torstai 31. tammikuuta 2013

Mitä ihmettä? Eilen ollut tällä sivulla 633 ns. katselua. Tuskin on milloinkaan mennyt kolmensadan raja rikki aiemmin, eikä ole mennytkään. Mietin heti, että mitä typerää olen tehnyt ja nyt tullaan katsomaan millainen idiootti se on.

Ulkona on Sankka Pyrystä


Eilenaamulla minulla oli  luovuuskohtaus (olen oppinut termin edesmenneeltä ystävältäni Kosti Toloselta, jolle omistan aforistis-lyyris-poleemisen teokseni Ulkona on Sankka Pyry, Kosti harrasti kaikkea kolmea, aforistiikkaa, lyriikkaa ja polemiikkaa, kun googlaa hänen nimellään niin löytyy jokaista lajia, usein on ikävä Kostia) ja sommittelin.

Kun tietää vähän niin tietää paljon.
Kun ei tiedä mitään niin tietää kaiken.
Mitä vähemmän tietää, sitä enemmän tietää.
(sarjasta "Sokrates on kynitty kana. Metasyllogistiikkaa tynnyristä")

Mitä suuremmat perusvirheet sitä suuremmat yksittäisvirheet.
(sarjasta "Yhä kömpelömpiä lauseita")

16.8.2012 - 30.1.2013


Viisi ja puoli kuukautta juomatta. Nyt alkoi (Alko) uusi juomattomuusperiodi. Eilisen saldo: noin kaksi typerää puhelua, joissa jankutin typeriäni, baarissa hukkasin sormuksen, kun se on löysä kun olen laihtunut myös sormista, mutta soitin baariin ja sormus oli löydetty, käyn sen kohta hakemassa, kotona kaaduin parketille ja siihen olisin jäänyt ilman apuvoimia, oikeassa kädessä on naarmuja, muistamattomuus on laajaa, mutta vaimon mukaan en ollut ihan hirveä. Olen siinäkin onnellisessa asemassa, ettei esim. Kinnunen todellakaan viekoittele minua juomaan vaan päinvastoin kannustaa raittiuteen, muutkin ihmiset kannustavat mutta katurunoilijan kannustus on erityisen tärkeää ja Kinnunen kyllä tietää ettei joillekuille juominen sovi. Minulta menee kännissä aivan tolkku ja krapulassa olen menossa hirteen. Eli parempi olla juomatta. Tahdoin kertoa tämän, että jos jollakulla on viinan kanssa ongelmia, niin voi huomata että Vätissäkin on, tulee sellainen tunne ettei ole yksin.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Vihainen keski-ikäinen mies.

Vihainen omakotitaloasuja/ rivitaloasuja/ omistusasuja.

Se, mikä menee läpi, riippuu maineen määrästä. Haavikko saattoi kirjoittaa ihan mitä tahansa ja neroa oli. Ilmeisesti Haavikko tiesi tämän. Ongelmia oli asiantuntijoiden parissa, tämä on yleisempikin eikä vain Haavikkoa koskeva ongelma, asiantuntijat kun voivat vaatia näyttöä, asiaa, esim. lähdepohjaa historiallisille väitteille. Siihen ei riitä "oma lähde", vaan pitäisi olla kaikki lähteet. Tämä on ongelma. Parnassossa voi julkaista historianoikaisujaan, jotka eivät ole edes historianvääristelyjä, asiantuntijalehdessä on tarkempaa. Se on ongelmallista.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Akateemisen Kirjakaupan alennusmyynnin loppurysäyksessä oli Knausgårdin Min kamp 3 ruotsiksi hintaan 8.90 miinus 40 prosenttia. Oli se pakko ostaa, etenkin kun halvalla sai. Sitten harmittelin etten ostanut kakkosta (mahdollisuus perversiteettiin) ruotsiksi (huomaatte syyn) samaan hintaan. Huomenna käyn ostamassa. Vitonenkin oli. Myös taskuisena. Nelosta en nähnyt.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Soisin että tämän joku lukisi:
"Miksi ihmiset nyhräävät modernistisia runojaan joissa on kolme sanaa sivulla? Siksi etteivät he osaa muuta. Kai sinäkin sen tajuat kaikkien vuosien jälkeen, helvetti. Jos he osaisivat muuta, he tekisivät sen. Sinä osaat mutta et arvosta sitä. Vähättelet sitä, haluat mieluummin olla etevä ja kirjoittaa esseitä. Kaikkihan esseitä osaavat kirjoittaa! Se on maailman helpointa hommaa."
- Karl Ove Knausgård, Taisteluni. Toinen kirja, s. 136, Geirin vuorosanasta päähenkilölle.
Geirin mukaan Karl Oven pitää kirjoittaa romaania, eikä esseepaskaa tai haikailla runoutta. Suomessa on melko tarkkaan kolme hyvää esseistiä ja sitten kymmenen aivan surkeata perässäjuoksijaa, mikä on perässäjuoksijan ominaisuus. Niin sanottua esseeromaania ei kukaan edes yritä, kun siihen menisi aikaa ja kaikki aika menee kirjallisissa tapahtumissa juoksemiseen.
Ihminen on mitä hän syö.
(mm. vegetaristien ja kanafarmarien välttelemä sanonta)

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

voihan venäjä
Onpa kiva kun alkaa olla 41-vuotias. Lueskelin Knausgårdia sivulle 103. Sympatiseeraan jannua. Ja niin nautin kun se sanoo Ruotsia paskamaaksi. Varmaan Norjassakin on näitä hysteerisiä Ruotsin kehujia, jotka eivät saa yöllä unta jos Ruotsia on moitittu. Toissa syksynä kävin Tukholmassa ja jossain Kulturhusetissa ja siellä näin Knausgårdin kuvaamia varhaiskaljuja miessukupuolensa häpäisijöitä. Odottelin kasvavalla innolla että pääsisi maasta pois. Fasistinen Ruotsi ei minua miellytä lainkaan. Onneksi pääsi illalla lauttaan ja vähän vapaampaan maahan. Suomessa kun saa vielä olla esim. vittuuntunut. Huomenna epäilemättä on toisin mutta nautin kun vielä voin. Fasismi lähtee (luin jostakin) sanojen kieltämisestä ja sitähän tuo Ruotsin touhu on. On sitä meilläkin. Urheilijat kertovat lehtimainoksessa ketä ei pidä äänestää. Naurettavaa. Ehdotan, että seuraavan kerran kun venäläisillä on maantarve niin ohjataan ne Suomen läpi Ruotsiin. Saa Norjassakin pistäytyä, en sillä. Kostamuksesta voisi rakentaa kuusikaistaisen laanin Tornioon että siihen suuntaan, olkaa hyvä. Tämä on aika hauska "visio", suorastaan televisio. Autolautat vaan täyteen aron poikaa ja lahden yli Ruotsiin, jolla toki on eräs hyvä puolustuskeino, semmoinen miina, surströmming, mutta muuten taitaa olla heikkoa ja venäläinen on tottunut kaaliin, sen hajuun. Hapansilakan ja kaalin hajut on vähän samanlaiset. Venäläisen ominaishaju on kanssa aika jännä, haistelin sitä viisi vuotta enkä ihan kerinnyt tottua. Minua kun on moitittu mm. russofobiasta mutta kun minä tiedän mistä puhun. Se siinä on paha. Kuitenkin tiedän, etteivät venäläiset ole kaikki täysiä paskoja, vaikken pidäkään heidän yleisestä tyylistään. Minulla on kokemusta niistä perkeleistä eikä kokemus ollut hyvä, mutta olen varma että on olemassa mukavia venäläisiä vaikken olekaan heitä tavannut. Pidän myös useista venäläisistä kirjailijoista. Minun fobiani kun ovat sellaisia, että ne perustuvat kokemukseen. Myös filiani. Moittijoillani ei ole elämässään lainkaan kokemuksia, eivätkä voi ymmärtää empirean merkitystä, koska ovat aina eläneet säkissä. Minä en ole elänyt säkissä vaikka olisin tahtonut elää säkissä. Se meissä on sama, tahtoisimme toistemme elämät ja minä olen valmis vaihtoon. Yliopistolla opin että on kova jätkä jos on nahkatakki. Niin minusta tuli hetkeksi elämäni ensimmäisen ja tähän mennessä viimeisen kerran kova jätkä. Muualla kun vaaditaan vähän muutakin. Knausgårdin olisi pitänyt ottaa Tukholmasta lauttaa lahden yli. Olisin ollut vastassa. Guillou on idiootti, mutta Pahuus on hyvä kirja ja siinä päähenkilö tutustuu suomalaiseen vähän vapaampaan elämäntyyliin. Olen ylpeä, ettemme ole ruotsalaisten kaltaisia, vaan, miten sen sanoisi, vapaampia. Paradoksaalinen juttu mutta niin se taitaa olla. Tuossa tasa-arvovouhotuksessa on menty ihmeelliseen mielipidesensuuriin eli aivan vikaan, mutta ei muuta voi odottaa kun tekijöinä on ollut sukupolvensa hölmöimmät tyypit. Tasa-arvo on hyvä asia, muttei se tarkoita sitä että miehiltä leikataan munat ja naiset tekevät kaikki ne virheet, mitkä miehet ovat jo tehneet. Perhana että menen vielä tapaamaan Knausgårdia ja kerron, että vielä on toivoa, kaikki ei ole menetetty, viimeinen kasematti valtaamatta, niin sanotusti. Ämmät siitä varmaan pitää, Knausgårdista. Taisteluni! Mikä häväistys poliittisesti korrekteille ihmisille! Näille, jotka moittivat ihmisiä "fasismista" ja itsellään on CCCP-pinssi takissa. Tunnen tällaisia kusipäitä. Kaikki tuntevat. Tuo on ihan yleistä. Ei jumalauta ihminen on täyshullu. Ei järkeä päässä lainkaan. Eikö ne tajua miten typerältä näyttääkin tuollainen. Ei ne tajua. Ja koko ajan ollaan sensuroimassa, mitä saa sanoa, kirjoittaa, ajatellakin. Ja lopuksi kertovat olevansa vapauden asialla. Ihan kuin tietäisivät totuuden. Ei sitä kukaan tiedä, vääryyttä voi kenties aavistella.
Haulla on tultu

