten joku voi olla tuollainen? Ja kun lukee sen juttuja niin luulee että tuossa on ajatteleva, tunteva ihminen, mutta ei ole, täysi paska. Lähimmäisensä kiduttaja se on. Tietenkin "vihreä".