Sivut

lauantai 5. tammikuuta 2013

Muuankin mielenkuohu


Kerron mikä minua kaiken ohella ja ohessa harmittaa. Jos minä kirjoitan "nuoruuteni oli ankea ja tunsin jo nuorena olevani erilainen nuori" niin minulle nauretaan päin naamaa. Kuitenkin monet voivat suoltaa tuollaista tekstiä rauhassa, sillä kukaan ei sano mitään. Minusta tämä on ns. epäreilua. Ei ole tasa-arvo toteutunut! Tai jos pohdiskellen kerron katselevani vättiläisestä ikkunastani, ei siitäkään päätä silitellä, sanota että herkkää ja intellektuaalista tekstiä. Minun on yritettävä, etten lankea naurettavuuksiin ja silti lankean naurettavuuksiin. Ikävää! Luin jokin aika sitten sen Uralilaisen ikkunan. Kirja oli jo niin huonosti kirjoitettu, että ihmettelin oliko siinä takana jäynä, että meneekö tämä, tämäkin läpi. Sellaista pohdiskelevaa, kyselevää tekstiä... En millään tohtinut silloin sanoa tätä blogissa, mutta jotenkin sanon nyt. Savukeitaalla on se ongelma, että heillä on melko tarkkaan kaksi hyvin kirjoittavaa esseistiä ja loput ovat näitä pohdiskelijoita. Istuksivat maailman metropoleissa erilaisissa anniskeluliikkeissä ja tuumivat sitä, miten muut ihmiset ovat niin tyhmiä. Onko joku muu tullut samanlaisiin johtopäätöksiin, vai olenko tosiaan ainoa ihminen tässä maailmassa, joka on tätä mieltä?

5 kommenttia:

Tapani Kinnunen kirjoitti...

Puhutko nyt Savukeitaan esseististeistä vai ylipäänsä Savukeitaan kirjailijoista?

Kyllä mielestäni esim. Juha Kulmala kirjoittaa kaikin puolin hyvin.



Sami Liuhto kirjoitti...

Esse-isteistä.

Runopuolelta löytyy useita hyviä. Kulmala kirjoittaa myös takapuolin, Kulmalan ahteritatuointirunot ovat Turun piireissä varsin tunnettuja. Ikävä vain, ettei "Jussi" ole suostunut tatuoimaan runojansa kuin miesten ahtereihin. Mikähän siinäkin on? Itselläni on molemmissa kankuissa komeaa tekstiä. Jussin kakkosprojekti on runoskenemme piristävimpiä poikkeuksia!

Tapani Kinnunen kirjoitti...

Heh, kyllä mä tavasin tota esse-ististeistä... jostain syystä kankkusessa sivistyssanat menee monesti päin persettä.

Joku alitajunnan voima, vedestä nousee haarukka-veitsi-lusikka-juttu...

Tajusin kuitenkin lähteä kaverin 50-vuotispäiviltä siinä vaiheessa, kun söin kakusta vahingossa kynttilän.

Anonyymi kirjoitti...

Riittää kun lukee yhden sivun kirjasta, niin tietää kannattaako lukea muut, kunhan lukee sivun 69.

Tämä viisaus pantiin tässä katsoessani Rai Unoa Marshall McLuhanin nimiin.

Sami Liuhto kirjoitti...

Eikö Niitse sanonut, että kandee lukea sivu 69?

Kuulin "through the grapevine" että "muudan tunnettu turkulainen katupoeetta, kalju, 50 v., solakka" oli syönyt kynttilän, mutta kuvaus oli näköjään harhaanjohtava, joten tuumin kyseessä olevan en suinkaan Kinnusen vaan Joni Pyysalon, sillä ei Kinnunen ole 50 v. vaan lähes 51 v. Taas huomaa miten juorut muuntelevat totuutta, semmoisrta rikkinäien puhelimen leikkiä juorut ovat. Perkele.