En edes ymmärrä miksi tätä kirjoitan, olen niin kyllästynyt sanoihin.

Semmosta että, kun tulee seuraamispyyntöjä niin vahingossa alan seurata pyytäjää, mutten toimi pyynnön suhteen mitenkään. Se on siis vahinko, etten hyväksy pyyntöä, paitsi ehkä joskus myöhemmin kun älyän. Kerrankin toimin vahingossa kusipäisesti enkä tarkoituksella, kuten yleensä. Tahdon tätä korostaa.

Toisaalta kirjallisella alalla tuollainenkin kusipäisyys on tyypillistä. Nythän ne taas itkevät leikkauksia, vaikka hullu täytyy olla, jos tällaiselle ilkeälle ja tyhmälle porukalle tahtoo rahaa antaa senttiäkään. Se Nylenhän toki kirjoitti asiasta jo pamfletinkin, elämmehän huomiotaloudessa ja jengi tahtoo siitä pyhimyksen. Tosin siinä on vähimmäisvaatimuksena kuoleminen, mutta ei kai sekään niin tarkkaa nykyään ole. Hyvä tavaton, miten pitkään tätäkin pelleilyä tarvitsee vielä katsoa. Moottoripyörä ajoi ohi ja peippo hiljeni, sen etunimi on Jevgeni.

Kirjoitin tästä jo muutamaan juoksuryhmään ja kerron nyt yleisestikin, koska asia on vakava.

Äsken vaimoni viesti autosta, että hän lähtee nyt kokouksesta kotiin. Vastasin, että sepä mukavaa. Hän kommentoi viestiäni sydämellä. Sitten kerroin, miten pitkän matkan olin tänään juossut, miten lenkki kulki ja mainitsin myös keskisykkeen, kadenssin, keskivauhdin, nousumetrit ja muun datan. Tähän viestiini tuli ilmoitus "toimitettu" eli vastaanottaja ei ollut nähnyt viestiäni.

Meidät on kuitenkin oikein kirkossa vihitty, joten luulisi toisen osapuolen olevan kiinnostunut toisen eli minun juoksulenkistä. Näin ei kuitenkaan ole. Mitä tehdä? Kokouskin oli jokin peruskokous, niitähän on käytännössä päivittäin, joten ihmetellä täytyy, ettei päivän juoksulenkkini kiinnosta.

No, eipä tullut valtion taiteilija-apurahaa tälläkään kertaa. Olen saanut henkilökohtaisen apurahan viimeksi YLI KOLME VUOTTA SITTEN. Selo-projektia varten sain tonnin (!). Olin menossa nukkumaan, kun olin tässä tehnyt ilmaistyötä tunnin tai pari, ja huomasin, että jaahah, päätös on tullut. Kiva. Katsoin lautakunnan tms. kokoonpanon keväällä ja siellähän on enintään kakkosluokan kykyjä "päättämässä", niitä, joilla ei oikein oma tuotanto kasva, joten kyllähän tämän ymmärtää.

Mutta ei tämäkään maailmaani kaada, enpähän vain tee niitä töitä, joihin rahoitusta hain. Teen tätä ilmaistyötä, lipogrammiteosta, jos sitäkään. Noin niin kuin yleisesti: haistakaa vittu. PS: toivon, ettei tähän kommentoida, mutta eiköhän tuohon joku tollo tule avautumaan, tulee muutama nimi mieleen. Ei niille voi mitään.

Lipogrammiteos se on, ei -romaani, ehkä se on lipogrammirunoelma. Korona-aikaan tälle sain rahoitusta, koska koronatuet koskivat minuakin vaikkei siinä ollut mitään tolkkua, ja sain kirjastorahankin ja vielä jonkun. Huh-huh! Yli kymppitonni! Mitään pidempiaikaista ei tietenkään, muutenhan se voisi luulla, että sitä arvostetaan. No, tämä ei-arvostavuus on kuulkaas ihan molemminpuolista. Kirjallisella alalla en hieman liioitellen pidä kenestäkään, mutta liioittelin vain hieman.

Toisaalta on mielenkiintoista, että suositusteni perusteella tai niistä huolimatta ihmiset ovat saaneet rahaa. Kun työvoimaviranomainen soittaa torstaina puolilta päivin, sanon, että olen työllistänyt toisia, jonka hän tulkitsee niin, että olen työssä johtavassa asemassa eväten minulta työttömyyyskorvauksen ja perii jo annetut eurot takaisin. En edes ihmettelisi, jos näin kävisi. Aion sanoa tästä asiasta. Toinen jos: jos elämäni olisi apurahoista kiinni, olisin hirvittävissä ongelmissa. Nyt olen vain perheemme riippakivenä ja kirjailijana, jota ei arvosteta lainkaan.

Soisin, että rahvas ei lukisi. Tai no, eiväthän ne lue oikeaa kirjallisuutta, mutta sanovat lukevansa, kun lukevat "dekkareita". Se on kamalaa. Sitten ovat "äänikirjat", voi laupias taivas. Baudelaire voivotteli, kun täytyy elää 1800-luvulla, nauran katkerasti kun luen tämän kohdan Baudelairelta, jonka aikamme toki on jo raiskannut. Useampaan kertaan. Se eräskin. Alan vähitellen lämmitä kuolemantuomiolle.

Määpä sain 2000 euron apurahan Kirjailijaliitolta. Eka yli kolmeen vuoteen. Toki se on pienin mahdollinen, 4000 ja 8000 euroa kuuluu aivan muille tyypeille. Kyllä on kiitollinen olo.

Luin myös jäsenkyselyn tulokset, sen mukaan kaikki on aivan vitun hyvin, mitä nyt joku vähän on nillittänyt eksklusiivisuudesta ja pääkaupunkikeskeisyydestä, mutta ainahan ilonpilaajia on. Kaikki on siis loistavasti, hajaantukaa. Tulee ihan Trump mieleen, mutta ehkä olen vain kateellinen (mistä? siitä etten ole aivan täysi huora?). FU! Mä en oo teidän kaveri, pitäkää se mielessä, nilkit. En milloinkaan.

Apurahahaussa tein taktisen vedon: en hakenut sitä runoilijarahaa ollenkaan, vain yleistä, koska jos olisin hakenut molempia, raadin älypäät olisivat ensin siirtäneet minut runopuolelle ja sieltä raakanneet pois kokonaan ja jos jollain ilveellä olisin saanut fyrkat, olisi se ollut tuo sama kaksi tonnia.

Kiitos, Sanasto!

24,70 euroa.

Erityisesti tahdon kiittää niitä kirjailijoita, jotka ovat tehneet suuren ja mahtavan työn sen eteen, että kirjailijat saavat Sanasto-korvauksia. Muutenhan tässä olisi joutunut maksamaan, kun hallituskin on ilkeä ja persut ja oikeisto.

Kyllä tässä taas tuntee tekevänsä arvostettua työtä.

#sanasto #kirjailijanelämää #kirjailijantyö #kirjailija

Sitä vaan, että miettikääpä sitä ihan mahdollista skenaariota, että Edmonton Oilers voittaa Stanley Cupin. Siitä seuraa se, että Kapasen Kassu pääsee viettämään päivän/ vuorokauden pytyn kanssa. Miten pitkään Kuopiossa mahtaa mennä ennen kuin Kapasen Kassu vähintään kusee maljaan? Tai ainakin yrittää, ehkä Stanley Cupin vartijat ehättävät väliin. Kuopiohan on mukava kaupunki, mitä nyt kesäisin Kapasen Kassu on siellä. Tietyssä kierossa mielentilassani toivon, että Edmonton voittaa.

Sitä, että käsin tehdyt korjaukset kirjeromaaniin siirretty kokonaan tiedostoon. 504 000 sanaa tällä hetkellä. Alaviitteitä noin 650. Niitä pitää saada lisää. Lähdeluettelo noin 17 liuskaa tällä hetkellä ja jo aika hyvällä tolalla.

Haluatko postuumiin teokseeni? Jatka vahvaa tekemistäsi ja paikka on varma. Toki melko varmasti olet jo siellä.

Teos kuvaa menneisyyttä, vuosia 2016–2023, sitä järkytystä, kun ihminen luulee, että pahuudellakin on rajansa. Ei sillä ole.

PS: teoksen Jyrki ei ole Jyrki Pellinen, vaan eräs hyödyllinen idiootti. Jyrki Pellisestä ei kuulteni puhuta ikäviä, tiedoksi.

#sinullejyrki #kirjeromaani #postuumitteokset

(12.7.2024)

Kuvailin Jyrki Pellistä yhdysvaltalaisille ystävillemme kansallisaarteeksi. Se hän todella on.

(11.8.2024)

Luin tätä kirjaa ja tulin googlanneeksi tekijän. Hän on ilmeisesti ollut Sussex Universityssä samaan aikaan kuin minä. Tosin hän olisi päässyt myös Cambridgeen, mutta valitsi Sussexin koska Sussex jotenkin uudistusmielinen tms., ymmärtänette mitä tarkoitan. Jos joku tietäisi, miksi minä "valitsin" Sussexin, hän nauraisi itsensä hengiltä.

Tekijä on tietenkin rasittava, mutta mitä siitä, ja suomennos parhaimmillaan hyvä, mutta ulkoasu erinomainen. Ei ketään enää kiinnosta suomennos ja rasittavuus kuuluu asiaan. Nämä eivät olleet moitteita.

Lainatkaa tämä kirja kirjastosta, älkää ostako, Teos on iso kustantamo, he eivät tarvitse yhtään enempää rahaa, mutta ostakaa jonkin ns. pienen kustantamon teos, heillä saattaa olla painolaskussakin tekemisensä.

Kirja käsittelee mm. David Wojnarowicziä, jolta minulla ei vieläkään ole mitään kirjahyllyssä, sillä lienen hullu. Andy Warholia sentään on metritolkulla.

(21.8.2024)

Katson kahta kameraa Queensista, New Yorkista. Kamerat eivät liiku. Toinen näyttää taulua. Toinen näyttää jalkakäytävää, jota pitkin ihmiset kulkevat. Jotkin ihmiset tulevat kuvaan usein. Jalkakäytävällä on katoksia. Kello on Queensissa seitsemän tuntia vähemmän.

(6.9.2024)

Ei oo vissiin tapana, tilata. Mähän ihan ilkeyttäni ostan niidenkin kirjoja, jotka ovat ekana käsi ojossa olettamassa ilmaiskappaletta. Masokismi kannattaa – kaikille. Kerroinko jo siitä, kun mun piti mennä haukkumaan eräs kustantaja, mutta päädyin ostamaan häneltä kirjan ja, koska mikään ei riitä, lähetin hänelle vielä käsikirjoitukseni hylättäväksi? Pitäsköhän munkin kirjoittaa vaikkapa Häviön kaltainen kirja, jota sitten runkataan ympäriinsä ja päälle kolmen vuoden apuraha? Sen nimi voisi olla "Häviö, tällä kertaa oikea eikä fiktiivinen". (syyskuu 2024)

Duff McKaganin elämäkerrassa oli sekin hyvä, että hänen mukaansa häpeä ei oikeastaan häviä mihinkään. Vuosikymmenten jälkeenkin humalasekoilut hävettävät. Niin se on. Ja kaikki muu häpeä. Kafkakin tästä puhui. Ei mulla muuta.

(30.9.2024)

Sueden The Asphalt World jää soimaan päähän, hyvinkin vahvasti. Se mietityttää ja tunnettaa muutenkin, hyvin vahvasti. Kenties hyvän taideteoksen merkki. Vaikuttavan.

#mitätaideon

(16.10.2024)

En tahdo olla ilkeä.

Olenhan nynny.

Se vähän outo poika Suopellosta.

No niin, pitkästä aikaa tapasin tuijotuslapsen (käytetään myös nimitystä "tuijottava lapsi"). Viereisestä pöydästä tuijotettiin, äiti oli vähän vaikeana, mutta osoitin joulumieltä enkä tuijottanut takaisin.

(23.12.2024)

Istun jonkin sekavan kauppakeskuksen kahvilassa odottamassa syömistä, kun mietin, että David Lynch on kuollut. Ei hyvä ei. Onneksi sentään lähdin aamukasilta tienpäälle, ei tätä muuten kestäisi. Toisaalta en ymmärrä kuolemaa kuin etäisesti. Jo lapsena traumatisoiduin kuolemista niin pahasti, etten osaa käsitellä menetyksiä. Silti jotenkin etäisesti ahdistaa/ masentaa.

(17.1.2025)

Kirjoitin tähän etten

muualle kirjoittaisi missä

Jumalakin taas on

Eilen kulttuuritilaisuudessa oli taas mahtavaa huomata, miten ei ole ihmisille edes olemassa. Taisin sitten sanoa, että tää on taas tätä koulukiusattujen kostoa eli pääsevät nyt potkimaan alempiaan.

En ole ihan varma, onko tuo oikea tapa käsitellä traumojaan.

Mutta niin kuin johtopäätöksenä: me ei olla enää samalla puolella. Te tämän aloititte. Minä lopetan.

Yllättävän vähän silti ahdisti, ehkä ajatus siitä, etten enää hingu siihenkään pöytään, helpotti.

(28.3.2025)

Luin TAAS Saarikosken päiväkirjoja, kun ei tämä työvuosi oikein tahdo lähteä käyntiin. Pohjois-Haagan ja Keravan päiväkirjat toimittanut Tommi Liimattakin ihmettelee:

"Hapuilua löytyy niin vähän, että virke vaikuttaa olleen kirjoittajansa mielessä valmis ennen kynän laskemista paperille."

Niin, se huono virke, sitä ei tahdo löytyä. Juomarin päiväkirjoista löytyy sekavuuksia, mutta ovat nekin aika pieniä. Olen todella kiitollinen siitä, että päiväkirjat on julkaistu kokonaisuudessaan ja ehkä vielä saadaan loputkin päiväkirjat, kokonaisuudessaan.

Olen tietenkin huomannut, että Saarikosken ns. perintö on lähinnä sitä, että se oli kännissä. Kansan lisäksi myös kansan tasolle vajonnut kulttuuriporukka ajattelee näin. Mutta mitäpä me heistä, Saarikoski oli loistava kirjailija ja hänen kirjojaan on miellyttävä lukea.

Päivän Saarikoski-sitaatti:

"Niin on tämä päivä täynnä kulttuuria kuin Lassi Nummella, mutta mikä siinä."

Tämä on Suomentajan päiväkirjoista, sivu 257 ja melko tarkkaan 23.10.1971.

Olen tavannut yhden älykkään vihreän. Se on yksi enemmän kuin mitä persuja olen tavannut. Ja vasemmistolaisia. Tirsk. Ei mulla muuta. Tämmöinen tuli mieleen.

En millään tahtoisi kehua, mutta faktantarkistajana olisin kohtalainen.

Mikä on Korsika, kysyy teini raitiovaunussa. He lukevat fantasiaa.

Vaimo lie ylpeä minusta.

Kantakahvilassani on uusi tarjoilija, jota kannustettiin lähipöydästä, ENKÄ SANONUT, että turha hermoilla, palvelun taso on sellainen, että sitä ei voi ihan helposti alittaa. Joskus olisin sanonut. Ihminen kehittyy.

Toki muutama viikko sitten moitin erästä tarjoilijaa pöytien liiasta siivoamisesta, ettei se kuulu täällä tapoihin, että astioiden kuuluu olla tuntikausia pöydässä.

Ironiavaroitus: jäljessä seuraava teksti sisältää itseironiaa, päivitystä ei pidä tulkita kirjaimellisesti. Kirjoittaja viittaa tekstissään käärmepelkoonsa ja tahtoo korostaa, että muilla ihmisillä käärmepelko on vakava asia, jota hän ei suinkaan väheksy. Käärmeille kirjoittaja toivoo pelkästään hyvää ja etenkin käärmeiden ystäville, jotka ovat tutustuneet esim. kyykäärmeisiin luontodokumenttien kautta. Kirjoittaja myös tietää, että jos käärme puree häntä, se on hänen omaa syytään.

Teksti:

No nyt Korkeasaaresta karkasi boa! En enää koskaan mene Helsinkiin.

Teen apurahahakemusta ja teen sitä vain siksi, että työvoimaviranomaiset ovat tyytyväisiä. Millainen aivonsa itseään koskettelemalla sulattanut tyyppi on keksinyt lauseen "kiinnostuksen ilmaus kustantajalta"? Myönnän, että nauroin ääneen. Rahaa sinne, missä sitä jo on. Ei ole todellista.

No, minähän liitän mukaan "kiinnostuksen ilmauksen kustantajalta", voisin tehdä sen vaikka itse, mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten.

Onneksi tämä taidepelleily loppuu osaltani kohta. Ei tule ikävä.

Jotenkin ihmettelin sitä, että minusta piti tulla maanviljelijä.

Naiivi aika, kun luulin olevani mielenkiintoinen.