perjantai 30. marraskuuta 2012

Ylihuomenna sitten loppuu syksyinen häpeä, Big Brother. Olen pitänyt sen katselemista salaisuutena vuodesta 2005 saakka mutta nyt viimein aion kertoa etten ole täydellinen ihminen, vaan katson Big Brotheria.

Tiedän että tämä on shokki monille, etenkin niille jotka ovat minuun uskoneet, vahvaan integriteettiini, humanistisuuteeni ja yleiseen ihmisoikeuksien kunnioittamiseeni. Tahdon kuitenkin korostaa, että yhä luotan ruotsalaiseen yhteiskuntajärjestelmään, vaikka olenkin antautunut Big Brotherille, eräälle pahan pahimmista ilmentymistä.

Tahdon esittää nöyrimmän pahoitteluni läheisilleni, yhteistyökumppaneilleni, kustannustoimittajalleni ja medialle.

Mennyttä ei kuitenkaan saa muutettua, eikä karanneita lampaita voivoteltua, joten suuntaan katseeni tulevaisuuteen. Toivon että ajan myötä pystymme muodostamaan uudelleen sen liikesuhteen, mikä meillä oli tähän saakka.

Nöyrästi Teidän,

Sami Liuhto
Luin, että Palestiinassa on menossa kansanmurha. Eikö niitä, kansanmurhia, ole menossa siellä enemmänkin? Syyrialaisten kansanmurha ei näköjään kiinnosta ketään. Mutta sitä olisi hankalampi vastustaa, ei kerkiäisi illanviettoihinkaan.

En pidä siitä, että pelataan ihmisten hengillä. Sillä mitä muuta se on kuin pelaamista sanoa täällä tuhansien kilometrien päässä, että Gaza vapaaksi. Länsiranta unohtui. Ne pitäisikin vapauttaa, mutta niin pitäisi vapauttaa paljon muutakin.

Eikö meidän, jotka olemme tuhansien kilometrien päässä, pitäisi jo tajuta asioita laajemminkin ja muodostaa kokonaiskuvaa, eikä asettua jonkun puolelle? Näin ei tietenkään tapahdu, vaan vaaditaan allekirjoittamaan vetoomuksia, kehotetaan marsseille ja muutenkin politikoidaan. Sellaisen vetoomuksen voisin allekirjoittaa ja sellaiselle marssille lähteä, jossa sanottaisiin:

Me ollaan kaikki hulluja, emmekä valitse enää puolia tässä Lähi-Idän asiassa vaan toivomme että siellä nämä mitä monituisimmat osapuolet saavuttaisivat rauhan ja tässä pyrkimyksessä avustamme heitä.

Vai luuleeko joku tosissaan, että tuolla on jotkut enemmän ja jotkut vähemmän syyllisiä? Ja jälleen kerran, miksi sivistyneetkin ihmiset menevät kerta toisensa jälkeen tähän lankaan, vai onko niin, että he tietävät mitä tekevät, mutta tekevät silti? Jos näin on, niin mielestäni kyynisyys on saavuttanut huipentumansa.

Ei riitä, että jossakin tapetaan ihmisiä, ei tietenkään, lisäahdistusta tuovat nämä riekkujat. Ne pitäisi viedä sinne että näkisivät. Kyse on elämistä, eikä mistään pelistä.
Veikko Huuska kirjoittaa täällä Matti Klingen uusimmasta päiväkirjaniteestä Sirkka ja muurahainen. Kirjoitus on erinomainen ja sisältää tämänkin kiteytyksen:
"29.) Tämän osa-alueen arkiset piirteet kirjaa Klinge seuraavalla tavalla: ”Ei tarvitse sen seikan [sanojen diabolisoinnin] eikä liikafeminismin kohdalla liikkua kovinkaan paljon eri yhteiskuntakerrosten miesten parissa tunteakseen sen hiljaisen mutta sitkeän vastarinnan, joka on olemassa toimittajien ”sopulimaailman” ulkopuolella”.  – Ankara, tarkka, osuva, kliininen kuva."
Niin, kaikki eivät ole vielä tulleet hulluiksi ja pelästy, kun joku sanoo neekeri, vaikka se niin sopivaa olisikin. Ja hyödyllistä urekehitykselle. Huuska vaikuttaa kaverilta, joka uskaltaa lukea Kanavaakin, ja saattaa sen vielä kysyttäessä ilmoittaa.

Minäkin toivon Huuskan tapaan että Klinge kirjoittaa vielä toiset 14 osaa päiväkirjaansa, enemmänkin, sillä tämäkin aika tarvitsee omatuntonsa ja viestin tuleville ajoille, että kaikki eivät olleet idiootteja. Olen jo pidempään suunnitellut Klingestä essee haaveilua, jossa kertoisin mm. suomalaisesta humanismista, tuosta veijariporukasta, joka on vakava uhka turvallisuudelle ja muutenkin ne ovat rasittavia. Saatan sanoa myös muutaman sanan presidentti Halosesta, jonka suhteen oli onnellista, ettei hän voinut edes yrittää kolmannelle kaudelle, jolloin hän olisi lahjoittanut Suomen Putinille. Eivätkö nämä maamiinakommentit jo olisi olleet perusteena valtakunnanoikeuden koollekutsumiselle? En tunne maanpetoslakia, mutta kai on jo aika paha juttu, jos valtakunnan päämies sanoo, että maamiinat itärajalta pois. En väitä, että meillä oli myyrä presidenttinä, vaikka sen suuntaistakin tulee väkisin ounastelleeksi, mutta outoa oli käytöksensä.

Ulkona on sankka pyry.
Toisipa Suomen Posti huomenna Matti Klingen uusimman päiväkirjan ja muistelmiensa ensimmäisen osan. Vai meneekö maanantaihin.

torstai 29. marraskuuta 2012

Kristiina Kortelainen, Ei ole kaikki muumit laaksossa. Tutkimus suomen kielen idiomikonstruktion produktiivisuudesta, pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto 2011 löytyy täältä. Tiivistelmästä:
"Internetlähteiden avulla sain selville, että konstruktion mukaisten idiomien luomisen alkukohta sijoittuu vuosien 2005 ja 2007 välille."
 
Jööteri.
"Kirjoitan tänne aina, kun rentoudun."
Minua mietityttää, tämä. Harvoin rentoutuu. Kovaa on katurunoilijan elämä! Seuraavan kerran kun hän juo punaviiniänsä, hän rentoutuu ja kirjoittaa. Muttei usein voi rentoutua kun aika menee kadulla.

Itse olen puolestani enemmän piharunoilija, jolla aika menee usein aika pihalla. Vars. talvisin on inhaa olla aika pihalla, jota kuvaakin tuleva kokoelmani Aika pihalla (Otavain 2011).
Luin sitten loppuun tuon Pienen kantaattikirjan, vaikkei se ole pieni, mutta niin on kiva sanoa. Se kuulostaa suurelta vaatimattomuudelta. Hyvä kirja se on, sopivasti hassu. Ja opin monenlaista Bachista, barokista ja kantaateistakin.

Kertoisin mielelläni töistäni, mutten tahdo kuulla pilkkaa, "meinaakko että joskus tulee valmiiksi", suurin osa ei milloinkaan tule, mutta osa saapuu maaliinsa, sellainen on luonteeni.
Tahdon kirjanpitäjäksi, sanoi Sostakovits mitä sanoi.

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

And she said “I read the internet, I know what’s going on”. Yeah, there’s a fucking reliable source there. Source.
Voi olla onnellinen siitä, ettei asu Ruotsissa.
- -. On myös hienoa huomata, ettei toisinaan ole porukan pahin narsisti.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Käännän aivan kohta takkini ja alan puolustaa Sofi Oksasta, kun se ei enää pääse edes ehdolle ja kustannustoimittaja on ollut huolimaton. Ostan Puhdistuksen (mielenkiintoinen esitys) pikapuoliin, sen painoksen, missä on libretto. Lauri Timonen sanoi Hiidenkivessä 5 /2012 näin:
"Jos aivan alusta aloitetaan, niin Sofi Oksasen Puhdistuksen (2008) ympärillä useamman vuoden ajan käynyt kuhina on täysin suhteetonta teoksen tasoon nähden. Vahvan ja tärkeän aiheen taakse peittyvä keskinkertainen kirjoitustaito on täsmällisen brändäyksen vakaasti avittamana onnistunut hämäämään puolelleen sekä kriitikot että lukijat, eikä kukaan suostu ainakaan ääneen tunnustamaan, että koko ilmiössä on kyse vain ensiavusta sen surullisen tosiseikan suhteen, ettei Suomessa työskentele tällä hetkellä yhtäkään varsinaista maailmanluokan kirjailijaa (vaikka Kanervan Ike jo Sofille Nobelia povaakin)."
Auts. Suomen Kuvalehdessä taas lukija valitti Oksasen käyttäytyneen huonosti Saksassa, no, se nyt ei ole suomalaisille uutta, Suomessa Oksanen on käyttäytynyt huonosti jo pidempään. Mutta: minkä tähden on nostettava jalustalle? Jalustalle-nostettua se ei auta. Tuskin ketään. Tässä hommassa meni suhteellisuudentaju pahemman kerran jälleen kerran. Vähän niin kuin viime talvena sen Haaviston kanssa, joka vertautuu vuoden 1994 Elisabet(h) Rehn -ilmiöön. Sama hulluus. Nainen, homo. Viro. Jotakin huonoa omaatuntoako tässä puhdistetaan? Sitten kun on presidenttiehdokkaana tai muuna "ilmiönä" musta (mieluiten nainen ja lesbo, muslimi) niin käydään seuraava kierros. Mitään ei olla opittu. On tämä typerä kansa.

Mutta se, että tähän halpaan menee myös ns. sivistyneistö. Aina. On se sitten kansallissosialistinen Saksa, brezshneviläinen Neuvostoliitto tai mikä hyvänsä niin ensimmäisenä tuolla ovat huutamassa nämä yliopistoihmiset. Avant-garde, todellakin.

Katsoin Ilta-Sanomista kuvaa kirjailijasta, joka oli vaihteeksi "sanonut suorat sanat tms." ja huomasin että hiukset oli kivasti. Ehkä vuosien mittaan hän astuu enemmänkin pakkelistaan ulos, eikä vain kaapista minkä voi tehdä kulttuuripiireissä kuka tahansa, jotta saamme hänestä laajemmankin kuvan eikä vain tuota väsyttävää raivotarta. Toivon sitä. Meidän kaikkien ja kirjailijan puolesta. Tämä saarna on hyvä lopettaa stm. Honkajoen sanoihin:
"...ja varjele noita Suomen herroja, etteivät toista kertaa löisi päätään Karjalan mäntyyn."
Ajattelin tästä kirjoittaa, mutta sitten päätin etten kirjoita etten vain sanoisi jotakin luonteelleni ominaista eli typerää. Lähinnä mielessäni on ollut tämä: Tätä mää vähän ounastelinkin. Ks. täältä.

En tarkoita pahalla vaan yritän näyttää maailmaa. Osoittaa. Laulujen lunnaat on kovat. Sen nyt näkee kun käväisee täällä. Ihailen kumpiakin paljon, sen kai tajuaa hölmömpikin. Olen niin tolkuttoman varovainen tuon porukan kanssa, ettei tule mitään sanomista.

Olen tänään ollut kireällä päällä. Päivityksiä, joita jo kadun. Tehtiin 50 kpl Vätin Sanomain Luku-Lijtettä. Ensin ärisin että tana kele prkl tänään tehdään valmiiksi että saadaan homma hoidettua ja sitten kun lehti & liite oli kirjekuorissa niin päätin, etten vie niitä vielä tänään postiin. Jo oli järjetöntä menoa. Joskus ihmettelen, miten tällainen evoluutiojäämä on edes olemassa. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa kaltaiseni jätetään henkiin.


Asiaton blogi täällä. Löysin sen, siis asiattoman blogin, täältä.
(Osallistun tällä tuotoksellani kilpaan siitä, kuka kertoo nokkelimmin e.m. uudesta blogista)
Kommentti erään blogin erääseen kommenttiin, mutten kommenttiani kuitenkaan lähettänyt:

Sivistyneisyys voi olla sitäkin, ettei aliarvioi ns. tavallista ihmistä, vaikkei tämä olisikaan kiinnostunut "sivistyneen" ihmisen "tärkeistä" aiheista. Sitäkin voi olla sivistyneisyys, että sanoo suoraan olevansa sivistynyt, eikä sano sitä epäsuorasti ja uhriasemaa havitellen. Itse olen todella sivistynyt ihminen ja katson toisinaan tositelevisiota.
Asetan tällaisen tavoitteen:

ole mahdollisimman vähän mukana raadeissa, lautakunnissa ym. porukoissa äläkä käy kokouksissakaan, vaan keskity tekemiseen.

Luullakseni tällä luonteella pysyn tavoitteessani. Vaaranpaikka on jos joku kysyy ja silloin kehrää itsetyytyväisesti, että MINÄ, silloin on muistettava kieltäytyä.

Loppuun aforismi:

Luottamusviroissa ovat juuri ne, joihin ei voi alkuunkaan luottaa.
Kyllä minulla on usein sellainen tunne, että tämä suomalainen luterilaisuus on tyhjänpäiväistä puuhastelua, kun enää ei ole oikein mitään pyhää, mitään rajaa, ja rajaa ihminen näyttäisi kaipaavan. Rajoja löytyy esim. katolilaisuudesta, mutta sano siitä sana, niin alkaa valitus abortista ja ehkäisystä ja himokkaista prelaateista, joten on parempi olla ihan hiljaa.
 

Lueskelin tuossa eilen ja tänään Genesiksen ja Exoduksen ja niissä käy useammin sillä tavalla, että Jumalalla menee hermot (Häntä luonnehditaan kiivaaksi ja Hän itsekin taisi viitata samaan) uppiniskaiseen Israelin kansaan, mutta tämän kiivailijan kanssa voi kuitenkin neuvotella ja jopa saattaa kiivailija toisiin aatoksiin. Minusta tämä on aika mielenkiintoista.

Uppiniskaista porukkaa on valittu kansa. Ja heti ovat valittamassa ja tekemässä epäjumalankuvaa. Kuitenkin sitten kiltisti tekivät liitonarkin ja sen ympärille muut jutut. Liitonarkku se on v. 1992 käännöksessä.

Iisak menee isistä vähän ohi. Hänellä on oikeastaan sellainen jatkajan osa jatkumossa ja kaksi merkittävää hetkeä, joissa kummassakin hän on enemmän objekti kuin subjekti. Ensimmäinen on tämä, kun Aabraham on uhraamassa Iisakin, ja toinen kun Jaakob juonittelee äitinsä kanssa Iisakilta siunauksen.

Mooseksen kirjoja koostettaessa ei tainnut olla paikalla kustannustoimittajia, niin epäsuhtaista teksti on jatkuvasti. Ja kertaavaa. Huomenna luen Leviticuksen, katsotaan miten sen kanssa sitten. Nämä eivät olleet moitteita.

Mutta komeaa on lukea, miten Jumala käyski Paratiisissa ja huhuili ihmistä. Kertoja myös tietää, mitä Jumala ajattelee ja miettii, kertoja tosiaan on kaikkitietävä, mutta jotenkin hän ei vaikuta Jumalalta kuitenkaan vaikka ilmeisesti on saanutkin innoituksensa Jumalalta. Tätä pitäisi kysyä eksegeetikoilta.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Tuli mieleen, mitä Sostakovits kertoo muistelmissaan Maria Judinasta ja millaisen kiitoskirjeen hän lähetti Stalinille saatuaan palkinnon. Löysinkin lainauksen internetistä, kun kappaleeni Sostakovitsin muistelmia on ikuislainassa (tulin lahjoittaneeksi sen yhdelle viulistille eli ei se ole enää lainassa vaan vaihtanut omistajaa:
”Kiitän teitä, Josif Vissarionovits, avustuksestanne. Tulen rukoilemaan Teidän puolestanne yötä päivää ja pyytämään Herraa antamaan Teille anteeksi raskaat rikkomuksenne kansaa ja maata kohtaan. Herra on armelias. Hän antaa anteeksi. Rahat olen antanut sen kirkon korjaukseen, jossa minulla on tapana käydä.”
Stalin ei tapattanut Judinaa, koska Venäjällä on sellainen tapa, että on olemassa koskemattomia ihmisiä. Meillä, joilla ei ole mitään rajaa, näin ei ole. Puhuin tuossa yhden kanssa, joka korosti pyhän etymologian rajaluonnetta, pyhä rajana siis. Tämänkin olemme vapaudessamme menettäneet. Kyllä kannatti.

Sostakovitsin mielestä Judinan tempaukset menivät vähän liian pitkälle. Eli oliko Judina jurodivyi vaiko ei ollut. Ainakin Stalin jätti hänet rauhaan ja se vahvasti viittaa myönteiseen vastaukseen, ja viiksimies kyllä tällaiset jutut huomasi.

Jurodivyi ei kuulu tasa-arvon piiriin, hänellä on erioikeuksia. Joku sanoi, että kyllä niitä yhä viuhtoo pitkin Pietarin katuja. Minä niin pidän sellaisesta. Ehkä menen katsomaan. Tosin Venäjä pelottaa minua, enkä saanut oikein nukuttua vuosi sitten Räpinassa kun oli se Venäjän raja viiden kilometrin päässä. Sillä suunnalla on tosin näitä vanhauskoisiakin, eli olisi pitänyt miettiä heitä niin olisi ollut parempi mieli. Ja setukaisia. Vai keitä.

"Yhä nykyisen Venäjänkin alueella kuulee tarinoita pyhistä houkista, joten perinne ei ole kuollut, vaan hurskas kansa uskoo heihin yhä vakaasti kuten ennenkin."
Olen onnellinen Venäjän kansan puolesta ja toivon että mekin vielä joku päivä olisimme hurskaita. 

perjantai 23. marraskuuta 2012

Jotain todella upeaa sanottavaa oli mutta unohdin.

Kommentoija huomautti, että olen taas, ilmeisen pienen ajan jälkeen, alkanut puhua sitä-mitä-tulee-ahterista. Huomautus oli hyvä, vaikka toisinaan kommentoijien huomautukset ovat todella typeriä. Se kuvastaa tämän blogin yleistä tasoa. Jos nimi on läskikaupungillajamaassa niin ei voi paljon odottaa eikä se oikein näytä lukuluettelossakaan hyvältä, mutta on tuossa hämmästyttävät 20 kaveria, jotka eivät häpeä mitään.

En tänään ole tehnyt mitään, en ole lukenut enkä kirjoittanut. Sitten menin käymään yliopistolla, mikä nyt on aina virhe ja katsoin erästä ilmoitustaulua ja alkoi ahdistaa. Se oli sen 2+2=6,27-porukan ilmoitustaulu niin kuin joku kommentoija heitä karakterisoi. Vai oliko 6,34. Joka tapauksessa sitä sakkia, jotka eivät anna hyvää kuvaa kulttuuristamme. Ärristelin jonkin verran ja kai se jo meni ohi.

Jos yhden asian olen elämässäni tehnyt oikein niin sen että olen älynnyt pitää yliopistosakkiin etäisyyttä. Minulla ei pää niiden kanssa kestä. Sitä politikointia. Kaikenlaista fraasillista tulee mieleen niistä. Unohdetaan ne.

Runoilijat ovat mielenkiintoisempia. Henriikka Tavi oli merkinnässään allapäin 12-projektinsa suhteen. Aika hyvin analysoi, että on ollut vähän vastahankainen alusta saakka. Voimia sinne! Loppurutistus ja uusiin seikkailuihin. Hullut tuollaisiin projekteihin suhtautuvat myötähankaisesti, maanikot. Mutta harva hullu pystyisi tuollaiseen. Siinä on ongelma.

Moniko on tilannut tuon 12-satsin? Olisi kiva tietää. Kai sitä voisi kysyä. Minä olen. Olen myös lukenut. Olen sen verran kova jätkä. En muista mikä se juttu oli, eli antaa olla. Huomenna kopioidaan painetaan Vätin Sanomat.

Tahdon pylvään päähän. Saatan päätyä pylvään alle. Onhan niin ettei kannata pystyttää pylvästä metsään tai autiomaahan ja sitten kiivetä pylvään päähän. Pylvään on syytä olla paikassa, jossa on / käy ihmisiksi kutsuttuja olioita. Ehkä blogi on virtuaalinen pylväs. Bylkäs. Eikö se Rokka oikeasti-ihan-varmojen-tietojen-mukaan ollut Viljam Pylkäs tms. sotasankari? Ehkä tämä Pylkäs olikin näitä pylväsmiehiä eikä niinkään niittomiehiä, joten Väiski johti meitä harhaan. En pitäisi sitä ollenkaan mahdottomana. Ehkä Kauko-Karjalassa oli pylväitä puolin ja toisin rintama-linjoja. Luullakseni näin oli. Nämä pylvästyypit sittemmin siirtyivät Saimaan divisioonaan Suomen armeijan osalta, puna-armeijasta en tiedä. Honkajoki oli pylväsmies hänkin. Kirjailija Sinisalo tähän viittasi aikanaan teoksessaan, jossa kerrotaan peikoista, maahisista ja muista historian hahmoista.

Jos kirjoittaisi, mitä en tule tekemään, romaanin noista Saimaan divisioonista, pylväilijöistä ja sensemmoisista hahmoista ja kokonaisuuksista, sekä osista. Ja Malaparte sekoilemassa upseerimessissä Kannaksella. Kaveri oli niin sekaisin Pervitiinistä että katseli Laatokan rannalla Leningradia. Voisivat Paavolaisen kanssa käyskellä Vienolan raunioilla. Sitten hautuumaalle syynäämään ortodoksian perusteita. Kirjan nimeksi tyrkkäisi Älyttömiä nautintoja. Pituutta 760 sivua. Paavolainen & Malaparte keskustelisivat ranskaksi Paavolaisen omaelämäkerran käsikirjoituksesta Anus Ruskeasilmä. Paavolainen ranskantaisi mehukkaimpia kohtia. Sanoisi, ettei tätä voi julkaista koskaan kun siinä kerrotaan hänen ja Lauri Viljasen tarina. Malaparte ottaisi käsikirjoituksen mukaansa. Se on nyt Casa Malaparten lattian alla, lattiassa. Mutta missä kohden. Näitä ongelmia. Ja älyttömiä nautintoja.

torstai 22. marraskuuta 2012

Onhan se ylimielistä sanoa, että Pekka Himasella on taatusti vaikeaa.

Sitten ovat pitkät lainaukset. Miksei omin sanoin, selostaen, selittäen, tulkiten tekstiä? Lykätään otsikon alle pitkä lainaus, että tässä on, se ei ole hyvää kirjallisuutta, se. Tästä syystä Haavikkokin olisi tarvinnut 90-luvulla kustannustoimittajaa, hovikriitikkoa ja mitä kaikkia niitä on.

Miksi lukija tahtoo hallita? "Onko tässä systeemi?" Saattaa olla, eti kuule, se on sun hommas, lukija.

Miksi lukija päästetään helpolla, päästettäisiin helpolla? Kai niitä tarroja voisi alkaa liimata kirjojenkin kansiin, "vaatii keskittymistä".

Lukeminen ajanvietteenä vs. lukeminen älyllisenä toimintana. Itse katson mieluummin televisiota kun kaipaan ajanvietettä. Katson Frasieria, joka kieltämättä voittaa mennen & tullen useitakin suomalaisia kirjailijoita.

Älyllinen toiminta ei välttämättä ole hirveää. Ja raskasta. Ja työtä. Kato kuule on ihmisiä jotka diggaa siitä.

Työnteolla rehentely kertoo lähinnä siitä, että 500 vuotta syötetty protestanttinen valhe on mennyt uhriin läpi ja hyvin onkin mennyt.

Uhriksi vaikka väkisin.

Nuo Himasen jutut kyllä vaikuttaisivat tukevan 500-vuotiasta protestanttista valhetta. Mitä olen siteerauksia lukenut. En ole Himasta lukenut. Edes sen väitöskirjaa.

Saattaa se puhua asiaakin. En sillä.

Himanen päästää meidät helpolla.

On helppoa olla intellektuelli. Sanoo ettei diggaa Ayn Randia. Pekka Himasta. Nallen poikaa. Siis tuota kapitalistista sakkia. Kuka niistä pitäisikään, paitsi ne ite ja niiden porukoihin haluavat.

Sauli Niinistö on vähän siinä & siinä.

Haavistosta ei tullut presidenttiä siksi, kun sen kannattajista muodostui todella ällöttävä kuva. Tämä on tosiasia. Tosin ei siitä muutenkaan olisi tullut presidenttiä, muttei olisi kärsinyt murskatappiota, josta ei niin kovin ole puhuttu. Eli: Pekka Haavisto ei olisi kärsinyt murskatappiota, ellei sen kannattajista olisi muodostunut niin ällöttävä kuva. Miettiikö nää Sara Mellerit millonkaan tätä?

Näyttelijä tarvitsee käsikirjoituksen. Tämä on perussääntö. Älä päästä sitä muuten ääneen. Älä edes äänestämään.

Nyt sitä jo ollaan rajoittelemassa äänestysvapauksia.

Muutamia termejä ja lauselmia, joilla ihmiset saa pillastumaan: rehellisyys, pidemmälle meneminen, uskoa omalla tavallaan on heikkoa ajattelua. Erkki Tuomioja ei ole poliittinen nero erit. ulkopolitiikan saralla.

Älä selitä.

Otsikot pois.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

En pidä siitä, että syön lihaa. Nylén on sanonut siihen malliin, että lihansyöjien ainoa puolustus irstaalle toiminnaalleen on se, että he pitävät lihasta. Ainakin minun osalta tuo pitää paikkansa. Minä pidän lihasta. Siksi syön lähimmäisiäni, jotka kaiken lisäksi on yleensä pidetty vankilassa ennen kuin ne on tapettu ja tuotu minulle.

Eli, jos pidän lihasta niin minulla on kaksi vaihtoehtoa, joita voidaan yhdistellä: opettelen olemaan pitämättä lihasta ja opettelen pitämään jostakin muusta kuin lihasta. Jälkimmäinen on helpommin toteutettavissa ja siten luonteelleni sopivampi vaihtoehto. Edellisessä etenen, kun ajattelen syömäni lähimmäisen tuskaa, mutta se voi myös vain lisätä syömisintoani, onhan ihminen aivan kamala olento, nauttii lähimmäistensä tuskasta.

Emme tolkuttomasti syö lihaa, mutta vähäkin on liikaa. En pidä lihansyönnistä! Se on yksinkertaisesti ja yksiselitteisesti väärin. Mutta vääryys on niin kiehtovaa. Synti. Kaipaamme lisää itsekuria.
Tahdomme tehdä tiettäväksi, että meidän huushollissa digataan & kannustetaan Merja Kyllöstä (vas.). Voisi muuten puolueensa puheenjohtaja ottaa Kyllösestä mallia, Kyllösellä kun on selkärankaa vaikka muille jakaa eli jos jakaisi selkärankaansa puheenjohtajalleen.

Kyllönen puhuu asiaa, täyttä asiaa, sanoessaan että miesjoukko häntä jahtaa. Kaikki sen tietävät. Toki tuohon miesjoukkoon kuuluu muutama nainenkin, mutta noin 92-prosenttisesti joukko on miehistä koostuva eli on validia puhua miesjoukosta. Tuo miesjoukko on maantapa, hyväveli ja ainaniinontehty.

Ilmoitamme täten että olemme perustaneet Vättiin Merja Kyllönen -ihailijakerhon.

Ilmoitamme myös, että Vätin Sanomat on loppukorjauksia vaille valmis painoon. Lugu-Lijte on taittamatta, mutta taittopäällikkö on kirjelmöinyt, että taittamo taittaa Lugu-Lijten tänään.

lauantai 17. marraskuuta 2012

MINUN MIELIPITEENI KESKUSTELUSTA


Sanotaan taajaan, ettei pidetä keskustelusta, koska keskustelu ei vie mihinkään, on jankkaavaa, politikoivaa eli keskustelun sokraattinen keskeisfunktio (akatemialaiset, hypätkää seuraavat kaksi sanaa yli) tiedon kasvu ei toteudu (sillä eihän tieto kasva, sen tietää filosofian fuksikin).

Minäkään en pidä keskustelusta, mutta syy pitämättömyyteeni on se, että minua keskustelu ahdistaa. Minua ahdistaa toista mieltä olevat ihmiset. Minua ahdistaa se, että minä voin olla väärässä ja minua ahdistaa se jos joku muu on väärässä eikä hän myönnä sitä. Minua ahdistaa se, että keskustelussa voin joutua umpikujaan, joku muu voi joutua umpikujaan, jotkut voivat joutua umpikujaan, kaikki voivat joutua umpikujaan. Minua ahdistaa se, etten ole hyvä keskustelija, en osaa sanoa hyvin, en osaa retorikoida.

Näistä ja muista samankaltaisista syistä en pidä keskustelusta.

Mutta kaikkein tärkein syy on se, että keskustelussa minun täytyy kuunnella muitakin mielipiteitä enkä voi vain paasata omia juttujani. Se on hirvittävintä. Sietämättömintä. Kestämättömintä. Sillä vain minä tiedän miten asiat ovat.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Hyödylliset idiootit. Ei oikeastaan muuta sanomista näistä Pro palestiinalaiset -ihmisistä. Kari Kontio kuitenkin sanoi, että kannattamalla muodikkaita aatteita naiset tykkäävät sinusta. Jää tosin epäselväksi, miksi heteronaiset ovat hyödyllisiä idiootteja, mitä he kostuvat kaikesta tästä. No niin.

Olisiko juutalaisten aika tulla pois sieltä Luvatusta maastansa, kun ei siitä mitään tule tälläkään kertaa, jättää arabit, siis "palestiinalaiset", tappelemaan keskenään, kun ne siitä niin kovin tykkäävät, siis tappelemisesta. Tuskin kaikki ara... palestiinalaiset tykkävät niin kovin tappelemisesta, vaikka joskus siltä tuntuukin. Ja nyt varmaan taas eletään niitä sellaisia kriittisiä hetkiä, että yleistämisen vaara on oikein suuri, ettei pidä yleistää, mutta juutalaisia saa aina yleistää, heitä saa vihata ihan vapaasti. Se on niin totta ettei sitä voi sanoa.

Suomi voisi ottaa vastaan noin miljoona juutalaista, Suomen km. ÄO nousisi useita pykäliä. Katsotaan sitten taas sitä maahanmuuttopolitiikkaa, vai mitä? Puolestani tänne saa tulla kuka tahansa ahdingossa oleva, mutta luulenpa että muutamia tahoja alkaa ns. närästää, jos juutalaisia tänne alkaa lapata. Siinä olisi se suvaitsevaisuuden raja.

Tämä on niin surullista, taas, jälleen. Miten se esseistimme kirjoitti: "Miksi elämä on aina, aina, aina niin surullista?" Tuohon tapaan kirjoitti.

Olen Israelin ja juutalaisten ystävä, vaikken kuulukaan siihen järjestöön (sitoutumattomuutta), enkä voi ymmärtää miten jotenkin aina ja kaikkialla se on juutalaisten syytä, jos sopu rikkoutuu. Onko se niillä geeneissä? Eipä taida olla. Mutta geeniselitys sopisi tähän, muttei siihen miksi juutalaiset saavat Nobelit, sillä siihen oikea selitys on salaliitto.

Sinne Israelin suuntaan tämä, taisteleville osapuolille, ja sivustaseuraajille niin viattomille kuin viallisille, vaikkette tätä harvoja poikkeuksia lukuunottamatta (kokonaan) allekirjoitakaan, mutta olkoon tämä uskontojenvälisyyttä:

Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä.
Herra kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon
teille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa
teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Aamen.

torstai 15. marraskuuta 2012

Vätin Sanomat 4 / 2012 alkaa olla valmis. Vieraileva kriitikkokin lähetti tekstinsä & teksti on taitettu. Vätin Sanomat on Pahkasian & Nuoren Voiman sulautuma ilman jälkimmäisen paskantärkeyttä & edellisen kansikuvia ihaillen. Jotenkin noin. Eikä Nuori Voima ole sellainen hei-mä-oon-opiskellu-kakskytä-ovaria-filosofiaa-huomaattehan -julkaisu, enää. Se oli hyvin kiusallista. On se vähän vieläkin. Mitä sitten. Eipä juuri mitään. Eikä enää ole ovareita, kun ne on opintopisteitä. Ehkä siksi Nuoren Voiman tyyli on muuttunut, kun ei voi sanoa hei-mä-oon-opiskellu-kakskytä-ovaria-filosofiaa-huomaattehan enää?

Luin äskön runoisen teoksen. Mitä sitten. Eipä juuri mitään. Bach-esseet ovat vielä vähän kesken, ehkä luen ne loppuun huomenna tai ylihuomenna, joka on huomenna, sillä huomenna on tänään. Olen joskus ollut niin ahdistunut runoilijoistamme, etten ole vähään aikaan lukenut runoja, mutta nyt taas kulkee. Se on hyvä asia. On vain muistettava ettei mene istuksimaan runouskeskustelun nimellä kulkevaan kusiaispesään, pikkasen vain vierestä seurii. Ja jos alkaa vituttaa, niin kirjoittaa päiväkirjaan eikä tähän. Tämäkin minulle piti erikseen opettaa.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

"Hyvä kirja on kirjutettu taiteellisessa systeemissä ja sitä on mukava lukia."- Antti Hyry. Lähde: 2.12.2009.

Kuulun niihin maan hiljaisiin, jotka eivät huuda katoilta ihailuaan Antti Hyryä kohtaan, niin kuin suotavaa olisi, mutta tämä on prikulleen sanottu, tämän huudan.

Tällä viikollako ne Finlantija-ehrokkaat ilmotetahan? Uskaltaako ne jättää Sofi Oksasen uusimman ehdokkuudetta? Jos muistaa, että tieteen puolella Wahlroos on ehdokkaana niin luulenpa että on Oksanenkin taiteen. Ja molemmat ihan tieteellisin & taiteellisin ansioin.

Kustannustoimittajaa on moitittu, että Oksasen romaanissa on kielellisiä sekavuuksia. Kustannustoimittajako ne kirjat kirjoittaa? Tunnen ammattiylpeitä kirjailijoita, jotka vievät kustantajalle ja kustannustoimittajalle kirjan, joka on "taiteellisessa systeemissään" selkeä, johdonmukainen ja kattava, tyhjentävä, mutta en sitten kaikista tiedä.

Silmäilin taas eilen Puhuristusta ruokakaupassa (Sale), ehkä ostan sen vielä & luen, tahdon sellaisen laitoksen missä on librettokin. Stalinin lehmissä oli jonkinlainen taiteellinen systeemi, kohtuullinen, hyväkin, erityisesti ne harvalla ladotut osat muodostivat systeemiä, saas nährä sitten miten Puhuristuksen kanssa on.

Onko (romaani)kirjailija julistaja? Se on näkemiin vaan, systeemi, jos näin käy. Taiteelliseen systeemiin julistus ei oikein sovi, paitsi jonkinlaiseen esseistiseen versioon, ehkä, vaikkakin.

tiistai 13. marraskuuta 2012

128,4 kilogrammaa -> 116,0 kilogrammaa. Jos tämä nyt onnistuisi, laihduttaminen, kaljapötsin poistaminen. Elokuun lopusta olen taistellut tätä asiaa.

maanantai 12. marraskuuta 2012

"Kansalaisten oikeustaju on koetuksella."

Ei kansalaisilla ole oikeustajua, vain tuomiontaju, sekin väärä.
Olen myynyt sieluni, kun en tahdo riidellä esim. seuraavien ihmisten/ tahojen kanssa: Nylén, Antti; Luutii; vihervasemmistolaiset; voit lisätä itsesi ja/ tai yhteisösi joukkoon. Kenelle myin sieluni. Varmaankin ihmisille, sillä luullakseni Sielunvihollinen ei voi olla lähimmäisenrakkauden takana. Eniten vihaan & inhoan itsessäni taipumustani konflikteihin, ja se on jo paljon sanottu. Se on tapani toimia, ehkä joskus ollut toimiva tapa. Siitä on aika paljon aikaa. Luotan psykologiaan. Sitten vielä se, että miksi kirjoittaisin kirjoista & ihmisistä, joiden kanssa minun on hankala olla. En miksikään. Ostin Marimekon vihkon, se oli kallis. Neljän tuopin hinta. Minulla oli siihen varaa kun en tarvinnut neljää tuoppia. Vihko eli muistikirja on kaunis & miellyttävä. Miksi minut opetettiin rumuuteen? Pitkään olen opetellut siitä pois. Eikä tämä ollut syytös, vaan tosiasia. Konnotaatio, denotaatio, mikä se on. Ranskan kuningaskin oli kalju.

Norja-ilmiö

(hiihtokauden alkamisen kunniaksi)

 

Vaikka Myllylältä täytyi suukin sulkea
voi Norjassa aina doupata julkea
Mühlegg on jostain toiselta planeetalta
ei douppaajaa voi löytyä vuonon ja turskan maalta

Voiko täydellisyyttä olla olemassa missään muodossa?
Totta toki muun muassa Petter Northugissa
Ei mikään oo niin viisas kuin lääkäri
on täydellisiä joka keuhko ja rööri

 
Kiri jo aukeaa
ja tuottaa kultaa, kunniaa
Mutta vain Norjan lykkijöillä
vauhti tulee maa- ja metsätöistä 
  
On erytropoietiinia teillä melko valikoima
on Maarit, astma sekä steroidien voima
Ei mikään vaara teidän kuvioihin mahdu
jollei sitten Lahdessa Norja-ilmiöitä tapahdu

Kiri jo aukeaa
ja tuottaa kultaa, kunniaa
Mutta vain Norjan lykkijöillä
vauhti tulee maa- ja metsätöistä 


sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Läskin läskeilyä


Nyt on sitten Neuromaani "kritikoitu". Arvostelun, kritiikin, lopullinen idioottisuus tuli Neuromaania "kritikoidessani" lopullisesti näkyviin: olin yhtäältä todella jäävi, mutta toisaalta sillä ei ollut mitään merkitystä.

Olen Einojuhani Rautavaaran kanssa siinäkin samaa mieltä, että kritiikkiä ei edes tarvitsisi olla olemassa. Tai sitten kritiikkejä alettaisiin nimittää vaikka "läskeilyksi" (vrt. Hunter S. Thompsonin Läskikaupunki-idea). Kritiikki ei ole tutkimusta, esseistiikkaa, kolumnointia, pakinointia, se ei ole yhtikäs mitään, se on: läskeilyä. Tästä pitäen nimitän omaa "kriitikontoimintaani" läskeilyksi.

Että näin. Minulta pyydettiin kritiikkiä Teemu Mannisen kirjasta ja sanoin että sopii, enhän ole edes kovin jäävi, kerran vain Manninen on tarjonnut minulle yhden oluen (pullo, 0,35 ltr.). Ei se ketään kiinnosta, kunhan ei sano ääneen.

Aion joskus kirjoittaa näistä kokemuksistani otsikolla "Elämäni läskeilijänä". Laitan motoksi erään päätoimittajan tokaisun: "Kaikki täällä on jäävejä, mitä ****n väliä."

Lueskelin Leena Jäppilän Pientä kantaattikirjaa, se on hyvä kirja, siinä puhutaan Bachista & barokista. En aio läskeillä sitä, läskittää, läskiä. Mietin (?), että käyn lainaamassa Anna-Maija Raittilan paksun päiväkirjan. Tykkään päiväkirjoista.


perjantai 9. marraskuuta 2012

Jos kiinnostaa X, on syytä mennä kuuntelemaan kun X:n asiantuntijat puhuvat ja keskustelevat, saattaa oppia jotakin. Tällainen elämys minulla oli ilo tänään kokea runoseminaarissa pääkirjastossa ja sen jälkeen Tuli&Savun vuosikirjan julkistamistilaisuudessa Kirjakahvilassa. Vuosikirjan nimi on Tekstitaide (taidetekstistä tekstitaiteeseen siis) ja lehteilin sitä, paljon mielenkiintoista asiaa, aseemisyyttäkin. Eli olisi viisasta käydä useammankin tuollaisissa tilaisuuksissa, kun ei niihen (kirjoitusvirhe, mutta jätän sen, niihen on hyvänkuuloinen sana, vanha sana taitaa olla) paljon mene aikaa eikä lainkaan hukkaan. Ainakaan tänään mennyt. Mikä on todistettu.

Etsin myös 3 vuotta vanhan Moleskinen, jossa oli täyttöä alle 30 sivua, kun Marimekon vihko tuli täyteen. Moleskine on siitä hankala, että sillä on maine teeskentelynä, mutta Moleskine on mielestäni erinomainen muistivihko, sopii taskuun, taipuisa. Ei sille sitten mahda, jos saa idiootin maineen kun Moleskineen piirtelee & kirjoittelee.

Sitäkin saa hävetä kun muistivihkon kanssa heiluu. Mutta olen ajatellut että menköön. On se hyvä se Oikeusjutun loppu, että "tuntui kuin vain häpeä olisi jäänyt hänen jälkeensä elämään." Suurin piirtein noin menee. Ehkä jotkut eivät häpeä. Saattaisi olla syytä.

Outoja mielenliikkeitä on. Outoja mielenliikkeet on. Miksei ihmisistä juuri koskaan saa selvää, mitä he tarkoittavat? Onko roolia, performanssia, ja mitä kaikkea. Ihme sutkeja.
Pitkästä aikaa päivä ilman uutista filosofi Pekka Himasen putkakäynnistä.

torstai 8. marraskuuta 2012

Väkersin palindromia, palindromeja, mutten tyrkkääkään niitä tänne! No, menköön tämä yksi:

Haikusaatio -
takut saksis, kas tukat
oi, taa suki, ah!

Tosin ei tuossa ole vuodenaikaa. Mielentila on. Haikupalindromisarjan aion kirjoittaa. 2-3 päivää olen harjoitellut eli eiköhän kohta jo suju. Tai sitten ei.

Jos Tikkanen aikoo kirjoittaa 10 000 haikurunoa, niin minä voisin kirjoittaa 10 000 palindromirunoa. Siinäpä olisi. Se olisi tunne. Puhuin tässä erään turkulaisen kirjallisen tyypin kanssa, joka korosti että Frangénilla & Heikuralla palindromirunot oikeastaan eivät ole runoja, mutta Hirvosellapa ovat. Siinä se pieni ero. E.m. tyyppi myös kertoi olleensa kirjallisessa tilanteessa, missä Frangén oli kertomassa lavalla vitsiä ja sille nauroi eturivin Rosa. Silleen karjuen-hohottaen kaulasuonet paisuneina. Voin valitettavasti kuvitella tilanteen. Ei se kamalaa ole. Mutta hauskaa.

E.m. tyyppi ihmetteli vielä, ettei Vastakaanonissa ole palindromeja, vaikka ne nyt ovat avantgardea jos mitkä. Eikö siellä tosiaan ole palindromeja? Kirjaan on 3 metriä matkaa, en kyllä mene tarkistamaan. Se olisi luonteenomaista vastakanonisteille, että ovat heivanneet palindromit laidan yli. Eikä tämä ollut moite, tämä oli tosiasian osoittamista.

Senkin kuulin että X ja Y ovat riidoissa. Voi hellanlettunensentäs. Minä olen päättänyt lopettaa riitelyn. Joskus onnistun, joskus en.

Leevi Lehdon mukaan palindromissa on vitsin näyttävä eli vitsin on oltava. En ole samaa mieltä. Vitsiä ei pidä olla. "Tulli-pillut"-tyyppiset palindromit rajaan pois palindromipoetiikastani (!). Jos ajatellaan palindromi muotona, rajoitteena säemittojen tapaan, tästä puhuu Juri Joensuukin ja kaveri sentään on tohtorismies, vai onko proseduuri jo saavuttanut tohtoroitumispisteensä, en tiedä, mutta piakkoin saavuttaa.

Keksin palindromirunokirjalleni nimenkin.

G-Ö-D-E-L
Ö-L--I-S-I
D-I--L-L-E
E-S--L-I-N
L-I--E-N-I

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Täällä on päätetty tehdä pro gradu -tutkielma Neuromaanista. Niin sitä pitää. Kommenteissa muistutetaan, että Markku "tapa ittes kun et tajuu mitään vitun idiootti tiiäks ees miten Deleuse kirjotetaan ja mitä ergodisuus on vitun mulkku tapa ittes saatanan idiootti" Eskelinen kirjoittaa artikkelin em. teoksesta.

Taidanpa kirjoittaa minäkin. Tosin ensin teen siitä ihan pienen arvostelun ja olen ihan-pienuuteen tyytyväinen, kunhan vain minun ei sitten tarvitse juoda pullollista metanolia. Monenlaista tulee mieleen Neuromaania lukiessa. Huomenna kirjoitan sen kritiikin (2 500 merkkiä). Aamulehdessä Ville Hänninen oli älynnyt Neuromaanin yhteyden Uusiin uhkakuviin ja minä kun kuvittelin että pääsisin sillä läväyttämään, mutta kortti on jo käytetty, heitetty, jne. Mutta minulla on toinenkin kortti! Sen vihjaan, että korttini viittaa Aamulehden levikkialueen keskiöön. Hähhää!



Aava napaa vaanii
kynnys keitaassa
Siinai vei Saharassa
kassarahasi
Evian iisas
saati eksyn Nykiin
aavaa Pan avaa
Tinaa morsian soma
vaimo komia
vamos naisromaanit!
Anekutsut Esko
Nikan tilaama
tuo Kittilä viinaa
vaiko matanu
Mukan tää reissu
näillä sana
viinat laati Onni
Palsa pieri
reipas Lapin
noita Altan
iivana Sälliä
nussi eräät
nakumunat
amokia vaanii
välitti kouta
maalit
nakin 
oksetus
tukena
IT-siirto jopa
nokkaveret niisti.
Vitsi, Inter evakkona
pojot riisti.

(tämä oli osoitettu interisteille, tepsiläiset voivat kirjoittaa "Vitsi-Inter")
Tein itsegooglauksen ja näin:

Sami Liuhto on kyllä yks vitun säälittävä eukko

Sami Liuhto on kyllä yks vitun säälittävä eukko, mä voin vain kuvitella sen nylkyttämässä Nylénin ja Hännikäisen säärtä jossain kirjallisuustapahtumassa, falskit ihmiset tunnistaa toisissaan saman falskiuden, mua te lähinnä huvitatte, se miten tyhmiä ja näkemyksetttömiä pellejä te olette hähähäh

Vittu te ootte niin ohi ja nähty koko porukka
Tämä on tämänhetkinen vaihe. Kuitenkin tästä on unohdettu Tapani Kinnunen. Eikä sitä nylkyttämistä tarvitse kuvitella, sitä voi tulla kirjallisuustapahtumaan katsomaan, esim. Vätin kasallisille kirjamessuille 2011, jotka järjestetään, kuten tavallista, tämän vuoden syyskuussa.

Lukuohjeeksi Kortteisen blogiin: kannattaa katsoa päivä kerrallaan, kun kymmenen viestiä kerrallaan ei avaa tekijän esittelemiä poeettisia mahdollisuuksia. Ja PS: en minäkään tiedä mistä siinä on kysymys.

Pekulle ja Mikelle pieni vinkki:


vaikka ns. kateuskortin käyttö helpottaa omaa mielentilaa, tämänhetkistäkin mielentilaa, se ei välttämättä ole rationaalinen selitys sille, miksi ihmiset teille irvivät. Te olette eläneet niin tolkuttoman itsekeskeisesti, että niitätte nyt sitä mitä olette kylväneet. Teillä on nyt hieno tilaisuus todelliseen henkiseen kasvuun ja todelliseen kukoistukseen, kun pohditte tilannettanne, myönnätte tekemänne virheet ja rakennatte elämällänne sellaista käsikirjoitusta, joka kestää laajemmankin tarkastelun, nyt kun se ei näytä kestävän lainkaan tarkastelua. Tie on pitkä ja vaivalloinen, eikä siihen liity maallista mammonaa siinä määrässä mihin olette tottuneet, mutta olen varma, että rikastutte sisäisesti ja tämän sisäisen rikastumisen kautta olette onnellisempia ja lähipiirinnekin on onnellisempi ja juuri tuo lähipiirin onnellisuus taas tuottaa lisää onnellisuutta teille. Kuitenkaan kyse ei ole teistä itsestänne, että olisitte mahdollisimman onnellisia, vaan siitä että teette muille elollisille olennoille mahdollisimman vähän pahaa ja olette heidän palvelijoitanne.

tiistai 6. marraskuuta 2012

ojajoulu utuna
assalla tulo se
juoneen haisi
röökisavu
kas se on aatto
luuvisivu ulottaa
noessa kuvasi
köörisi ahneen
ou jes
olutallas saanu,
tuu Luoja jo.
Dot-runot . ajan . aisana . tuet . tangat . time . Mittag . natt . eutanasian . ajat . on . Ur-Tod .
iho, ovi rikki!
elämät onnena tasajaon
ei anneta
vitsas ropis teit
riimin imi irti
etsi porsas tivaten
nai enoa ja satanen,
no... tämä leikki rivo, ohi!
alla vanteet
ihon

ohi
teet navalla
hienoo, nojaat
osaat aseena
PAM! alas nenu
tulis kasa:

Job, Selo, Proust
ukaasii Perec
(Ere piisaa)

kutsu orpo lesbo ja
saksi lutunen Salama panee sataa sotaa jonoon, eih!
neito, katso terääs
... ai rukous suo kuria?
sääret... osta koti? en
Esittävän runon seminaari Turun pääkirjastossa perjantaina 9.11. klo 13.00. Ja kopioin:
Mukana muun muassa Harri Hertell, Tapani Kinnunen, Aleksis Salusjärvi, Teemu Manninen, pj. Tommi Parkko, MC Esa Hirvonen. Järjestäjänä Runoviikko ry
Aiheina rap, slam, lavarunous, runo & musiikki, spoken word ja äänirunous. Yllätyksiä luvassa.

Turun pääkirjasto auditorio, Linnankatu 2, Turku

Harri Hertell on helsinkiläinen runoilija ja spoken word -muusikko. Hän on perustanut Helsinki Poetry Connection -kollektiivin ja toimii Poetry Jam -klubin juontajana. Parhaillaan Hertell viimeistelee toista runokirjaansa sekä työstää samalla kahta eri runomusiikkiprojektia.

Tapani Kinnunen (s. 1962) on turkulainen runoilija. Hänen kahdeksas runokokoelmansa "Haitin runot" (Savukeidas) ilmestyy keväällä 2013. Kinnunen tunnetaan ahkerana keikkailijana, joka ei ole kaihtanut lavaesiintymistensä tehostamista ulkokirjallisin keinoin.

Teemu Manninen (s. 1977) on helsinkiläinen runoilija, kriitikko ja kirjallisuudentutkija, jolta on juuri ilmestynyt Poesialta runoteos Paha Äiti. Häneltä on ilmestynyt kaikkiaan viisi runoteosta, joista "Futurama"voitti Tiiliskivi-palkinnon vuonna 2010. Manninen on myös toiminut Tuli & Savu -lehden päätoimittajana, ja toimitti yhdessä Maaria Pääjärven kanssa viime vuonna ilmestyneen "Suomalaisia nykyrunoilijoita 2".

Aleksis Salusjärvi on Kritiikin Uutisten päätoimittaja, kulttuurikeskustelija ja kirjoittamisen jatko-opiskelija Jyväskylän yliopistossa. Lisäksi hän toimii kriitikkona ja toimittajana useissa muissa lehdissä, netissä ja radiossa.

Täytyypä mennä. Ajoissa. Viime vuonnahan oli ruuhkaa kun oli tekijämiehet asialla! Yllätyksiä sattui, kaameita performansseja, performatiivisia kaameuksia.

Toivottavasti poesiantamolaisetkin pääsevät tällä kertaa paikalle, ihan runon takia, vaikka matka onkin hintava. Tämä nyt oli ilkeästi sanottu.

Ärsytti silloin, kun heille pykättiin seminaari ja herrat, rouvat, neidit & narrit jäivät sitten kotiin. Mitä siitä. En minäkään vastaa milloinkaan huutoon, räksytän vain verkossa kuin affena, Vätin kansalliseläin.

Toivottavasti paikalla on joku Poesian porukasta, onhan siellä, täytyy sanoa että lähettävät minulle Mannisen teoksen arvosteltavaksi, kun en kehtaa sitä toistamiseen Poesialta sähköposteitse kysyä. Ei tässä ole edes kiire, mutta on hyvä lukea kirja ajoissa, sitten haududutella ja lopuksi muodostaa järkähtämätön mielipide.

Voi ei. Salusjärvikin ryhtynyt jatko-opinnoille. Miksi kaikki? Kritikoikaa, runoilkaa, mutta tämä on suuntaus nyt että tutkitaan. "Päätin ryhtyä kirjailijaksi, muutin Helsinkiin ja hain opiskelemaan kirjallisuustiedettä." Tämä mantra on 90-luvulta. Nyt on enämpi Jyväskylä. Siinä mitään, paikassa, mutta jotenkin hämärtyy toiminta tuon ainaisen jatko-opiskelun takia. Tai no jaa. Mutta fokusointi. Taiteen tohtoroita 90-luvulla pilkattiin. Nykyään on hiljaista. Vielä kun Kinnunen alkaa tutkia Yliopistonmäellä poetiikkansa positioita niin a vot.

Räksyn räksyn.
Mike Pohjolan Sanaleikkikirjassa on kuvauksen mukaan palindromeja. Muistelinkin tätä kun lueskelin Juri Joensuun väitöskirjaa, että tuommoinen kirja olisi. Lisäksi verkosta löytyy Teemu Paavolaisen "Pitkä palindromi". Siinä on noin 50 000 merkkiä. Hauskaa muuten, ettei ranskankielinen Wikipedia tunne englanninkielisiä palindromiromaaneja. Ei niitä tunne kukaan muukaan.
Maamme hallumaat EU:t itse
tai Saanaa maan ääres
unia Colat.
Neiti, suo meil´ Espoo
ime katsokaa
Sovas Ruotti, kas, on ei.
Hämeet ne eko,
jumallaut hunajata joen Aura
katsos ei ole Turus
surut, elo ies.
Osta karua
ne ojat ajan Uhtualla mu´ jokeen
Te emähienosakit.
Tour-Savo saa
kosta Kemi, oops,
eli emous, iti en.
Talo Cainus erää naamaan,
Aasiat esti tuet
aamulla hemma, A.M.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Et saa Setaan
emous oliko kilo
Suomen aatesaaste
saa teesirunoni
napa täs
Simo, Pasi
Spock
Esa H.
Hasek
cops i SaPo

missä Tapani?
no, nurisee taas

Palindromi


alassuin rokat,
laamat eposiat, toutain. Nulikkaa raavit,
itää savi-idun navan akrostikon,
nokit sorkan, avannu
diiva, sääti. Tivaa
raakki: lunnia tuottais,
opeta
maalta kornius, sala:

i mord nila-P.
E-tili bisnessijoitus

suti ojis sensibilité
O Pus Sail E
tu sais? 
kun ei kynää

Leevi Leevi -sou
Ntamo omat
nuo sivee

live elää
nykien uksias
utelias Supo
Syys... kätesi... luit... 
Säe... miksei muusa...
Aamumaa... asuu mies
Kimeästi uliset...
äksyys.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Saata, räät
hiihti Osloa ja
epokidat se loi,
esikot Stadia,
aidat Stokis.
Ei ole Stadi kopea:

jaol soit hiihtää rataas.
Iloni runo tiennee traania
tai syyliä päivät
sytynhän Sami rimas
nähnyt ystäviä
päilyy siat

ain aarteen neito
nurin oli.
Olé, urakalla ajatte Poesiaa!

Jaa vaaja
takaa naakat
auta katua
ajatte Poesiaa!
Ai se opettaja, auta.
Katua takaa naakat ajaa vaaja
ai se opettaja!

Alla karu elo.
Isyys on
no... syysi.
Ai, tuli mies
tiirat kennolunnit siis.

Nasu, nämä tätä veisasi
koko skaala (Pansio puuttuu):
Mio, tase hae Paimio,
Turussa ravittu suut.
Toki raha raaka massis
kato lunnia.

Vitsi: tänään Heikuran naru
kiehnää, nätisti vain!
Nulo taksissa makaa
raha rikottu, usutti varas.

Surutoimi apea
Hesa toi muut,
tuu pois Napa-laakso.
Koki Sasi evätä
tämän USAn,
siistin.

Nulon nektari itse imi lutia.