(koiran käyttäminen kulkuvälineenä)

lauantai 26. tammikuuta 2013

MUN PROJEKTINI


kunhan ei asiasta sano
mistä tahansa muusta

(ohje onnelliseen vuorovaikutteisuuteen)

Mitä sitä tekisi. Olen kuunnellut musiikkia (viimeksi tämän) ja kirjoitellut sekavuuksia. Piti kirjoittaa asiaa (vrt. yllä), mutta jämähdin tähän. Tällä kalenteriviikolla olen kirjoittanut 43 liuskaa SITÄ, mikä on viikkotavoitteesta, mutta ei minulla ole kiire. Olen kuukausitavoitetta edellä 58 liuskaa. Toisaalta olen vähän muuttanut tavoitteita, niin että olen tuplannut kuukausitavoitteen, silloin tässä kuussa on vielä mentävää 29 liuskaa. Se on kolme päivää. Kuukauden päiväennätys on hieman vajaa 17 liuskaa. Kun vähän aikaa harjoittelen niin pystyn kirjoittamaan 30 liuskaa päivässä. Tosin ei tarvitse mutta huviksi ja hyödyksi. Tämä on vähän semmoinen "ihmiskoe", mutten koettele muita ihmisiä Tri Mengelen & Co.:n malliin vaan itseäni. Enkä ole lähtenyt epäonnistumaan vaan onnistumaan. Tosin lähtökohtani on huono, kun ei ole kustantajaa, tusinaa kustannustoimittajaa, performanssiryhmää eikä muitakaan tukijoita, mutta olen päättänyt yrittää. Olen antanut tälle nimeksi Tusinaromaani. Setä näyttää lapsille tekemisen mallia eli kolmetoistaprojekti. Kirjoitan 12 + 1 romaania vuonna 2013 ja tuo kolmastoista romaani menee noiden kahdentoista sisään kahteentoista osaan jaettuna. Olen jo odotellut, milloin "media" ottaa yhteyttä ja valmistautunut kuvauksiin ja valittelemaan kun on vitun raskasta, mutta kun on salainen puh.nro niin vissiin siksi ei ole soiteltu. Aion kuitenkin voivotella pelkästään. Kaksi viikkoa sitten kirjoitin neljässä päivässä hieman alle 47 liuskaa, sitten luin kaksi kirjaa ja kirjoitin niistä 5 000:n ja 6 000:n merkit arvostelut. Semmoinen viikko, pikkasen seuraavan viikon puolelle meni, jälkimmäisen kritiikin lähetin vasta maanantaina klo 13.15. Etten olisi blogannutkin eli joudun nyt valittamaan, että mahdolliset bloggaustauot johtuvat kun olen kirjoittamassa Tusinaromaania. Varmaan harmittaa. Ja minua harmittaa jatkuva valittaminen. Kyllä minua väsytti ihan saatanallisesti kun oli ensimmäinen romaani valmis ja sitten rahtauduin kritikoimaan, mutta tiesin itse valinneeni tämän ja, kuten Heikinheimo sanoo Sostakovitsin sanoneen, niin ei pidä valittaa, jos on säveltäjäksi päätynyt, mutta kirjanpitäjä voi jo vähän nurista. Tuosta valittamisesta on minulle valitettu ja sain idean, että minäpä teen kanssa jotakin, vaikken ole kirjailija, varsinkaan helvetisti hyvää huomiota saanut kirjailija, olen vain tämmöinen pösilö. Moni olisi onnesta soikeana, jos olisi tilaisuus projekteilla ja minullahan tämä tilaisuus on ja käytän tilaisuuteni. Ystäville kenties ei aina ole aikaa, muttei niillä ole minullekaan aikaa, lomaa en ole pitänyt koskaan, joten minulla on asiat hyvin, munaan tässä vain itseni. Eilen olin juuri kirjoittamassa, kun Timo soitti enkä uskaltanut sille kertoa tästä, mutta nyt varmaan saa tietää. Appiukolle kerroin ja se luuli että on yleistä tietoa ja on levitellyt asiaa Satakuntaan saakka, mutta ajattelin, että, pelkuri kun olen, kirjoitan 2-3 romaania ennen kuin alan laajemmin huudella projektistani. Olkoon, pidänpä tunkkini. Että tämmöstä. Minut saa hirttää enkä sittenkään vingu. "Sen kerran kun runous saa huomiota, niin sitten vain valitetaan." - eräs turkulainen kirjallinen vaikuttaja. Ei minulla ole mitään näitä vastaan, mutta joskus voisi ajatella sitä julkista kuvaa, imagoa. Hyvin silkkihansikkain heitä käsitellään, kun tapaavat kovin hermostua jos ASIASTA sanoo. Minulle kirjallisuus on elämän tarkoitus, olen täysin ehdoton mitä kirjallisuuteen tulee, olen antanut sille elämäni, enkä siedä "fiilistelyä" ollenkaan. Suunnitelmani on, että kirjoitan tuon 1040 liuskaa ensin ja sitten loppuvuoden keksin siihen kaikenlaista. 31.12.2013 kello 23.59 Tusinaromaani. Setä näyttää lapsille tekemisen mallia eli kolmetoistaprojekti on valmis. Ellen kuole, sairastu pahasti tai satuta itseäni esim. liikenneonnettomuudessa, niin en näe mitään syytä miksen onnistuisi. Perkele, kun menin jo kertomaan, ei pitänyt blogissa kertoa lainkaan. No, mitä siitä ja tästä.

Arial Courier Georgia Helvetica Times Trebuchet Verdana


Arial Ei sieltä mitään löydy. Kunnei ne oo ketään. Arial Arial Arial Arial Arial Arial Arial Arial
Courier Ei sieltä mitään löydy. Kunnei ne oo ketään. Courier Courier
Georgia Ei sieltä mitään löydy. Kunnei ne oo ketään.  Georgia Georgia Georgia Georgia
Helvetica Ei sieltä mitään löydy. Kunnei ne oo ketään. Helvetica Helvetica Helvetica
Times Ei sieltä mitään löydy. Kunnei ne oo ketään.  Times Times Times Times Times Times Times
Trebuchet Ei sieltä mitään löydy. Kunnei ne oo ketään. Trebuchet Trebuchet Trebuchet
Verdana Ei sieltä mitään löydy. Kunnei ne oo ketään.  Verdana Verdana Verdana

Timesin lisäksi vain Georgia on kelvollinen. Courierin keveys tietenkin, mutta nämä muut on ihan hirveitä.
 
  

Tunnustuksia

 

Sattuu

Ihmisten hulluus.
En mää parempi oo.
Mutten toitota
tuolla erinomasuuttani,
ainakaan jatkuvasti.
Joskus sentään. Usein

tekis mieli kostaa. Sitten
sanotaan, että niitä koetellaan,
jotka kestää. Kovaa puhetta.
Mutta noin se taitaa olla. Ei
noi suunsoittajapaskiaiset
kestäs mitään. Viime yönä

kelasin miten joitakin koetellaan,
mulla oli ihan esimerkki
mielessä, ei oma itse
tällä kertaa vaan yks
toinen. Istuin tässä
ja kelasin että jo on.

Rakas Jumala auta meitä ihmisiä
tässä saatanallisessa hulluudessa että
osattas edes vähän olla.

Enkelsmanni Nykissä

Quentin Crispin ja
hänen elämäntapansa ihailijana
tää biisi on mulle tärkeä,
vaikka Sting on Sting.
Täytyykö se erikseen sanoa.

Juntti Stadissa

Tää on hyvä.

Mies Kuussa

Andy Kaufmanin ja
wrestlingin ihailijana
tää biisi on mulle tärkeä.

Ja kun siirrytään
takaisin perusfiilikseen
vitutukseen niin

Ajo

Mistä mä just luin
ettei häntä masenna
vaan vituttaa.
Se on eri asia ja
tarkempi juttu,
vitutus on sellasta
lannistumista voimattomuutta
ja raivoa
lannistumisesta ja voimattomuudesta.
Kun kuuntelee näitä vitun paskoja.

Menis edes kerran elämässään itteensä.
Siellä olis tilaa.

Niin vitun helppoo

Niin vitun helppoo

"Tell them to fuck off."
Exactement.

On tää paras rockbiisi mitä tiedän
ja tiedän aika paljon.
I see you standing there
you think you're so cool
why don't you just
fuck off

Exactement.

Fuck off.
Fuck off.
Fuck off.
Fuck off.
Putain.


Tässä hieman perspektiiviä ortodoksien puolelta vaikka ollaankin samassa veneessä (Heikki Huttunen (Ekumeniako muka turhaa?"):
Päivi Jussila [Tuiran srk:n kappalainen Oulusta] peräänkuuluttaa muun maailman kuin miehisen pohjoisen teologiaa. Se on nähdäkseni jo parikymmentä vuotta sitten tullut mukaan ekumeeniseen työhön. Ekumeeninen teologia ja työ ovat nykyään kokonaisvaltaisia. Radikaalit yhteiskunnalliset toimijat tuntevat klassiset kirkkoisät ja akateemiset kirjoittajat ymmärtävät kontekstin olennaisuuden. Ekumeniaa eivät tee enää vain valkoiset miehet luterilaisesta tai reformoidusta Euroopasta. Maailmanlaajuinen katolinen kirkko on siinä mukana. Afrikan ja Aasian protestanteilla on siinä äänekäs osansa. Lähi-Idän ja itäisen Euroopan ortodokseillakin on annettavaa. Vaikka se vaikeaa onkin, koko ihmiskunnan kokemus vaikuttaa siihen miksi kristillinen ekumenia tänään ja huomenna muodostuu.

Kristittyjä eivät yhdistä kirkkojen elämän moniväriset kukinnot, vaan yhteisen rungon juuret.

Virkistävää lukea järkipuhetta, eikä "viholliskuvien rakentamista", mitä jatkuva monkuminen "valkoisesta miehestä" ynnä muusta on, ja "viholliskuvaa" tehdään nimenomaan sisäpoliittisesti enemmän tai vähemmän kuvitelluista vastustajista. Mutta pitäisi lukea ja tutkia itseään, eikä jankuttaa asioista, joita ei enää ole (naispappeutta Suomen luterilaisessa kirkossa jotkut yhä luulevat ongelmaksi, kun naispappeus on Suomessa ongelma noin kolmelle pohjois-satakuntalaiselle seurakuntapastorille) ja lukeminen ja tutkailu on hankalaa. Kivempi lässyttää yleisesti ja fraasikkaasti, niin saa päännyökytyksiä osakseen.

Luin eilen FB:stä kirjallista yleislässytystä, missä yksi moitti toista epähumaanista käytöksestä. Tietäen yhden oman käytöksen etenkin viiden kaljan jälkeen yleislässytys oli hämmästyttävän kaksinaamaista mutta tämä kaikki menee läpi, mitä tahansa voi sanoa, mitä tahansa voi tehdä eikä kukaan sano eikä tee mitään. Kukaan ei huomauta, että teot ja sanat ovat pikkasen etäällä toisistaan. Sen sijaan käydään ilmoittamassa, että ollaan samaa mieltä. Ihmisen hulluus on niin kauhistuttavaa ja jatkuvasti oman ennätyksensä ylittävää, tai lähinnä alittavaa, että jos tuo energia käytettäisiin hyvyyteen, kauniisiin asioihin, niin maailma olisi kelpo paikka elää. Kukaan ei sano, että haista jätkä vittu. Tuollainen von oben -kaveri, joka opastaa muita mutta itse on täysi sika, vaikka on huomattava että sika on miellyttävä eläin. Ja nämä humanistit vihaavat eläimiä, tietenkin, kyllä ne lähimmäisiäänkin vihaavat mutta joutuvat sitä hieman peittelemään.

Ihminen tuottaa aina pettymyksen. Tätä ei pidä unohtaa. Silloin pettymys ei aina lyö naamaan aivan suojauksetta. Eilen järkytyin kun kuuntelin eräänkin humanistin toilailuista. Miten joku voi olla tuollainen? Ja kun lukee sen juttuja niin luulee että tuossa on ajatteleva, tunteva ihminen, mutta ei ole, täysi paska. Lähimmäisensä kiduttaja se on. Tietenkin "vihreä".

Poliittisesti en ole
keskellä oikealla
enkä vasemmalla

vaan ihan pihalla

perjantai 25. tammikuuta 2013

("Vittu, ei pysty." - J. Kjäll, Barcelona 1992)

Taas yksi syy olla olematta FB:ssä


FB:ssä on ne kuvat, sinne voi laittaa kuvia. Joku yliopiston vatipää panee sinne, siis ei ahteriinsa vaan FB:hen jotain 90-lukuisia kuvia, joissa naiset ovat bikineissä ja kapakassa nostellaan maljoja. Sitten hän "merkkaa" kuvat eli voi käydä katsomassa bikinisen FB-sivua. Ei mitään tolkkua koko hemmolla. Kysyin, että on kai sille idiootille sanottu asiasta ja vastattiin että on, mutta pitäisi sanoa joka kerta erikseen. Ihme tyyppi. Ei vittu miten ihminen voi ollakin hullu. Joku sanoi, että kivahan se toisaalta on katsoa miltä 20 v. sitten näytti. Ja vaimokin on kuvissa. Sitten huomautettiin, että ne kuvat on ns. paperikuvia eivätkä ns. digikuvia eli pösilö on joutunut skannaamaan kuvat. On ihmisillä erikoisia harrastuksia. Oli hyvä etten lähtenyt aikoinaan Villa Lanteen, kun saisi nyt pelätä paskat housussa millaisia dokauskuvia on tällä kertaa FB:ssä. Olen joskus harmitellut, kun en hakenut Villa Lanten kurssille, mutten harmittele enää, jos siellä on tuollaisia tyyppejä ollut. Niin joo, nyt se on Turussa.

torstai 24. tammikuuta 2013

K.O. Knausgårdin (Knausgard eller Knausgaard på anglais) Taisteluni. Toinen kirja on siirtynyt omistukseeni. Ja H. Hämäläisen Raakileet. En ole varma kumman luen ensin. Raakileet on lingua francaksi Not Ready Yets. Winnipeg.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

UoSP


En inhoa keskustelua. Inhoan keskustelijoita.

Tuo tautologisuusko siitä tekee niin lattean? onko se lattea? Ehkä tuo jonkun mielestä on hyvä. Tautologisuus? Siis itsestäänselvyyden sanominen. 2 + 2 = 4.

"Elämä on ihmisen parasta aikaa."
- Matti Nykänen

Tämä on hyvin sanottu. Mainitsinko asiasta Turun pääkirjaston studiossa 11.11.2011? Ainakin kirjoitin, että tämä, tuo on hyvin sanottu ja jos sen olisi sanonut P. Haavikko, myöntäisimme asian (ääneen). Lausumassa on paradoksaalisuuden voimaa. Sitä vissiin kutsutaan aforistisuudeksikin.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Olen ottanut lääkkeet.
Kuiva kausi, kun ruuti ollut märkää.

*

Kirjoitan ensin, vasta sitten lähden ostamaan Veikkaajan NHL-liitteen. Siinä meneekin loppupäivä ja ilta. Suuria unelmiani on päästä Veikkaajan kolumnistiksi.

lauantai 19. tammikuuta 2013

perjantai 18. tammikuuta 2013

Kasaantumisteoriasta y.m.:stä


Luin illalla taas Petter Sairasen kirjaa Muisti on unta. Sitä lukiessa tulee mieleen kasaantumisteoria, jonka osateoria on "raha tulee rahan luo". Eli miksi tietyntyyppiset asiat kasaantuvat. Jos tulee yksi kuolema, niin tulee toinenkin, siitä voi olla varma. Hieman katkerana miettii, miksi joillakuilla menee aina niin saatanan hyvin, ei vahingossakaan mitään. Sitten nämä hyväkkäät ihmettelevät ja moittivat toisten jatkuvaa epäonnea. "Itseaiheutettua", sanovat. Mitä perkeleen itseaiheutettua siinä on, jos on oppinut siihen, että ongelmat ratkaistaan lyömällä ja juomalla? Terävimmät ovat huomanneet, etten enää kirjoita P. Sairasesta. "On katkaistava sukupolvien kierre", sanotaan ja se on hyvin sanottu. Muttei siihen katkaisuun kykene kuin harvat. Perussuomalaisten menestys perustuu pitkälti tähän, että yhdet eivät ymmärrä eivätkä toiset kykene. Halla-ahot & muut politrukit ovat sitten oma porukkansa. Halla-aho on moderni Lenin.

torstai 17. tammikuuta 2013

epätoivo


Olimme syöneet liikaa.
Emme olleet löytää aiheita dialogiin.
Puhuimme jopa runoudesta.

(varh. tunnettu nimellä "aiheita dialogiin"; muistikirjalöytö)

5 viisi viidessä
7 seitsemän seitsemässä
5 viisi viitenä

Haikun muoto on palindrominen.

Aiheita. Hauska sana. Aiheita dialogiin kirjan nimeksi. Osaston. UoSP:hen sopisi.

Akateeminen "ura"


Kun etäältä seuraan näiden akateemisten elämää ja "uraa", tulee usein mieleen tämä kohta Frendeistä (5.14), missä akateeminen Ross selostaa työstään:
Ross: Someone sent us a basket at work once, and people went crazy over those little muffins. It was the best day.
Chandler: Your work makes me sad.
Ilmeisesti on universaalia tuo akateemisten elämän & "uran" surkeus? Sitä jatkuvaa paperisotaa ja raukat luulevat että se on muualla samanlaista. "Uran" huippukohta on dosentuuri. Kiitän itseäni, että jo ajat sitten poltin siltani akatemioihin, ettei kiusauksenkaan tultua olisi mahdollista "suuntautua" akatemioihin. Hyvällä tuurilla pääsevät pitämään luentosarjan omasta tutkimusaiheestaan, jos tutkimusaihe vielä on, eikä professori varastanut sitä.


Tällekään vitsille Paavo A. ei voi nauraa


Kuka on maailmanhistorian ensimmäinen pakkoneurootikko?
Pontius Pilatus, sanoihan P. Pilatus pesevänsä kätensä.

Evoluution askellusta odotellessa


Kai sellaiset äidit ovat häviävänä vähemmistönä, jotka eivät maaseudulla jaksa kasvattaa sairasta lastaan ja lähtevät kaupunkiin tapaamaan rakastajaa, jolla toki on hänelläkin oma perhe, ja sitten heidät heitetään ravintolasta ulos, kun toimivat ns. siveettömästi eriötilassa? Tällaisen tarinan kuulin. Ja maaseudulla mies, ehkä hölmö, rakastaa ja uskoo. Suosittelisin tällaisille miehille, että teettäisivät isyystestin. Eräs harvoista arvostamistani suomalaisista miehistä näin tekikin ja häntä kohtasi miellyttävä yllätys, mutta monille yllätys saattaa olla toisentapainen. Muttei se rakkautta poista, isän ja lapsen välinen suhde kun ei juurikaan perustu biologiaan vaan (tässä järjestyksessä) järkeen ja tunteeseen. Äidin ja lapsen välinen suhde puolestaan perustuu (tässä järjestyksessä) vaistoon, järkeen ja joskus tunteeseen.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

2 fraasia eli miten tunnistaa puupää


"Pentti Linkola kirjoittaa loistavasti ja hänellä on hyviä ajatuksia, vaikken olekaan kaikesta hänen kanssaan samaa mieltä."
Kansainvälinen vastine:
"Louis-Ferdinand Céline on loistava kirjailija, mutten jaa hänen poliittisia mielipiteitään."
 
Kai näitä on muitakin. Ai niin, tämmöinen:

Pidän Timo Hännikäistä loistavana kirjailijana ja erinomaisena ryyppyseurana, mutten jaa kaikkia hänen poliittisia mielipiteitään.

Tuohon ei tarvinnut laittaa lainausmerkkejä. Lisään vielä:

Myös poeettinen ajattelumme on eriävää.

Ja:

Samat kans tosta Kinnusesta. Onkohan se vihree? Viree ainakin.
Aforistisille persoonille Lassi Kämäri -palkinto. Jakaako Kämäri sen itselleen, kun oli niin kärmeissään Runeberg-raadista? Toivottavasti joku osallistuu, ettei sitten tule napinaa siitä ettei ketään kiinnosta.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Tuli mieleen tosi huono vitsi, kun katon urheilugaalaa (ilm. kv. formaatti), epäilemättä vitsi loukkaa niitä, jotka tapaavat loukkaantua toisten puolesta, jotka eivät loukkaannu kun ovat suhteellisuudentajuisia ja tietävät että nauru pidentää ikää (on ne loukkaantujat silti pitkäikäisiä, varmaan eläisivät ikuisesti, jos osaisivat nauraa).

Millaiset suosionosoitukset pyörätuolikelaaja sai?
Standing ovationit.

Ei ihan huono! Pornogaalassa voisi olla samantyyppistä menoa. Ohoh! Leka-Peksi ei voittanut vaan Tuuli "Surf" Petäjä-Sirén. Mut Tähti voitti ton toisen jutun.

Nuijat

alias

muistiin-panoja filosofiseen aikalais-kritiikkiin


Onko televisiossa enää "talousuutisia"? Ei taida olla kun uutiset ovat pelkkää taloutta. Hei, me lopetettiin talousuutiset, ja keskitytään muuhunkin... Hieno taikatemppu ja vain hölmöt uskoivat samaan tapaan kuin uskoivat "arabikevään" tuovan vapauden, demokratian ynnä muun.

Kun katsoo, keitä ihmiset kuuntelevat, huomaa että ihmiset ovat löytäneet tasoistaan kuunneltavaa. Lainaan jälleen kerran Kierkegaardia: "Kiitos. Mutta minä en tanssi."

Ennen oli muutama ihminen, joita vastustamalla tiesi olevansa huomenna oikeassa (Kaalo N. mainittiin tässä yhteydessä ja muutama muu kommunisti), nyt riittää kun on toista mieltä kuin kokonainen aikakausi (vrt. Turkan puheet itsestään ja aikakaudestaan). Helpoksi on mennyt. Mutten silti laske rimaa, vaikkei näillä muilla ole rimaa lainkaan (Sianhoito-oppaassa oli puhetta rimanalittamisesta rimattomassa ympäristössä).

*

Säässä (miksi on jatkuvasti säätiedotuksia, ei  moderni ihminen tee säätiedotuksilla mitään toisin kuin maanviljelijä) puhutaan "korkean selänteestä". Tuosta saa hauskan NHL-kausi alkaa viimeinkin -sananpläjeen. On sitä odoteltu. Ensi viikolla ilmestyy Veikkaajan NHL-liite. Miksei minulle tule Veikkaajaa vaikka joskus on tullut? Miksi vihaan Veikkaajaa? On muuten hyvä lehti. Tuleva Parnasso voisi siitä ottaa mallia. Kukahan sitä tulee päätoimittamaan, varmaan joku tietää. Tulisi M.-T. Kuuskoski, siinä on hyvä päätoimittaja, todella ahkera ja pilkunviilaaja, mutta pidän sellaisesta vaikka toki motkotan. Itsekin olen pilkunviilaaja. Mutten motkota. Itselleni. Mutta muille. Kai ne siihen jonkun nöyrän juoksupojan etsivät, joka tekee mitä käsketään. Tahtoisin, että minulle juostaisiin.

Älyn väläys


Vapautta tahtovat älyvapaat.

Älyn vajaus



Lohtuako


"Opettele olemaan väärässä - maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat oikeassa. Siksi se on NIIN KUVOTTAVA paikka."
- Céline, 1894-1961, ranskal. kirjailija, tunnettu esikoisteoksestaan Niin kauas kuin yötä riittää, myöhemmin sekosi ja oli kavala mies (jargon menee suurin piirtein näin).
Oleellista ko. sitaatissa on se, että C.:n mukaan on opeteltava olemaan väärässä. Oikeassa-olijat eivät sitä osaa. Tosin eivät he ole oikeassakaan. He eivät ole. Vrt. ominaisuudettomuus.

(Tuleva aforistis-lyyrinen teokseni Ulkona on Sankka Pyry käsittelee tätä. UoSP:tä ennen on pari muuta jutunjutskaa, muun muassa kadullinen avantgarderunoteos En päätynytkään Tampereelle. Olen melko varma, että viiden vuoden päästä on ns. tuotanto ns. koossa. UoSP:n ja EpT:n lisäksi täytyy keksiä muutakin. Ehkei jaksa.)

Näin on käynnistynyt, jo edellisessä merkinnässä, blogini läskikaupungillajamaassa olemassaolon toinen vuosi. 25 onnetonta ilmaisee julkisesti lukevansa/ seuraavansa blogia. Osanottoni. Ei se kiva ole, jos blogirullassa näkyy Olen vastarinnakiiski ja yleensäkin ajattelija -tyyppisten blogien ohessa & ohella läskikaupungillajamaassa. Nyt soi Tepon Jaska. Häntä vissiin voi sinutella. Mielelläni en sinuttele vanhempia ihmisiä, enkä sellaisia joita en tunne. Kuulemma törkeää käytöstä. Haistakoon vitun. Paljonkohan tässä blogissa on pituutta, tämä on vissiin 778:s merkintä, aika lyhyitä nämä merkinnät ovat, ehkä 200-300 sivua on läskikaupungillajamaassa pituutta. Jos tekisi opuksen v:sta 2012. Kiva se sitten hyllyssä. Voisi katsella. Kyllä en tee.

Jatketaan. Menen kirjoittamaan päivämuistikirjaa, kun on sanottu, ettei blogiin pidä lykätä ihan kaikkea. Niin se on.
"Tänään on laiskottanut, vain 5 liuskaa tuli valmiiksi, mutta eihän minulla ole kiirettä. Sää on pilvinen ja kolea, ääni on maassa; taisin puhua Taaniloiden kanssa liikaa. Hannu on mukava, iloinen ihminen, jonka reippautta kestää yhden illan hyvin. Naiset hämmästelivät saunassa sen isoa kyrpää. Viinaa ei paljon juotu."
(Saarikoski P. Suomentajan päiväkirjat, s. 237, 11.-14.8.1971)

maanantai 14. tammikuuta 2013

Thomas Pynchon Quote of the Day


Apologia &c.


Olin niin väsymyksen-jälkeisessä tilassa, kun kirjoitin Suomentajan päiväkirjoista, etten mene takuuseen kirjoitinko jo aivan mielisairaasti. Tosin kirjoitan jo aivan mielisairaasti muutenkin. Niin sanotaan, kohteliaammat puhuvat "tajunnanvirrasta".

Saarikoskella oli se kuulu huono itsetunto ja sitä kompensoi. Hän kertoo tämän. Kun joku kertoo omasta itsestään jotakin, sitä sitten pidetään totena, eri toten jos tämä kertoma on negatiivista ("kuka sitä ihteä moittis?"). Jos esim. kerrot olleesi ihan vitun kännissä yleisellä paikalla niin sen uskovat noin kaikki, etenkin "median edustajat". Saarikoski sai hyvää apua sano-masokismiinsa typeryksiltä.

Miten jumalattoman ja jumalallisen kauniisti Saarikoski kirjoittaa. Hänen tekstinsä vyöryy, ei sitä voi jättää kesken ja kun päätyy väliaikaiseen loppuun, alkaa odottaa lisää. Saarikoski kronikoi, kirjaa elämää ja maailmaa. Hannu Waarala siitä sanoo:
"Saarikosken päiväkirjoista on muodostunut kokonaisuudessaan ainutlaatuinen runoilijan muotokuva, elämän ja kirjoittamisen poikkeuksellinen lähiluku.

Päiväkirjojen tunnustuksellisuus on kuin rousseaulaista draamaa, jatkuvaa yksityisten ja yleisten asioiden välistä kamppailua, usein myös luonteeltaan ideologista kiistakirjoitusta. Lähde."
Elämä ja maailma on siis "liikkeessä". Koko ajan sattuu ja tapahtuu. Ihmisiä tulee tarkkailun alle, häipyy tarkkailun alta, on koko ajan tarkkailussa eikä ole lainkaan tarkkailussa. Seuraavassa osassa Saarikosken magnum opusta taitaa Matti Klinge, toinen grafomaani, taas tulla valokeilaan.

Aikaisemmassa blogissani joku kommentoija huomautti siitä, keitä Seppo Heikinheimo ei mainitse muistelmissaan. Huomautus oli tärkeä. Ketkä jäävät Saarikoskelta maininnatta, etenkin sellaiset, jotka kuitenkin pyörivät Saarikoskea lähellä? Entiset vaimot ja yleensä lasten äidit mainitaan ja vieläpä varsin neutraalisti, kiltisti. Muutenkaan Saarikoski ei solvaile. Hän jököttää kuin patsas ja kirjaa, hän sanookin tahtovansa tehdä museon.

Saarikosken Suomentajan päiväkirjat ja edeltävät aikuisuuden päiväkirjat (siis nämä julkaistut kolme nidettä) ovat niin upeaa kirjallisuutta, etten löydä sanoja kuvaamaan ensinnäkään niiden upeutta ja toiseksi sitä vaikutusta, minkä ne minussa aiheuttavat. Upea olo. Että joku voikin kirjoittaa niin. Nyt ollaan vuodessa 1972 ja lähdettiin vuodesta 1966. Vuoteen 1983 on vielä matkaa. Onko edes vielä kolmannesta tekstistä saatu painoon?

Tuula II:n seikkailuja toki on hauska lukea. Miten miehet hänestä pitivät ravintolassa ja runoilija on sitten mustasukkainen. Tuula II olikin komea ja kaunis täysverinen tamma. En paremmin sano. Muutenkin Saarikosken naisvalinnat olivat tuolloin varsin tasokkaita, no, kaverilla oli mistä valita.

Muitakin yhä-vaikuttavia saapuu Saarikosken pöytään ja soittaa runoilijalle. Jyrki Pellinen. Hänestä Saarikoski olisi voinut saada runollistasoistansa seuraa. Pellisen grafomaanisuus on sukua Saarikosken menolle. Kirjoittaako Pellinen päiväkirjaa? Elitessä rustaa tekstiä? Jarkko Laine jo kuoli, mutta hänet mainitaan. Ai niin, onhan Salamakin yhä elossa kaikkien kirjakerholaisten kauhuksi.

Menen toipumaan. Huomenna, jos olen katsonut oikein, blogi saavuttaa yhden vuoden iän.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Hyi, yäk yäk yäk yäk. Kyllä oli umpisurkea kirja Hitlerin pako, ei ollut kivaa lukeminen, ei. Mutta luin. Eikä ollut ensimmäinen kerta, kun minulle tarjottiin tuommoista paskaa kritikoitavaksi, epäilemättä katsottiin, että meneekö lankaan... Ja minä menin! Nyt siirryn lukemaan Saarikosken Suomentajan päiväkirjoja (uusi linus lethalis maanantaina), joka on mestariteos. Yritin vapautua velvoitteesta, mutta minut puhuttiin ympäri! Olen lukenut Suomentajan päiväkirjoja n. 47 prosenttia. On hyvä on, on.

Teokseni ääni-raita


1. "Polku", Neon 2
2. "All The Best Girls", Bogart Co.
3. "Girl You Know It's True", Milli Vanilli
4. "Elokuun 11.", Suurlähettiläät

Piilokappaleet:

(5.) "Debi Gibson", Raptori
&
(6.) "Ihminen ei voi elää vetämättä", Mc Nikke T
&
(7.) "Turpa kiinni ja nussi", Lama
&
(8.) "I Really Hate Ya", Briard

perjantai 11. tammikuuta 2013

Tiedoitus


En malta pitää bloggaustaukoa viikon päättymiseen saakka, vaan tiedotan käyneeni tänään kustantajan kanssa perusteellisen runsaan tunnin pituisen neuvottelun, missä käsiteltiin mm. seuraavia aiheita: suomalaisen puuteollisuuden Saksan-näkymät, vesijättömaat, perunkirjoitukset, töllit, paperin hinta, Kansallinen Kokoomus, pk-yrittäjät, Ville Itälä, ja runollinen teokseni, jonka aavistelimme näkevän päivän valon maaliskuun alussa. Puhuimme myös näyttämötaiteesta, eroottisesta proosasta ja tupakkalaista. Hyvä asia oli, että teosasia saatiin käsitellyksi noin minuutissa ja sitten voitiin puhua näistä tärkeämmista asioista. Kehuimme myös erästä kulttuuritoimittajaa. Kinnusen nimi mainittiin myönteisessä hengessä.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Muudankin mielen-ahdiste


Taidankin pitää blogimerkintävapaata viikon loppuun saakka. En, jälleen kerran, pidä merkintöjeni sävystä, enkä kommentoinneistani (esim. täällä). Blogini mahd. kommentteihin vastakommenteeraan. Taidan olla herkkä... Olen pakostakin huomannut, että blogia lukee muutama ihminen, etenkin tällaisen huomionhakuilun jälkeen asiasta ilmoitetaan, ettei lapsella olisi enää paha mieli.

PS: Saarikosken Suomentajat päiväkirjat saapuivat. Heti alkoi vituttaa, että pitääkin lukea Hitlerin pakoa, Saarikosken päiväkirjaproosa innoittaa minua suuresti, "vetää puoleensa". Minulla on linus lethalis Hitun retkessä sunnuntaina (Saarikosken osalta viime viikolla), joten ehkä tänään voisin nautiskella hitusen Saarikoskesta, sillain Anneli Saulin tapaan. Sven Laaksokin lukee Saarikosken päiväkirjoja, eikä niin ollut innostunut Asiaa tai eistä, mikä onkin kehnohko kirja. Tosin Euroopan reuna on vielä kehnompi, joten Svenniksellä on petyttävää edessään. Kirje vaimolleni ja Aika Prahassa ovat mestariteoksia. Menen nyt omiin "töihin". Ihan kohta. Nevö.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Patagonia, Patagonia, ym.


Aloin lukea Hitlerin pako -nimistä kirjaa. Johan on. Hitu olisi opuksen mukaan kuollut Patagoniassa v. 1962. Toki Hitulla oli lapsikin, ainakin yksi. Ehkä kirjasta vielä löytyy ns. järjen lanka, vaikka hieman epäilen.

Argentiina on niitä mielenkiintoisia paikkoja Uruguayn ja Paraguayn ohella. Boliviakin. Ja Brasilian eteläiset osat. Siellä sitä on seikkaillut monenlaista jehua. Nuevoja piisasi ja on niitä yhä.

Kirjavälitys välitti Rousseaun Tunnustuksia-osasuomenteen. Meneekö alle kuukauden että tulee Saarikosken viimeisin pk-nide? Se on siinä & siinä. Tappolinja oli vasta viime viikolla, joten ei hätiä mitiä. Saarikosken pk-niteestä kirjoittaisi todella helposti kritiikin kirjaa näkemättä, mutta kuitenkin tahtoisin lukea kirjan.

Menen lukemaan sitä, kun Hitu Valtakunnankansliasta lähöt otti.





Robert Williams, "Appetite for Destruction" (1978). Lähde.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Sain Anita Konkan Sanat-blogista tunnustuksen ja sitten toimitaan näin: 
"1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle bloggaajalle tunnustuksesta.
4.  Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi."
Ensimmäisen jo teinkin ja sitten tunnustan kahdeksan blogia, jotka olkoon
3. Helinä Kietäväisen Teurasrekkarakkaudet
4. Merja Auerin Mitä huomasinkaan
5. Teemu Helteen Neonvalot
6. Mika Kukkosen Taas yksi kirjablogi (olen vasta tutustumisvaiheessa, mutta todella hyvältä näyttää, ylipäänsä olen vasta nyt löytänyt kirjablogit, sieltä suunnalta löytyy hyvää ja paljon ja eikö joku jo pilkannut kirjablogeja kun niistä mainitsin)
7. Helmi-Maaria Pisaran Pisara
8. Kaisa Kyläkosken Sukututkijan loppuvuosi

Raakkasin pois blogit, jotka jo tunnustuksen ovat saaneet, vaikken edes tiedä onko noissa jo tunnustettuja. Yritin vähän katsoa. Todella vähän. En mennyt tunnustamaan blogeja, joiden blogisteja kärvistelyttäisi tämmöinen populistinen tunnustelu-hively, eli nämä esseistiset persoonat jätin väliin, vaikka heitä luenkin.

Sitten satun-naiseni:

1. Olen vasenkätinen.
2. Olen oikeistolainen.
3. En ole äänestänyt Kokoomusta, perussuomalaisia enkä kristillisdemokraatteja.
4. Isänpuoleinen sukuni on rusthollarisuku.
5. Thomas Pynchon on mielikirjailijoitani.
6. Ensimmäinen lukemani kirja oli joko Arto Paasilinnan Isoisää etsimässä tai (kenen kirjoittama?) Derzu Uzala (kirjoitetaanko noin?).
7. Olen kertaalleen eronnut, enkä tahdo kokea sitä vittumaisuuden määrää enää milloinkaan.
8. Kissa nukkuu lähelläni. Se on mukavaa.

Muudankin mielen-pahoite


Harmittaa, kun vaimo ei ole kotona ja kissa nukkuu niin en voi kertoa heille mieleen-johtumiani. Täytyy avautua blogini kiittämättömille anonyymeille.

Muudankin mielen-kuohu


Ärsyttää, kun kysytään että oletko kissa- vai koiraihminen. Minä olen molempia. Ihminenihminen en sen sijaan ole. Katkerin mielin myönnän kuuluvani ihmislajiin, tähän täystuholaiseen, joka saa kaiken muun hengiltä paitsi itsensä, vaikka juuri ihmisen tuho olisi edellytys elämän jatkumiselle tällä pallolla.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Muudankin mielen-kuohu


On ihmistyyppi, joille lähtökohtaisesti ei pidä sanoa mitään, sillä piakkoin he ovat kertomassa sinulle ja kaikille omissa nimissään sitä mitä olet heille mennytkin möläyttämään. Olen oppinut varovaiseksi näiden ideavarkaiden lähellä, puhun niitä ja näitä, mutten ole (vielä) ruvennut syöttämään näille ryökäleille disinformaatiota, jota sitten jakaisivat ympäriinsä ja munaisivat itsensä. Olen niin lempeä ihminen. Aion kuitenkin vast'edes vaatia vapaakappaleet teoksista, joissa minua on lähdettä mainitsematta siteerattu, ilman lainausmerkkejä toki. Käännyn suoraan kustannuslaitoksen johtokunnan puoleen asiassani.

Paavo H. &c.


Mitä ikävämpää sanot, sitä todempana sanomisesi otetaan.

Todempana? Tosi, todempi, tosin. Dodiih.

Kun olis Paavo Haavikko niin vois kirjottaa mitä tahansa. Mitä-tahansa.

Eikö aikalaiskritiikki ole juuri sitä madonlukua? "Nyt kuollaan." - "On se nero, kun noin sanoi."

Mutta jos mietitään, että X sanoo "Mä oon narkkari" niin tuommoista ennemmin kuunnellaan ja muistetaan kuin jos X sanoo "Mä dokaan aika harvoin". Paska nousee pintaan. Arto Salmisella oli se romaani, Paskateoria. Siinä vissiin paska putosi. On kummaa on.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Muudan hupaisa avaruusjutelma


Koska kuulun enemmistöön "abduktoidut", kerron seuraavan tarinan. Pudasjärvi, kuten tietty, on Suomen ufotoimintaisinta aluetta sillä loogisella selityksellä, että Iso-Syöttteen tunturikeskus on kelpo maamerkki maapalloa ja maatamme lähestyville avaruusaluksille. Kukapa ei olisi nähnyt Iso-Syötteen lakeja jo pitkältä palatessaan avaruuden retkiltä.

Itselläni sattui kuitenkin kerran hauska hairahdus. Sanoin "pojille", että tuollahan siintää Ruka! Se nauratti kovin kaikkia, minuakin, jahka olin ymmärtänyt naurettavan ja naurattavan erehdykseni. Eli voisi sanoa, etten katsonut Uralin vaan Avaruuden ikkunasta!

Kaikkea sitä sattuu, inhimillisiä erehdyksiä mutta osaavat ne alienitkin, muudankin sekoitti toisiinsa Titanin ja Kuun. Kyseessä oli vihreä, harmailla tai skandinaaveilla olikin sitten sellaista hyväntahtoista naureskelua pitkään vihreiden kustannuksella.

Galaktinen ja etenkin inter-galaktinen huumori on oma kenttänsä. Pitkillä reissuilla tulee aika, todellakin, pitkäksi, ja piristykseksi on kiva keksiä jos jonninmoista jäynää. Pikku pysäyksellä jollekin planeetalle on varsin hupaisaa jättää joku jannu kyydistä ja palata sitten asiaan kuuluvan ajan kuluttua hakemaan kaveria, jonka ilme saattaa hyvinkin olla näkemisen arvoinen.

Mutta varmoja saavat pranksterit olla siitä, että kosto koittaa, onhan planeetalla kökötelleellä ollut aikaa miettiä vastaiskua elleivät örkit ja muut ole ahdistelullaan vieneet kaikkea huomiota. Mitä niitä kaikkia eläviä planeetoilla onkaan. Kysykää vaikka eräältä skandinaavilta, jolla oli naurussa pitelemistä piilotellessaan viisimetrisiltä limapäiltä, kun avaruusalue oli "vahingossa" unohtanut hänet muudalle kiertotähdelle.

Muuankin mielenkuohu


Kerron mikä minua kaiken ohella ja ohessa harmittaa. Jos minä kirjoitan "nuoruuteni oli ankea ja tunsin jo nuorena olevani erilainen nuori" niin minulle nauretaan päin naamaa. Kuitenkin monet voivat suoltaa tuollaista tekstiä rauhassa, sillä kukaan ei sano mitään. Minusta tämä on ns. epäreilua. Ei ole tasa-arvo toteutunut! Tai jos pohdiskellen kerron katselevani vättiläisestä ikkunastani, ei siitäkään päätä silitellä, sanota että herkkää ja intellektuaalista tekstiä. Minun on yritettävä, etten lankea naurettavuuksiin ja silti lankean naurettavuuksiin. Ikävää! Luin jokin aika sitten sen Uralilaisen ikkunan. Kirja oli jo niin huonosti kirjoitettu, että ihmettelin oliko siinä takana jäynä, että meneekö tämä, tämäkin läpi. Sellaista pohdiskelevaa, kyselevää tekstiä... En millään tohtinut silloin sanoa tätä blogissa, mutta jotenkin sanon nyt. Savukeitaalla on se ongelma, että heillä on melko tarkkaan kaksi hyvin kirjoittavaa esseistiä ja loput ovat näitä pohdiskelijoita. Istuksivat maailman metropoleissa erilaisissa anniskeluliikkeissä ja tuumivat sitä, miten muut ihmiset ovat niin tyhmiä. Onko joku muu tullut samanlaisiin johtopäätöksiin, vai olenko tosiaan ainoa ihminen tässä maailmassa, joka on tätä mieltä?

perjantai 4. tammikuuta 2013

Norgelaisilla sikalentsua. Onko niiltä yty loppunut astmapiipuista? Niin ulkoilevaa kansaa, mutta astma paradoksisesti kansallisena sairautena. Urheasti kuitenkin kilpailevat normaalien sarjoissa, eivätkä paralympiaporukoissa, vaikka ovat aivan sairaita.
Olisinpa Paavo Haavikko niin muotoiluni olisi hyvä.

Ehkä pitäisi kirjoittaa aforismiteos Olisinpa Paavo Haavikko?

torstai 3. tammikuuta 2013

Viimeöinen paljastukseni tihenti kävijäliikenteen välittömästi. 293 kävijää vrk aikana. 300 deadline lähentyy.

Pystyin kirjoittamaan edelliset kolme lausetta mutta tiukille otti. Fyysistä tuskaa koin. No, ei tämä juuri paremmin mene. Viisaat miettivät "hyvää lausetta", mutta minäpä mietin huonoa lausetta, mahdollisimman huonoa lausetta, semmoista sysipaskaa lausetta.

Kävin kernaasti ääsmarketissa. Keimarketissa.

Paavo Haavikko.


Rasvailen huoneessani


Kun nyt tulin paljastaneeksi kotimaisen kovan poron julkisen salaisuuden niin paljastan loputkin, vaikka vaikenemisen muuri ja tekojen peittely onkin aikuisviihdeteollisuuden (aik. "erotiikkateollisuus") jatkuvan menestyksen kulmakivi, mutta nyt onkin kyse kovasta porosta. Se on vähän toista kuin hienostelu.

Paljastus:


Rasvailen huoneessani (tehty 2001, suoraan DVD-levitykseen 2006) kuvattiin käsivarakameralla ennen Dogmaa. Trierin tylsimys sitten matki. Hyvä se on tanskalaisen herrassuvun vesan vohkia köyhien porontekijöiden keksintöjä!

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Edelläkävijän karkea osa


Kiertelin kirjablogeissa. Niitähän on pilkannut muun muassa Tuula-Liina Varis, mikä jo osoittaa että kirjablogeissa on ytyä. Kirjablogeissa on tavallista, että tekijä on lukenut vuodessa 120 kirjaa, eikä tähän ole laskettu 50-120 sarjakuvakirjaa tai muuta opusta. Sitten ne hyväkkäät vielä kertovat mielipiteitään lukemistaan kirjoista, keskustelevat kommenttilootassa. Ihailen tuollaista. Meilläpäinhän on enempi tätä Bernhard on vitun hyvä -tasoista "keskustelua". Ei kai me osata keskustella, kun niin rakastetaan omaa ääntämme, ollaan narsisteja, hirveitä ihmisiä. Noista kirjabloggareista löytyisi hetkessä sata sen tason esseistiä, joita ei maassa ole vielä nähty. Olisivako nuo esseet jo menossa pois muodista? Sitä toivon, olen aivan kyllästynyt esseisiin, siihen pönötykseen, mihin en taida enää keskittyä. Ei Nylénkään julkaise keväällä esseitä. Enempi monologia ja tunnustusta. Olen ennakoinut tätä, näitä ajat sitten, monologia ja tunnustusta tässä ja edellisessä blogissa ja muutamissa... tunnustavissa monologeissani. Niitä on asiaankuuluvasti pilkattu, kun Nylén ei vielä silloin tunnustanut ja monologoinut, nyt on aivan toisin. Itse kuitenkin olen siirtynyt tunnustavista monologeista monomaanisiin tunnustuksiin. Tätä on edelläkävijän elämä. Kinnunen kertoi vitsin, joka oli tositarina. Oli kysynyt joltakulta, että mitä joltakulta on mieltä jostakin asiasta. Joltakulta oli vastannut: "Samaa mieltä kuin Nylén!" Tämä merkitsee sitä, että vuoden sisällä kustantamot ovat tukossa monologeista ja tunnustuksista. Jonkun mielestä minä mielistelen, sekä nuolen Hännikäisen ja Nylénin ahteria. Olkoon niin. Itse asiassa olen oulipolaisen ennakoinnin periaatteen mukaan toimiva mielistelijä. Olkoon niin. On muuten hankala mielistellä, kun yksi on fasisti ja toinen haavistolainen. Mutta olen suomalainen ja onnistun. Se on suomettumista tämä. Ei Hännikäinen ole fasisti, vaikka joskus päissään uhoaa ("Näin on marjat!") ja saattaa kuvitella olevansa fasisti, vaikka on runoilija sielultaan. Ei fasisti toimi noin, vaan on hiljaa ja toimii. Fasisti ei sano: minä olen fasisti. Muttei kerrota tätä Hännikäiselle, se on ihan hyvä että luulee olevansa fasisti eikä runoilija, sillä kuka helvetti tahtoisi olla runoilija, se nyt on kamalinta maailmassa. Minulle ei ole ketään vastaan mitään. Puolustan kaikkia ja kaikkea. Erityisesti niitä, joita viiteryhmäni kaihtaa. Siksi minun ei juuri tarvitse puolustaa Nyléniä, kun se pärjää muutenkin, mutta jos vedätte sitä parrasta niin puolustan. Tosin se kai ajoi partansa pois. Harmi homma. Kinnusellehan ei kasva partaa, se on posliini kauttaaltaan. Kai johtuu niistä elokuvista, mitä nuorempana teki, tottui sheivaamaan. Minulla on koko Kinnusen tuotanto, mukaan lukien harvinaisuus Rasvailen huoneessani. Show Time oli käännekohta kohti kaupallista ilmaisua, mutta oraalispainotteinen Englantilainen keittiö oli minulle jo hieman liian rankkaa menoa, puhumattakaan Amerikkalaisesta parranajosta, tuosta partateräisestä miekasta, paljaasta teoksesta.


Suomen tasavallan presidentti Pekka Haavisto tahtoo alentaa palkkiotaan!


Miten hyvältä tuo kuulostaisi. Valitettavasti porvarisikapresidentti teki sen. Humanisteilla on taas täysi työ, että saavat käännettyä Niinistön tempun huonoksi. Kyllä ne siinä onnistuvat. Ne on siinä hyviä. Missään muussa ne ei hyviä olekaan.

Yleinen pahoittuminen


Luin Hunter S. Thompsonin Helvetin enkeleitä. Siellä on, siinä on monenlaista lainuuta, esim.  s. 33 esiintyy Kierkegaard ( (The Last Years: Journals 1853-5):
"Päivälehdistö on modernin maailman pahuuden prinsiippi ja aika tulee paljastamaan tämän faktan yhä selvemmin ja selvemmin. Sanomalehtien kyvyllä yhä monimutkaisempaan degeneraatioon ei ole rajaa, koska ne pystyvät aina vajoamaan alemmas ja alemmas lukijakuntansa valinnassa. Lopulta ne villitsevät sen ihmiskunnan pohjasakan, jota mikään valtio tai hallitus ei kykene kontrolloimaan."
Siis tämä on kirjoitettu yli sataviisikymmentä vuotta sitten, jo silloin kaikki oli näkyvissä. Tajusin pari päivää sitten, että suurimman osan historiastaan ihmiskunta on selvinnyt ilman "mediaa"; lehtiä ja muita sairauksia ei todellakaan tarvita, on vain luotu tarve, se on sitä markkinayhteiskuntaa se ja yleisemmin inhimillisyyttä. Flaubert ja Baudelaire olivat Kierkegaardin aikalaisia ja näkivät myös.

Hulluuden aallot lyövät yhä kovemmin. 1900-luvun lopun hullutuksista kamalimpia oli uhriksi pääsemisen halu, kun huomattiin että siten saa kaikkea kivaa. Nyt on olemassa sukupolvi, joka luulee, että he ovat uhreja, vaikka he eivät uhrista eivätkä varsinkaan uhrautumisesta tajua mitään. He ovat tyhjiä uhreja, uhreja vailla uhrautumista. Se on määritelmällisesti perverssiä käytöstä. Saden markiisi olisi kateellinen. Kaveri näköjään ennusti tulevaisuutta aika hyvin.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Hautatanssiaiset Levillä 12.3.2013


HS:ssä "Kalervo Palsan kolmas tuleminen". Vai niillä on seminaari kevättalvella, "kaikki seminaariin pyydetyt puhujat suostuivat heti." Ajatella, jos joku olisi miettinyt vaikka sekunnin niin ei olisi enää ollut heti. Pitäisiköhän lähteä paikan päälle ihmettelemään Palsa-asiantuntijoiden menoa ja meininkiä. Niitähän on viime vuosina alkanut tulla esiin kivien alta, kun Palsa on ollut kuolleena tarpeeksi kauan.

Kuvaavaa, että seminaari on Levillä.

Yleisiä pahastumisia


Teoksen kevään 2013 uutuusluettelosta voi lukea, miten se alkaa suomeksi:
"Taivaan halkaisee ulvova ääni. Niitä on kuultu ennenkin, mutta ei mitään tähän verrattavaa."
Bernhardiakin on suomennettu. Mitä kaikkea. Luettelon selailussa panin merkille, että käsikirjoituksen lähettäjän on liitettävä matkaan portfolionsa ja esim. Marjo Sjöroosin suositus. Sovinistisikojako siellä Teoksessa ollaan.

Suomalainen pääsi toiselle kierrokselle Garmisissa! Jumaa. Sain myös tietää että hiihtäjäsisarukset Iivo & Kerttu Niskanen ovat sisaruksia designer Katri Niskaselle.

Tyhmä kun olen niin luulin että tänään minulla olisi lukemisena joko Saarikosken uusin pk-julkaisu tahi suomennoskooste Rousseaun Tunnustuksista. Ei ole. Kun olen tyhmä. Mitä tänään lukisin? On tuolla reilu tuhat lukematonta kirjaa. Semmoinen kiva satasivuinen olisi nyt tarpeen.

Yritin lukea erästä "scifi"-kirjaa, muttei minusta ollut taaskaan siihen, en vain jaksa semmoista avaruuden asuttamista. Eli olen "elitisti". Näin on. Sehän on vallan hirveätä. Ei ole. Ei minulla ole mitään "scifiä" vastaan, mutta "scifistien" mielestä olen paskiainen kun en tykkää siitä mistä he tykkäävät. Näitä juttuja olen kuunnellut niin monta vuotta että kyllästyttää. Minkä sille mahdan, että lue mieluummin Dostojevskiä kuin "scifiä", sellainen olen.

Minua ahdistaa ja "koen loukkaavana" ja "tunnen olevani ahdistettu" ja "rakenteellista tasa-arvoa ei ole", kun en saa olla sellainen kuin olen. Eli menee se näinkin päin. Siinä vähän rakenteellista tasa-arvoa. Suomessahan kävi juuri näin 30-luvulla, kun saatiin kommunistilait niin ne lopulta tukahduttivat, ohos, äärioikeiston toimet. Varo, mitä toivot... putain!