Sivut

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Siis tuolla lukuluettelossani näkyy taas merkintä tai merkinnän osa, jota ei näy kyseisessä blogissa. On kuin olematonta maailmaa tutkiskelisi! Se on Sven Laakson merkintä. Se on hyvä merkintä, mikä on luonteenomaista Sven Laaksolle. Sitä katselee mielellään. Jos se olisi jonkun idiootin idioottimainen merkintä, kopioisin sen tähän:
"_______________________________________________________."
Mutta kun ei ole. Toisaalta hyvän on syytä tulla julki. En uskalla kysyä Sven Laaksolta asiaa. Paha painukoon peittoon.

Kiertelin hieman, kun vaimo oli unohtanut Facebookinsa auki (sanoin pari päivää sitten että voi sulkea sen, minua kun lähinnä raivostuttavat ihmisten "ajatukset") ja sieltä näkyi mielenkiintoista monarkistista asiaa. Minähän olen monarkisti. En kannata yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta enkä muitakaan modernin sairauksia kuten asevelvollisuusarmeijaa. Naispappeuden hyväksyn protestantismissa, mutten muualla. Mielestäni miehen ei kuulu synnyttää. Jne. Tiedätte mitä tarkoitan.

Kaipaan jylhää mennyttä aikaa, kun ihmisillä oli velvollisuuksia ja kunniantuntoa. Ei ammuttu katoilta ihmisiä. Kaipaan siis soturihyveitä, aatelishyveitä ja miksi niitä sanotaan. Modernin ja valistuksen lopullinen sairaus näkyy siinä, että mennään katolle hirvikiväärin kanssa. Tässä tilanteessa meidän olisi tutkittava Rousseauta, ei suinkaan hänen tutkijoitaan, vaan neroa itseään. Mitä hän sanoo! Rousseau on hyvin nöyrä, kunniakas ja pyrkii velvollisuuden täyttämiseen. Juuri tässä Baudelaire näki yhteyden itsensä ja Rousseaun välillä.

Olimme eilen matkaamassa takaisin luontoon, eli puuhastelimme ryytimaamme parissa. Istutimme perunoita vai kylvetäänkö niitä, ja sosdem-juureke, siis retiisi, pantiin myös alulle. Annoin mennä jyrsijän varsissa ja hiki siinä tuli, kädet ovat kipeät ja jalat. Suunnittelimme seuraavia askeleita kohden katoamista inhasta ja vihattavasta maailmasta. Ehdotin, että mökkiimme ei tule internet-yhteyttä, mutta ehdotukseni ei ottanut tuulta alleen ja tulta. Mutta itse luovun näistä asioista tai yritän luopua, vähän kerrallaan, katsotaan mihin pystyn. Olen niin lopen uupunut ihmiskuntaan! Mökkiimme eivät aivan kaikki tule, mutta ystävät ovat aina tervetulleita. Suoritamme myös vaihdantataloutta eli oman maamme tuotteet vaihtuvat esim. riistaan, jota saavat vieraat vapaasti tuoda. Itse en kykene ampumaan eläintä, mutta jos joku kykenee, voin syödä sitä. Tämä on pitkä tie!

Lähiaikoina alan lukea Linkolaa oikein tosimielellä. Rousseau on jo menossa. Sillä välin kun ihmiset joukkomurhaavat toisiaan, mietin näiden ajattelijoiden ajatuksia. Tosin, sanoihan jo Palsa, että "Täältä pitäisi harventaa." Siinähän harventavat. Minulla kun tuo tappaminen ei ole oikein verissä, en esimerkiksi tahdo tappaa perheenjäseniäni, niin olen ajatellut että suorittakoon harvennuksen ne tahot, jotka siihen tuntevat verenvetoa. Minä kun en pysty tappamaan edes syödäkseni, mikä näkemykseni mukaan on ainoa oikea syy tappaa, olen vissiin niin herkkä, saati että tappaisin lähimmäisiäni. Pystyisinkö armotappoon? Palsa teki sen pakon edessä, kärsi siitä loppuelämänsä, kun joutui tappamaan koiransa.

Eutanasiaanhan suhtaudun kielteisesti.

Ei kommentteja: