Sivut

lauantai 12. toukokuuta 2012

Teboilin unelmakääretorttu houkutteli heikkoa sieluani.
Teboil on kymmeneen auki. Jos pienen kävelylenkin tekisin ja sitten hakisin unelmakääretortun.
Olen yhden unelmakääretortun vaiheilla.
Teboililla on mukava palvelu. Tuskin on siihen johtajuus- ja asiakaspalveluseminaareja tarvittu, ollaan vain ystävällisiä ihmisille. Osasyy on taatusti se, että omistaja on ns. ulkomaalaistaustainen, eikä nyrpeä suomalaispösilö.
Tänään olen tuntenut kaunaa suomalaisia kohtaan. Aamulla ilahduin, kun luin, että ruotsalaisetkin olivat hävinneet. Niin helppo on ihminen.
Teboilin unelmakääretorttu on haettava. Niitä oli siellä ainakin kolme jäljellä. Ehkä on haettava heti, ettei ota ohraleipä, jää käteen kaluttu luu.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Eikö unelmakääretorttu ole jotenkin porvnarillinen juttu. Porvarillisen arjen poetiikkaa. Sillä tavalla pikkusievää.

Sami Liuhto kirjoitti...

Sitä se on. Pikkupoetiikkaa arkisella vitun luennalla.

Jäi hakematta. Huomenna.

Kuuntelen vanhoja hyviä aikoja.