Sivut

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Kiertelin (ja kaartelin) ulkoavaruudessa ja luin verkkopäiväkirjasta, että kaveri teetätti itselleen vasektomian (Tampereella, mutta kuitenkin). Aika harva tietää siitä. Toinen tuskaili apurahalomakkeensa kanssa. Aika harva tietää siitä.Velipoika äänesti Niinistöä. Yritä tässä suhtautua. Minä äänestin Tapani Kinnusta (s. 1962, Joensuu, suomalainen runoilija, ns. Turun Uuden Runoliikkeen merkittäviä voimia 1990-luvun lopulla, runoesityksensä tunnettuja, kootut runot Amerikkalainen parranajo, Savukeidas 2009) ja panin vielä perään että UGH! Hauska kirjoittaa siellä kopissa, kyynärpää tekee kuvioita ja viralliset valvojat voivat ajatella että taas näitä tapauksia. Humoristeja. Anarkisteja. Olin jo menossa sanomaan vaalivirkailijoille, etten ole humoristi enkä anarkisti, mutta sitten muistin että ehkeivät he pidä minua humoristina ja anarkistina, minä vain ajattelen että he pitävät minua humoristina ja anarkistina. Olen oppinut tämän viime vuosina.

Kun kirjastoja lakkautellaan, tehdään virhe, varsin suuri, siinä että lakkautetaan kokonaisia kirjastoja, kun pitäisi lakkauttaa ainoastaan tiettyjä kirjaston osastoja. Tarkoitan erityisesti runo-osastoa. Siellä ei milloinkaan ole kukaan, kukaan ei lue runoja, runot ovat hankalia ja runoilijat rasittavia ihmisiä. Suoran sanataiteen parista voisi karsia joka toisen aakkosen. Tietäisivätpä ihmiset, miten härskiä kamaa kirjaston hyllyistä löytyy, vihapuhetta suorastaan. Niin sanottu dekkariosasto pitää jättää sijoillensa, sieltä saa ihminen mielenvirkettä, että taas jaksaa. Tehdä töitä. Sillä työ on ihmisen tärkein asia, nimittäin kestävää kehitystä edistävä työ. Muuta käyttöä ihmisellä ei ole.

Luin että 200 kirjailijaa ja kääntäjää on sitä mieltä, että kakkoseen on turvauduttava ensi viikonloppuna. Harraste on minulle outo mutta epäilemättä nämä 200 (miten sattuikin lukumäärä) tietävät asiasta ja paljon. Joka tapauksessa he kokoontuvat eräässä ravintolassa ja tutkin ja löysin, että ravintolan yleisökapasiteetti on 250. Ei siinä paljon muille enää tilaa jää jos kaikki kirjailijat ja kääntäjät tulevat paikalle. Kakkonen plus avantgarde. Sellainen sukunimi on kuin Kakkonen, olen joskus tuntenut sennimisen äijän. Olisi hauskaa, jos homon sukunimi olisi Kakkonen. Ensin Kekkonen, sitten Kakkonen. Lopuksi tulisi Kakkinen.

Lueskelin Kurkivirtasta. Siitä tuli mieleen Jorma Eronen, hänen Uigurinsa. Hakukoneistin Erosen jälleen, muttei mitään löydy, eli löytyy että kukaan ei mitään löydä. Kuitenkin Martti Anhavan Melleri-elämäkerrassa mainitaan Jorma Eronen (Kakkosen etunimi voisi olla Jorma). Maininnassa sanotaan, että runous ei enää kiinnostanut, ainakaan suuresti, Erosta. No niin, milloin on runoudesta ollut kiinnostunut Eros? Saakeli, ei pitäisi inflatoida näitä juttuja, vaan kerätä ja vaalia. Onko inflatointi sana? Nyt on. Niin yksinkertaisesti sana syntyy. Kehotan lukemaan Diivaa ja Pilvihipiäistä, niistä sanoja löytyy. Voisi kehitellä linnun, minkä nimi olisi pilvihippiäinen, latinaksi selonsis. Tunkisi sen lintukirjaan ja odottaisi huomaako kukaan. Levinneisyys Etelä-Baltiaa, Itä-Puolaa ja Ukrainaa, sieltä sitä ei kukaan kävisi etsimässä.

Ei kommentteja: