Sivut

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Sitä on käyty syömässä. Sitten valitellaan, ettei esseitä julkaista eikä kokoelmantekijöitä löydy vaikka mielellään esseitä muutamat lukisivat. Merkinnän lopetus kuitenkin kumoaa kaiken:

Mainittakoon tässä, että Parnasson numerot täyttyvät hyvällä tahdilla muusta materiaalista kuin esseekilpailun sadosta. Palkittujen tekstien lisäksi ei siis ennakkolupailusta huolimatta julkaista muita kilpailutöitä. 
Eihän tuossa ole mitään järkeä! Niitä esseistejä syntyy siten että esseitä julkaistaan lehdissä, annetaan kirjoittajille tilaa ja itseluottamusta. Esseistejä ei synny siten, että "ennakkolupailut" petetään ja ollaan julkaisematta. Ehkei ruokaa kauhoessa pysty järkevään ajatteluun tai ylipäänsä ajatteluun.

Jarmo Papinniemen kannattaisi ryhtyä kokopäivätoimiseksi kulttuuritapahtumajuontajaksi, siellä voisi juoda ja juontaa kuohulasi kädessä, ja jättää Suomen tärkeimmän kirjallisuuslehden johtaminen osaaviin käsiin. Tosin, tämän puolustelun olen kuullut, Papinniemi on harmiton ja tekee mitä käsketään, eli kenties pitäisi saada pätevämpiä käskijöitä.

Tuleekohan ensi viikolla Parnasso? Siinä pitäisi olla se hauska vastine, mitä en edes itse kirjoittanut, panin vain nimen alle. Papinniemeen tosin ei voi luottaa (vrt. ed.) mutta ehkä käskijät ovat toimineet ja vastine on lehdessä.

Luin Kellarin loppuun. Sivulla 117 mainitaan: "Mihin me olisimme joutuneet, jos me olisimme kuunnelleet ihmisiä, jotka ovat niin kutsuttuja läheisiämme?" Tarkempi suomennos kenties olisi "lähimmäisiämme", mutta kaikkea ei voi saada, ehkä. Bernhardia lukiessa muistaa uudelleen, se on unohtua jatkuvasti, ettei ihmisiin pidä alkuunkaan luottaa. Edes Bernhardiin ei voi luottaa, mutta häneen voi luottaa enemmän kuin yleensä ihmisiin. Bernhard saattaa joskus vahingossa olla rehellinen.

Hyvä etten osallistunut Parnasson esseekilpailuun, muistaakseni en asiaa suuremmin harkinnut, tyhjän kun saa tekemätikin niin kuin Päätalo sanoo. Enkä ole mikään esseisti, olen yksinpuhuja. En keskustele, mistä muuten huomaa etten ole kirjallinen ihminen, sillä tiettävästi kirjallinen ihminen aina pyrkii dialogiin tai ainakin väittää pyrkivänsä. Näin olen kuullut.

Ei kommentteja: